Terveysjournalismi korostaa yksilön vastuuta
Terveysjournalismi tähdentää yksilön vastuuta omista sairauksistaan ja terveydenhoito näyttäytyy lähinnä kuluna yhteiskunnalle.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2011012313055702_tr.shtml
Mediassa terveys ja sairaus esitetään usein ihmisen omien valintojen tuloksena. Tuoreen väitöksen mukaan terveysjournalismissa myös korostetaan sairauksien kuluja yhteiskunnalle mutta samalla unohdetaan, kuinka kalliiksi sairaus voi tulla potilaalle.
Väittelijä Ulla Järvi toteaa, että terveyttä ja sairautta katsotaan yksilön kautta. Media korostaa velvollisuutta noudattaa terveitä elämäntapoja.
- Näkökulmana on se, että sairas käy kaikkien kukkarolla. Se lisää sairauksiin liittyvää häpeää, lääketieteen toimittajana työskentelevä Järvi mainitsee.
Taudeille kuten diabetekselle ja masennukselle asetetaan hintalappuja, joilla syyllistetään potilaita. Samalla vaietaan siitä, että vakava sairaus voi raunioittaa jopa keskituloisen ihmisen rahatilanteen.
Kun koko terveyspoliittisessa keskustelussa katse kohdistuu yksilöön, sivuutetaan elintarviketeollisuuden, työnantajien, koulun, valtion ja jopa terveydenhuollon vastuu terveyden edistämisestä. Näin Järvi toteaa väitöksessään, joka tarkastetaan ensi lauantaina Jyväskylän yliopistossa.
Väitöksen tutkimuskohteisiin kuuluivat Helsingin Sanomien Läskikapina, Ylen Elämä pelissä -sarja ja Hyvä Terveys -lehden potilastarinat.
Ihmisarvon mittarina terveys
Järvi on huolestunut ajattelutavasta, jossa ihmisen pitää olla terveyttään alati vaaliva kunnon kansalainen. Hän kysyy, onko ihmisarvon mittariksi tullut terveenä pysyminen.
Esimerkiksi lihavuus katsotaan ihmisen omaksi syyksi ja häntä patistetaan laihduttamaan. Yhteiskunta ei kuitenkaan tarjoa tukea kuten laihdutusryhmiä.
- Valistus on paikallaan. Silloin kuitenkin mennään harhateille, kun ylipainoista syrjitään työhönotossa tai hän saa muita pienempää palkkaa.
Järvi muistuttaa, että terveys on medialle hyvä bisnes. Ihmisiä saadaan syyllistymään ja ostamaan terveystuotteita ja -palveluita, joita media itse mainostaa.
Toisaalta terveysjournalismilla on ansionsa, kuten kasvojen ja sanojen antaminen vaietuille sairauksille. Tavallisten ihmisten ja julkkisten kertomusten ansiosta syövästä ja masennuksesta voi puhua jo kahvipöydässäkin. Sairastuneet tarvitsevat myös rohkaisevia tarinoita.
- Media on lisäksi edistänyt potilasoikeuksia selittäessään lääketieteen terminologiaa.
Terveysjournalismi tähdentää yksilön vastuuta omista sairauksistaan ja terveydenhoito näyttäytyy lähinnä kuluna yhteiskunnalle.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2011012313055702_tr.shtml
Mediassa terveys ja sairaus esitetään usein ihmisen omien valintojen tuloksena. Tuoreen väitöksen mukaan terveysjournalismissa myös korostetaan sairauksien kuluja yhteiskunnalle mutta samalla unohdetaan, kuinka kalliiksi sairaus voi tulla potilaalle.
Väittelijä Ulla Järvi toteaa, että terveyttä ja sairautta katsotaan yksilön kautta. Media korostaa velvollisuutta noudattaa terveitä elämäntapoja.
- Näkökulmana on se, että sairas käy kaikkien kukkarolla. Se lisää sairauksiin liittyvää häpeää, lääketieteen toimittajana työskentelevä Järvi mainitsee.
Taudeille kuten diabetekselle ja masennukselle asetetaan hintalappuja, joilla syyllistetään potilaita. Samalla vaietaan siitä, että vakava sairaus voi raunioittaa jopa keskituloisen ihmisen rahatilanteen.
Kun koko terveyspoliittisessa keskustelussa katse kohdistuu yksilöön, sivuutetaan elintarviketeollisuuden, työnantajien, koulun, valtion ja jopa terveydenhuollon vastuu terveyden edistämisestä. Näin Järvi toteaa väitöksessään, joka tarkastetaan ensi lauantaina Jyväskylän yliopistossa.
Väitöksen tutkimuskohteisiin kuuluivat Helsingin Sanomien Läskikapina, Ylen Elämä pelissä -sarja ja Hyvä Terveys -lehden potilastarinat.
Ihmisarvon mittarina terveys
Järvi on huolestunut ajattelutavasta, jossa ihmisen pitää olla terveyttään alati vaaliva kunnon kansalainen. Hän kysyy, onko ihmisarvon mittariksi tullut terveenä pysyminen.
Esimerkiksi lihavuus katsotaan ihmisen omaksi syyksi ja häntä patistetaan laihduttamaan. Yhteiskunta ei kuitenkaan tarjoa tukea kuten laihdutusryhmiä.
- Valistus on paikallaan. Silloin kuitenkin mennään harhateille, kun ylipainoista syrjitään työhönotossa tai hän saa muita pienempää palkkaa.
Järvi muistuttaa, että terveys on medialle hyvä bisnes. Ihmisiä saadaan syyllistymään ja ostamaan terveystuotteita ja -palveluita, joita media itse mainostaa.
Toisaalta terveysjournalismilla on ansionsa, kuten kasvojen ja sanojen antaminen vaietuille sairauksille. Tavallisten ihmisten ja julkkisten kertomusten ansiosta syövästä ja masennuksesta voi puhua jo kahvipöydässäkin. Sairastuneet tarvitsevat myös rohkaisevia tarinoita.
- Media on lisäksi edistänyt potilasoikeuksia selittäessään lääketieteen terminologiaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En pelkää terveysjournalismia tällaisessa maassa, jossa noin puolet kansasta on ylipainoisia (ja siten alttiita liikkumattomuudelle ja sairauksille).
Olet oikeilla jäljillä tuossa, että juuri näin normit syntyvät. Terveysjournalismi voi olla tie siihen, että lopputuloksena on fasistinen yhteiskunta.
Mutta. Terveysjournalismin vaikutukset ovat paljon vähäisemmät kuin vaikkkapa yksinkertaisella hokemalla VANHEMMUUS ON HUKASSA. On terveytensä ja kuntonsa tilaa kun ei voi samalla tavalla piilottaa, kuin vanhemmuus-diskurssia pyörittävät eturyhmät (mm. opettajat ja sosiaalityöntekijät) voivat tehdä OMASSA VANHEMMUUDESSAAN. Normin lujittumiseen liittyy mielestäni se, että sitä rakennettaessa nämä tietyt vallassa olevat ryhmät voivat SALATA OMAT VIRHEENSÄ VANHEMMUUDESSA.
Omassa kodissa he saattavat lauantai-iltana vetää viinaa,mutta ovat valmiit käymään moralisoiden muiden viinankäyttäjien kimppuun.
Sen sijaan vaikkapa ylipainoa ei voi salata. Se näkyy aina. Siksi terveysnormi ei pääse juurtumaan pikavauhdilla. Ihmisten on pakko tarkastella ensin OMAA YLIPAINOAAN. Näin ei ole esimerkiksi vanhemmuudessa. Sen virheet voidaan aina peitellä.
Ihmisille pitää ensin selkeästi tehdä selväksi, pitkä luettelo, mitkä ovat vanhemmuden virheet ja mitä niistä seuraa lapselle.
Valistaa, jos eivät ole murrosiässä oivaltaneet, mitä aikaisemman sukupolven vanhemmuuden virheistä on seurannut nykyvanhemmille sukupolvien tapa- ja ajattelujatkumona.
Moni oivaltaa oman lapsuuden asemansa ja ahdinkonsa vasta eläkeiässä, jolloin uskaltaa vihdoin olla itselleen rehellinen ja "vastustaa vanhempiaan ja heidän idolikuvaansa", silloin lapset on jo hoidettu ja vahingot laitettu kiertoon.
Vasta kun tämä kaikki tieto on aivan varmasti huolellisesti jaettu yleisesti kaikkien kansalaisten tiedoksi ja oivallettavaksi, esim. neuvoloiden ja koulujen kautta, vasta sen jälkeen saisi alkaa nyppiä lapsia pois vanhemmiltaan kuin puolukoita metsästä.