Olen 47 v. ja lapseton sinkku,häpeän sitä hirveästi.
Olen normaali nainen,koko,ulkonäkö ihan ok. ja lapsistakin tykkään ja tulen hyvin toimeen.
Olenkohan ollut liian kiltti ja ujohko.
Seurustellut kyllä olen, aina muutaman vuoden kerrallaan,viimeksi 10 vuotta ja sen jälkeen 4 vuotta yksin,toki jotain säpinää on ollut tänäkin aikana.
Pikkuhiljaa alkaa toivo ja usko mennä,toki lapsia ei enään voi tehdä, mutta se rakastava mies.
Olen kuin puusta irronnut,tuulessa leijuva yksinäinen lehti.
Kaipaan niin sairaasti rakkautta,että en tiedä mitä seuraavaksi tekisi...haluaisin vain vajota...johonkin.
Nolo elämä
typerä elämä
61
6618
Vastaukset
- yks ikisinkku
huoli kyllä sä jonkun vielä löydät, olethan aikasemminkin seurustellut. Parempi onni sulla on joku mies löytää kuin mulla joka ei ole ikinä seurustellut. Mä muistutan päivittäin itselleni että en vain ollut tarpeeksi kiinnostava ett joku olis halunnut tutustua muhun ja sen takia täytyy tappaa sisältäni turhat tunteet. Koska jos en aikasemminkaan kelvannut niin tuskin kelpaan ikinä kellekään, se on mun mottoni nykyään. Mutt aloittajalle toivon parempaa onnea rakkauden tiellä. Älä murehdi, kyllä se onni tulee osaksesi.
- Missä onnemme piilee
Kiitos,tuo oli kauniisti kirjoitettu.
Toivon todella,että sinä kohtaat vielä onnesi ja saat tuntea vielä joskus rakastavia tunteita,uskon myös niin.
Onnea sinulle. - hnmm
Missä onnemme piilee kirjoitti:
Kiitos,tuo oli kauniisti kirjoitettu.
Toivon todella,että sinä kohtaat vielä onnesi ja saat tuntea vielä joskus rakastavia tunteita,uskon myös niin.
Onnea sinulle.ompi fakeandgay, luulis jo tohon ikään sen oppineen
- 51v.
Missä onnemme piilee kirjoitti:
Kiitos,tuo oli kauniisti kirjoitettu.
Toivon todella,että sinä kohtaat vielä onnesi ja saat tuntea vielä joskus rakastavia tunteita,uskon myös niin.
Onnea sinulle.Minä olen 51v yksin elävä nainen, huom: yksin elävä, en yksinäinen. Viimeisestä seurustelusta on jo n. 9 v aikaa, mutta en silti murehdi, uskon lujasti, että kohtaan vielä joskus jonkun, jonka kanssa sovimme yhteen. Onnea meille :)
- Lounaspalaveri
"Älä huoli, kyllä sä jonkun vielä löydät..."
Miksi tuota sontaa pitää tolkuttaa joka paikassa? Katsokaa tilastoja ja miettikää todennäköisyyksiä. Mitä vanhemmaksi tullee, sitä vaikeampaa on kumppanin löytäminen. Ja vaikka sen löytäisikin, niin pitäminen on pahuksen vaikeaa.
Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu masentamaan aloittajaa, vaan päin vastoin. Jos hän sopeutuu ajatukseen siitä, että todennäköisesti "oikeaa" kumppania ei koskaan edes löydy, niin hän on todennäköisesti myös onnellisempi loppuelämänsä ajan. Keksii ehkä jopa vaihtoehtoisia keinoja ikiaikaisen rakkauden tarpeensa täyttämiseksi. - marko 1970
Kyllähän nainen aina miehen löytää jos haluaa.
Toisin on asiat miehillä-naista ei niin vain löydy. Itse olen 40 vuotias mies ja en ole koskaan seurustellut.
Olen 100% raitis joten kapakoita en kiertele ja luonteeltani olen rauhallinen ja ujohko.
Harrastan liikuntaa, olen siisti ja asiani ovat kunnossa-mutta naisasioissa olen täys nolla. - Väärä "motto"
Ihan oma syysi, oma ajatuksesi "en kelpaa ikinä kellekään" pitää vastapuolen loitolla vaikka sinä et koskaan lausuisi sitä ääneen. Sinä toimit elämässäsi ajatuksesi mukaisesti, kuoletat tunteetkin vielä ja jäät vuorenvarmasti yksin. Korjaa ajatus- ja asennemaailmaasi, niin elämäsikin muuttuu.
"Minkä tahansa sukupolven suurin keksintö on, että ihmiset voivat muutta elämäänsä muuttamalla asenteitaan." (Albert Schweitzer) - m25v
Väärin,jokainen ihminen on jostakusta kiinnostava.Ehkä onkin enemmän siitä kiinni että uskaltaa heitäytyä pilke silmäkulmassa.Siis en tarkoita että pitää laittaa minihame päälle ja mennä kikattelee miehille,ei,se on teenäistä eikä kestä.Mutta,enemmänkin silleen että jos menee vaikka baariin,niin jos näkee jonkun mukavan oloisen tyypin niin voihan sitä mennä juttelemaan.Antaa homman mennä omalla painolla.
Ja tänäpäivänä on myös nettitreffisivuja vaikka miten paljon,jos toteaa että ton kanssa vois olla ihan kiva käydä kahvilla niin voihan sitä toiselle laittaa viestin.
Pääpystyyn ja etiäpäi:) marko 1970 kirjoitti:
Kyllähän nainen aina miehen löytää jos haluaa.
Toisin on asiat miehillä-naista ei niin vain löydy. Itse olen 40 vuotias mies ja en ole koskaan seurustellut.
Olen 100% raitis joten kapakoita en kiertele ja luonteeltani olen rauhallinen ja ujohko.
Harrastan liikuntaa, olen siisti ja asiani ovat kunnossa-mutta naisasioissa olen täys nolla.ja naisia jahtaamaan. Olet menettänyt kaiken jos et ole rakkautta löytänyt.
Mikä nykyihmisiä vaivaa? Materia on heille tärkeintä.Säälittävää.
Olet 40 v ja aikaa on vielä löytää se oikea. Jos sanon suoraan niin unohda kaikki muu ja keskity siihen, että
saat jonkun naisen mukaasi kahville. Juttele rentoutuneesti ja OLE OMA ITSESI. Siitä se lähtee ja kyllä
"sekin" onnistuu kunhan vaain otat iisisti ja luottaen luonnon viettiin....- ! Poikamies
scabbi kirjoitti:
ja naisia jahtaamaan. Olet menettänyt kaiken jos et ole rakkautta löytänyt.
Mikä nykyihmisiä vaivaa? Materia on heille tärkeintä.Säälittävää.
Olet 40 v ja aikaa on vielä löytää se oikea. Jos sanon suoraan niin unohda kaikki muu ja keskity siihen, että
saat jonkun naisen mukaasi kahville. Juttele rentoutuneesti ja OLE OMA ITSESI. Siitä se lähtee ja kyllä
"sekin" onnistuu kunhan vaain otat iisisti ja luottaen luonnon viettiin....Minä en ota toista naista, niin kauan kun Äeti elää.
- Väliaikaista.....
Min oon mies. Naimisissa ja lapsia. Muistakaatte, että on paljon parisuhteita missä parisuhteet menevät päin helvettiä = ihmiset tuhlaavat omaa elämäänsä. Varmasti olisi kivaa olla toisenkanssa (varsinkin se alkuhuuma jes). Mutta sieltä se arki tulee ja sitten se onkin jo arpapeliä millaista elämää vietetään. Ja sitä tuskaa voi kestää vuosikymmeniä, kun siitä on tullut tapa. Ei enää osata muutä kun käpistellä ja puristella mu...a. Siis kaikki tallataan kohti hautaa eli elämää ei kannata tuhlata murehtimiseen tahi turhaan spegulointiin. Ja sinä 47 v. Ootpahan naisena huippuiässä. Eteenpäin sanoi mummo lumessa..........................
- Anonyymi
! Poikamies kirjoitti:
Minä en ota toista naista, niin kauan kun Äeti elää.
Hah hah
- pyyhältävä´mies
samat sanat miehenä tuntuu, kuin mikään ei ole enää elämässä niin upeaa, kun sinä ihana nainen puutut kumppaninani. mutta monipuolinen liikunta- kuntoilu tuo hyvää oloa- uskoa- toivoa- ja pitää vahvempana..muuten ei tulisi mitään, siis luontoäitimem meitä rakastaa- haastaa jakaa ja lohduttaa mielikuvituksin- ja fyysisen toiminnan hikisenä itseään voittaen. joten eikun tulehan sieltä pesästäsi oikeiden menuiden pariin--täällä me hyvät miehet olemme ulkosalla- ja etsimme sinuakin--
- mpqåqåwqmqåmmqåmåq
Toi on kuule hyvä alku löytää se kumppani elämään. Ihmislaji on sellainen, että se kyllä huomataan, jos joku tosissaan etsii kumppania ja silloin se myös löytyy. Jos ei oo niin varma, tarviiko, haluuko, huvittaako se yhteiselämä kenenkään kanssa, niin sekin näkyy ja ehdokkaat kaikkoavat.
- Mitä pahaa yksin ole
Minulla on takanani vaikeita suhteita. 19, 5 ,2 ja 3 vuotta. Mikään ei syö enempää itsetuntoa, kuin huono parisuhde. Nyt olen ensimmäistä kertaa yksin, ollut puoli vuotta ja olen onnellisempi ja itsevarmempi kuin koskaan ennen. Enää en lähde suinpäin suhteeseen siksi, että pelkäisin yksinoloa ja valitsen tarkkaan kumppanin. Jos ei löydy, niin samapa tuo. Ei ole muuten minullakaan lapsia ja ikää 47 vuotta.
- taitaa olla
pikemminkin päinvastoin; mitä enemmän etsii, sitä varmemmin ei löydä. Tai korkeintaan toisen yhtä epätoivoisen.
- dflg9jåiowserk
Mitä pahaa yksin ole kirjoitti:
Minulla on takanani vaikeita suhteita. 19, 5 ,2 ja 3 vuotta. Mikään ei syö enempää itsetuntoa, kuin huono parisuhde. Nyt olen ensimmäistä kertaa yksin, ollut puoli vuotta ja olen onnellisempi ja itsevarmempi kuin koskaan ennen. Enää en lähde suinpäin suhteeseen siksi, että pelkäisin yksinoloa ja valitsen tarkkaan kumppanin. Jos ei löydy, niin samapa tuo. Ei ole muuten minullakaan lapsia ja ikää 47 vuotta.
En myöskään tarvitse miestä elämääni. Jos ihastun todella ja rakastun, mikä ettei. Mutta viihdyn itsekseni, enkä halua pentuja estämään kaikkea, mitä elämässä on vielä kokematta!!! Ei kaikkien elämän tarvitse olla samaa kaavaa, uskokaaaaa!!!!
- marko..pplll
Kyllä sinun uunissa vielä pulla kypsyy. Naapuri sai juuri tytön ja on 46v.
Hieman lääkärillä käyntiä se kyllä vaatii=)
Kirjoitapa minulle. [email protected] - salppupalppu
Sä vain taidat luonteeltasi olla sellainen vanhan, hyvän ajan vanhapiika, ei kaikkien tarvitse pariutua. Eikä se ole mikään häpeä. sun vain pitää hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, vanhapiika joka nauttii vapaudesta.
Käy harrastuksissa, ystävien kanssa rentoutumassa ja kutsu ihmisä luoksesi kyläilemään, vaikkapa tubberwaarin merkeissä.
Ei se mies ole elämisen ehto vaan mauste josta pitää nauttia silloin tällöin. Tsemppiä elämään.- HELLYS
Hyvä kirjoitus tuo edellinen! Vaikka,jos hyvä kaveri löytyy niin hyvä juttu. :o))
- kaiku vastaa
itse olen yh iskä ja olen tullut siihen tulokseen et se oikea tulee vielä vastaan joskus kunhan pitää silmänsä auki ja lakkaa murehtimasta asiaa sillä jos sitä kelaa nupissaan liikkaa se alkaa kyllä ahdistaan kokemusta on siitäkin joten älä hötkyile vaan odota niin mäkin teen ja pidän riman tietyllä korkeudella
- hippi-72
Kirjoita lisää yhtä runollisesti :)
Lue hiukan runoutta, niin opit äkkiä kirjoittelemaan mitä vaan.
Ole rohkea kuin Tabermann, anna luovuutesi puhjeta kukkimaan!
Toi 'johonkin' oli muuten runollisesti aika huono. Itse kirjoittaisin ehkä että..
..tai no, enpä viitsi jatkaa sinun runoasi ;)
Sit kun sulla on yli 3 runoa, printtaa ne ja mene jollekin elämäniloiselle terapeutille näyttämään ne, niin hän kertoo seuraavan vihjeen.
Eikun mä möläytän jo nyt seuraavan! Etsi vain itsesi kaltaista ihmistä, älä edes kuvittele muuta. Sitä oikeaa voi olla miltei mahdoton löytää, joten tarvitset siksi aikaa ystävän, tai ystäviä. Niin minä olen pärjännyt tämän sinkkuajan. Läheisyyttä ja juttuseuraa, jakamista. Vaikeinta oli löytää oma itseni, siihen asti etsiskelin ihan vääriä ihmisiä. Onneksi terapeutti sanoi että 'sinullapa on hassuja ajatuksia'. Niinpä nykyään osaan etsiä naista jolla myös on hassuja ajatuksia! Ehkä löydänkin! Mutta minulla on yksi kaveri jonka kanssa voin purkaa sydäntäni ja välillä halata pitkään. Kaikille löytyy joku, kunhan luopuu kahlitsevasta häpeästä ja katsoo ihmisiä tarkkaan ja pitkään. Kuka mies jakaa samanlaisen tunnetilan kuin sinä? Älä etsi prinssiä joka ratsastaa valkealla ratsulla, vaan toista samanlaista, jonka kanssa pelastatte toisenne petollisilta prinsseiltä. Katoatte tuulen mukana.. - öö - johonkin.- kultasisko ylvalii
Nimimerkki hippi-72, puhut asiaa. Oletko siis sinkku edelleen? Voiko sulle kirjoittaa sähköpostia?
- hippi-72
kultasisko ylvalii kirjoitti:
Nimimerkki hippi-72, puhut asiaa. Oletko siis sinkku edelleen? Voiko sulle kirjoittaa sähköpostia?
Olen kyllä sinkku. samalla nimimerkillä löytyy täältä treffiprofiili - sitten kun treffit toimii luotettavasti.. heitä sinne viestiä. tai sama nimimerkki @ suomi24 fi varmaan toimii kanssa. testaa.
- rupea
pelaamaan World of Warcraftiä. Siinä menee hyvin aikaa.
- ajatuksiasi
Harmi, ettei sinun kaltaisiasi voi elävässä elämässä tunnistaa mistään. Mistä minä tiedän, että sinä kaipaat rakkautta jollet sitä mitenkään ilmaise? Minä olen mies, enkä ajatustenlukija.
- Elämä odottaa jo
Pane toimeksi. Heti, jos kerran kaipaat seuraa.
Kirjoita treffipalstalle, kun Sinulla on tuo kirjoittamisen taito sormenpäissä.
Sano kuka olet ja mitä haluat, esitä muutama ajatus ja kutsu kumppania. Arvaan että postilaatikkosi on pian tukossa... - ihmisen lapsi
Onko ihmisen perimmäinen tarkoitus lisääntyä ja löytää puoliso?
Eikö tuo ole melko eläimellistä, mutta se vietti on näköjään painettu geneettiseen koneistoomme.
Hakupäällä.
Sammuuko se hakupäällä lamppu koskaan, vaikka tietoisesti sen loistetta yrittää peittää.
Totta on myös, ettei kukaan ole ajatustenlukija, mutta kuinka monta kertaa pitää pettyä, että voisi saavuttaa jotakin, jotakin epämääräistä.
Olen elänyt suhteellisen paljon, toisaalta vain vähän. Mutta voin todeta, että minussa on paljon ikisinkkuuden merkkejä. Kun luin tuon tekstin, mietin että tuoltakohan se tulee tuntumaan. Niin sitten kun tai jos elän vielä tuon ikäisenä. Olen joskus yrittänyt seurustella, mutta tuntuu siltä etten jaksa olla tosissani. En jaksa pallotella toisten tunteilla, varsinkaan jos minä olen se tunteeton, ja kaikki vain siksi, että pitää olle joku. Sitten olen yksin, ja tyytyväinen, yksinäinen, mutten yksinäinen. Ja lopulta palaan siihen kierteeseen, että entä jos olisikin se toinenpuolisko jossain... ja sitten kyynistyn, ja sitten taas myöhemmin epäkyynistyn.. kaikki vain siksi, että olen ihminen, jolla on typerä eläimellinen vietti.
Sanon sinulle, älä vajoa. Älä sure. Puissa on paljon lehtiä.- ei enää
Itse pidin itseäni aina ikisinkkuna ja olin tyytyväinen elämääni. Harrastin paljon, kavereita oli eikä elämästäni oikeasti puuttunut mitään. En kaivannut parisuhdetta itseisarvona tai koska muillakin oli vaimonsa tai miehensä.
Sitten kolmenkympin kolkutellessa ovelle löysin elämäni naisen. Oli aivan silmien alla vuosia kaverina, vaikkakin tavoittamattomissa tuolloin. Yksi suudelma ja se oli siinä. Kenenkään kanssa ei ole tuntunut näin hyvältä ikinä. Sen tietää kun sydämessä helkähtää lämmin tiuku aina kun toisen näkee, kosketus huumaa vieläkin. En olisi koskaan oikeasti uskonut kaipaavani perhettä ja yhteistä elämää ennen tätä tulevaa (toivottavasti) vaimoani. Ostettiin yhdessä talo ja nyt odotetaan sitä jälkikasvua.
Jonkinlainen shokki tämä tietysti kaltaiselleni vastarannan kiiskelle oli. Siis että voi tuntea näin "konservatiivisesti".
- lonely_m
Sama vika, että pelkään jääväni lopullisesti yksin. Olen kyllä ihan täysjärkinen työssäkäyvä ihminen, mielestäni kasvoilta ihan ok näköinen ja muutenkin urheilullinen ja ikääkin on vasta hieman alle 30. Silti tähän mennessä ei ole vielä yhtäkään parisuhdetta takana. Syynä monikin asia, kuten monet elämänmuutokset, epävarmuus nuorena ja kaiketi se, ettei sopivaa ihmistä ole tullut vastaan. Se ettei ole tähän ikään mennessä kertaakaan seurustellut on monien mielestä outoa ja ajatellaan, että olenko jotenkin omituinen tai jotain. Ja jos ei niin ajatella, niin sitten se haittaa, että on kokematon, koska monella on sentään jotain parisuhdetta takana. Ja tämän tiedän varmasti. Luulenpa, että kohdallani on siis jo liian myöhäistä päästä enää parisuhteeseen, koska en ole ennen seurustellut. Siksi vähän tuntuukin, että elämä on piloilla, kun en kuitenkaan haluaisi olla lopun ikääni yksin. Ja tietenkin lisäksi on se suuri häpeän tunne.
- semmottii
muistakaa että ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei ole. minäkin olen ns onnellisesti aviossa,mutta kun tulee tähän ikään ettei luojanluomat parisuhteeseen kuuluvat kisailut kiinnosta, niin joskus tuntuu että olisi se helppoa kun olisi yksin.ei ole helppoa olla yksin,mutta ei huononkaan kaverin kanssa:)
jos on kutakuinkin terve,ruoka ja lämmin riittää niin eipä tässä auta kuin olla tyytyväinen. - lonely_n
itse kirjoittanut yllä olevan tekstin. Ainoana erotuksena, että olen opiskelija ja nainen. Muilta osin allekirjoitan ajatuksesi täysin.
- girl-y
Tiedän tunteen koska olen itse samassa tilanteessa. Melkein 30-v, en ole seurustellut, ihan ok. näköinen, normaali ja fiksu naisihminen. Jotenkin ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka sanoisi, hei ootpa söpö lähetkö kahville tms... Pahinta tässä tosiaan on ajatus siitä, että aikaa on kulunut liikaa, eikä enään ehdi. Se oma tilaisuus meni jo. - Ja tuo häpeän tunne! - Ystävät ei viitsi enään juurikan kysellä miesasioista, koska he tietävät vastauksen. Heitä nolottaa kysyä ja minua ahdistaa koska ei ole mitään kerrottavaa. Jos sinusta ajatellaan että olet outo, niin minun usein oletetaan olevan lesbo (ja/tai outo).
Kyllä minusta sinun pitää lähteä siitä, että olet melkoinen saalis ja hyvä tyyppi johon kannattaa tutustua. Unohda se ettet ole käynyt läpi viittäkymmentä suhdetta. Nyt pitää tarttua härkää sarvista! Minäkin koitan tsempata. Viva la revolution!
sitähän eukot nykyään vaan touhuaa. Niille tärkeintä on kauppakeskuksissa juokseminen, kampaajalla
käynti, manikyyrit, sisutaminen jne.jne. ja niin vielä lisää SHOPPAILUA. Sitten huomaavat olevansa vanhoja eukkoja ilman
mitään. SÄÄLITTÄVÄÄÄ TODELLA SÄÄLITTÄVÄÄ- Yksi vaan.
ole mitään hävettävää, ole ylpeä itsestäsi, kun on noin hyvin asiat, monella on eroa, sairautta, väkivaltaa ja lapsia joka lähtöön, on uusioperhettä yms. Lapsia tekevät vielä sinun ikäiset ja vanhemmatkin, moni saa vielä ihan luonnollisesti, että no hätä, ja eivätkä lapset mitään onnea takaa.
- JSTS
Missä tälläiset naiset piileksii kun en ole löytänyt. Kaikki kriteerit kohdallaan.
Itse olen etsiskellyt ja roikkunut palstoilla useamman vuoden eikä ole natsannut.Joten älä ole allapäin sinunlaisellesi on kyllä jossain jolu joka odottaa, vaikein tehtävä on löytää hän. - ...................
Älä vaivu epätoivoon, rakkaus voi löytyä mistä vain. Voimia :)
Eikä lapsettomuutta tarvitse hävetä. Kaikki eivät lapsia saa tai eivät halua, se vain menee niin. Eivät ole mkn avain onneen tms (kaikille). - Rakkaus on ihme
Sinä voit kaikesta huolimatta vielä tulla hyvinki rakastetuksi.
Isäni täti eli elämänsä loppuun asti vanhana piikana eikä hänellä ollut lapsia.
Mutta hänellä oli silti paljon lapsenlapsia. Hän jäi nuorena orvoksi ja hän pääsi yhteen suureen perheeseen piiaksi ja perheenjäseneksi. Näille, kuin myös omille sukulaisilleen hän oli äitihahmo ja monet lapset sanoivat häntä MUMMUKSI. Kaikki jotka häneen tutustuivat eivät voineet olla rakastamatta ja pitämättä hänestä.
Ehkäpä sinuakin odottaa elämäsi aikana näin suuri Rakkaus, joka ei tunne minkäänlaisia rajoja. Lue Anthony de Mellon kirja "Havahtuminen". Pohjimmiltaan sinä et tarvitse muita ihmisiä ollaksesi onnellinen.
- tätsykkä72
Itse olen ollut hyvin tyytyväinen ja onnellinen sinkku kohta 6 vuotta! Minullakin useita pitkiä parisuhteita ja onnellisuuden löysin ihan muualta kuin parisuhteesta ja on minullakin kivaa sutinaa aina silloin tällöin silti ;) Olen vasta 38-vuotias eli olisi vielä mahdollista saada lisää lapsiakin. Paras asia elämässäni on tyttäreni, sen myönnän :) silti ystäväni pikkunassikat ovat kuin omia! Minulle käy vallan mainiosti heidän kanssa leikkiminen, puuhastelu ja hemmottelu. Katso siis ympärillesi ja anna rakkautesi lapselle lähelläsi, koska ketään lasta ei voi rakastaa liikaa ja silti säilytät oman vapautesi ;) Ala nauttia kaikesta hyvästä ympärilläsi ja ennen kaikkea siintä, että ikäsi puolesta voit jo nauttia elämänkokemuksestasi ja -viisaudesta. Ei se niin juhlaa ole olla lapsessa kiinni 24/7 siihen asti kun muksu aloittaa koulun ja siinä sivussa passata miestä, joka ei kuitenkaan tajua sinun tarpeitasi vaan heittäytyy pahimmillaan yhdeksi passattavaksi lapseksi...Eihän sinun arvoasi mitata lapsen ja miehen kautta, vaan jokainen elämä on arvokas. Ala elämään elämääsi täysillä ja arvosta saavutuksiasi ja erityisesti itseäsi! Miehetkin ovat vain miehiä eivätkä "ihmeolentoja", kukaan ei tuo onnea sinulle vaan sen löytää itsestään, kun malttaa itseään vähän kuunnella ja erityisesti kun avaa silmät ympäristölleen eikä kiroa kohtaloaan omaan napaan tuijottaen...;)
- älä enää häpeä
Olen itse saanut "parantavia" oivalluksia, ja kyennyt näkemään syy-yhteyksiä.
Tor g. Spiik: Häpeän lapset
Tommy Hellstenin koko tuotanto
Wayne Dyerin koko tuotanto, erityisesti eka: Hyväksy itsesi uskalla elää. - Projektihenkilö
Minulla oli yksi aikakausi, kun päätin mennä naimisiin. Istuin baaritiskillä ja kysyin heti, että oletko naimisissa tai seurusteletko. Jos vastaus oli kyllä, pyysin miestä jättämään paikan avoimeksi potenttiaalista ehdokasta varten. Kyllä toiset suuttuivat ja toiset häipyivät vaivihkaa. Minulla oli itseasiassa hauskaa. Kerroin vain heti, että olen aikeissa mennä ensi kesänä naimisiin ja jos olet varattu, niin älä tuhlaa minun aikaani.
Kyllä ihminen saa olla joskus myös ihmissuhteiden kanssa jonkun aikaa määrätietoinen. En ketään silloin löytänyt, mutta olipahan projekti kerran päällä. Voin sanoa, sitten vanhana, että ainakin yritin.
Tosin, sitten kun en enää yrittänyt, niin sitten sattui tuo mies kohdalle.
Elämässä voi olla kyllä muutakin ja onkin. Harrastukset sisarukset ja vanhemmat. Tsemppiä, kyllä se siitä. Kevät on pahinta aikaa vuodessa. Helpoiten masentuu. Pidä huolta itsestäsi. - sotavamma
sulla on ollut huonot vanhemmat.
Vanhemmat tekevät lapselleen parhaan palveluksen tekemällä selväksi, että lapsi on turha; häntä ei ole haluttu ja lapsen velvollisuus on tehdä työtä kotona jo elämisensä eteen.
Samoin lapsen on oltava vanhempansa käytössä kaikessa, turhautumisessa, muiden herättämässä kateudessa ja hyväksyttävä vanhemman oikeutettu väkivalta fyysisesti että psyykkisesti, kun vanhemmalla on siihen jokin tarve tai syy.
On todella hyvä kasvattaa lapsi niin, ettei jää haaveita tai mielikuvia ystävistä rakkaudesta tai puolisosta.
Isän on tyttölapselle hyvä tehdä selväksi, että tytöt ovat vain ja ainoastaan reikiä, joita miehen on oikeus käyttää masturpointiin sen on joka miehenoikeus.
Isä on tietysti oikeutettu kaikkeen väkivaltaan ja ilkeilyyn, eikä hänellä ole perhe velvollisuuksia, eikä mikään isän suorittama väkivalta ole väärin, onhan isä ollut sodassa ja nähnyt sen kauhut.
Lapsilla ei ole oikeutta mihinkään, mistä vanhemmat ovat jääneet paitsi.
Rakkaus se on mielikuva, jolla tehdään onnettomaksi; joka vitsaa säästää se vihaa lastaan.- rakkaudetonta
Hirveän oikeassa olet. Onnellinen on jopa syyllinen ja vastuussa vanhemmilleen, jos sattuu elämässä vähän aurinko paistamaan. Meitä elää neljä sukupolvea, säästän lastani tältä tunnevammalta. Itseä paikkailen ajatuksella, etten ole ainut. Äiti elää ja muistaa muistuttaa ja pelottelee kuolemallaan. Pääseekö tässä ikin ehjäksi, sitä mietin.
- totuus..
Vaikka olen sinua 20 vuotta nuorempi ajattelin noin, sitten päätin että tilanne muuttuu. Paukautin seuraavalle vastaan tulevalle miehelle kainostelun sijasta että haluan naimisiin ja lapsia, kas kummaa, nyt ollaan menossa kihloihin.
Itse olen mieluummin eronnut yksinhuoltaja kuin vanhapiika ilman lapsia. Mulla tulee aina mieleen että naisessa on vikaa, tai sitten on vain sen luonteinen että ei tykkää lapsista. Etenkin uskon niin että nainen ajattelee vain itseään. Mä olen muutaman tavannut matkallani, mutta eivät ne ole kiinnostaneet mua. Korkeentaan yhden yön. Naisille on kiva jutella kaikkea kivaa, mitä ei edes tarkoita :)
Pääasia että saa...- Kiitos kiitos kiitos
Suosittelen sinulle seuraavaa kirjaa joka muutti elamani:
Louis Hay: Muuta ajatuksesi-Muuta elamasi .
siita jarjestetaan myos kursseja.
Kuulostaa ehka hoopolta mutta olen nahnyt taman kirjan ja sen oppien positiivisesta ajattelusta ja itsensa hyvaksymisesta ja rakastamisesta muuttavan ihmisten elaman, vaha vahalta. - -Naissinkku-
Mä olen vähän alta kolmekymppinen lapseton sinkku ja häpeän jo nyt tätä miehetöntä ja lapsetonta elämääni. Seurustellut olen minäkin, mutta tässä sitä taas yksin ollaan.
Kyllä se varmaan täytyy jossain vaiheessa ottaa vaan joku vaikka ei tunteita olisikaan.- Itsenäinen_
Mistä muinaisajalta ovat ne ihmiset, jotka käyttävät "vanhapiika"- sanaa? Nykyään naiset ovat itsenäisiä eikä meidän tarvitse ketä tahansa huolia. Olen itsenäinen, elämääni tyytyväinen sinkku lähes 50v, enkä enää siedä huonoa kohtelua. Uskallan elää onnellista elämää ilman lasta ja miestä -tosin joitakin se tuntuu ärsyttävän:-)
- hyi häpeää
Itsenäinen_ kirjoitti:
Mistä muinaisajalta ovat ne ihmiset, jotka käyttävät "vanhapiika"- sanaa? Nykyään naiset ovat itsenäisiä eikä meidän tarvitse ketä tahansa huolia. Olen itsenäinen, elämääni tyytyväinen sinkku lähes 50v, enkä enää siedä huonoa kohtelua. Uskallan elää onnellista elämää ilman lasta ja miestä -tosin joitakin se tuntuu ärsyttävän:-)
Että millä vuosisadalla ihmiset elävät??? Tätä olen pohtinut, kun äskettäin tuttavani erosi ja käyttäytyi hivenen oudosti. Kävi ilmi, ettei hän ollut kertonut erostaan juuri kenellekään. Miksi näin? Hän häpeää, koska on tullut jätetyksi ja menettänyt parisuhteellisen ihmisen statuksen. Eronnut tuttavani pelkää kuollakseen tulevansa kohdelluksi suhdeluuserina, jota pidetään säälittävänä ja naurettavana. Tuttavani on itse harrastanut ilkeilyä meille "vanhoillepiioille". Jostain syystä hän on pitänyt yksineläjiä, lapsettomia, eronneita,.. vähempiarvoisina ihmisinä. Tuttavani kokee, että voi kertoa erosta omissa piireissään vasta, kun on löytänyt uuden seuralaisen, jolloin erouutisen voi esittää "vaihtona parempaan".
Tarkemmin pohtien huomaan, että perheettömyyteen liittyvät ilkeät asenteet, huomautukset ja joukosta eristämiset ovat minulle pitkän linjan sinkkuna itsestäänselvyyksiä, joita harvoin edes havaitsen. Vast ikään eronnutta sen sijaan loukkaa ja pelottaa jo pelkkä mahdollisuus, että häntä loukataan näillä ikiaikaisilla asenteilla. On ihan totta, että joissakin asioissa ihmiset elävät hämmästyttävän kaukana pimeässä menneisyydessä. - Itsenäinen_
hyi häpeää kirjoitti:
Että millä vuosisadalla ihmiset elävät??? Tätä olen pohtinut, kun äskettäin tuttavani erosi ja käyttäytyi hivenen oudosti. Kävi ilmi, ettei hän ollut kertonut erostaan juuri kenellekään. Miksi näin? Hän häpeää, koska on tullut jätetyksi ja menettänyt parisuhteellisen ihmisen statuksen. Eronnut tuttavani pelkää kuollakseen tulevansa kohdelluksi suhdeluuserina, jota pidetään säälittävänä ja naurettavana. Tuttavani on itse harrastanut ilkeilyä meille "vanhoillepiioille". Jostain syystä hän on pitänyt yksineläjiä, lapsettomia, eronneita,.. vähempiarvoisina ihmisinä. Tuttavani kokee, että voi kertoa erosta omissa piireissään vasta, kun on löytänyt uuden seuralaisen, jolloin erouutisen voi esittää "vaihtona parempaan".
Tarkemmin pohtien huomaan, että perheettömyyteen liittyvät ilkeät asenteet, huomautukset ja joukosta eristämiset ovat minulle pitkän linjan sinkkuna itsestäänselvyyksiä, joita harvoin edes havaitsen. Vast ikään eronnutta sen sijaan loukkaa ja pelottaa jo pelkkä mahdollisuus, että häntä loukataan näillä ikiaikaisilla asenteilla. On ihan totta, että joissakin asioissa ihmiset elävät hämmästyttävän kaukana pimeässä menneisyydessä.Olen aina ollut rohkea enkä ole mennyt massan mukana...mitä missäkin iässä MUKA pitäisi tehdä. Lapset ovat niissä tapauksissa kärsijöitä, kun niitä tehdään, vaikkei haluttaisikaan. Sitten erotaan ja riidellään -taas lapsi kärsii. Minun kohdalleni ei sellaista miestä ole tullut, jonka kanssa olisin perhettä halunnut perustaa (niin paljon pidän lapsista...ei huonoon elämään). Iloitsen onnellisista perheistä mutta myös omasta vapaasta elämästäni. Jokaisessa elämänvalinnassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta paras keskittyä ja kehittää niitä hyviä asioita omassa elämässään eikä kadhetia muiden elämää.
Ja mitä siitä, mitä muut ajattelevat, kunhan itse on elämäänsä tyytyväinen.
Itsevarmasti häntä pystyyn ja lippu korkealle, näin se menee tytöt.
- kertomuksen päätähti
Kyllä se niin taitaa olla, että loppujen lopuksi se tärkein asia elämässä on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Koskaan ei pidä menettää toivoa... pidä sydän ja mieli avoinna ja usko kohtaloon ja johdatukseen. Itse uskon, että elämässä kaikki menee niinkuin on tarkoitettukin. Kulje vain sen tuulen vietävänä ja pidä matkalla sydän ja mieli avoinna. Ja ennenkaikkea koita nauttia töyssyistä huolimatta matkasta... kerran täällä vain ollaan. Ei meidän kaikkien matka mene saman kaavaan mukaan vaan jokaiselle on oma, ainutkertainen kertomuksensa... ei yhtään toistaan huonompi tai parempi. Varmasti sinunkin elämääsi ehtii vielä mahtua vaikka mitä ihanaa ja kaunista.;)
- Hehheh+-0
Kylläpä on taas häpeämisen aiheet. Hehheh
- Vapaa, onnelllinen
Elämässä on paljon muutakin kaunista ja ihanaa, kuin suhde mieheen. Nyt kun elän yksin, ei ole ketään jatkuvasti pahoittamassa mieltäni. Kun elin suhteessa, olin koko ajan huonolla tuulella...en enää eikä enää sellaista. Alkuhuuman ajan saattaa olla mukavaa, mutta vuoden, pari jälkeen kaikki muuttuu, enkä edes viitsi alkaa taas totuttelemaan uuden ihmisen tavoille: yksi halusi tupakoida sisällä, seuraava marmatti, kun minä haisen tupakalta ulkoa tullessani...yksi jäkätti, kun en ilmoittanut joka askeleestani...siihenkin totuin ja seuraavalle kun ilmoitin joka menostani, ihmetteli hän, miksi sellaisia soittelen jne jne.
- ÆÇ&ØŒ
Vapaa, onnelllinen kirjoitti:
Elämässä on paljon muutakin kaunista ja ihanaa, kuin suhde mieheen. Nyt kun elän yksin, ei ole ketään jatkuvasti pahoittamassa mieltäni. Kun elin suhteessa, olin koko ajan huonolla tuulella...en enää eikä enää sellaista. Alkuhuuman ajan saattaa olla mukavaa, mutta vuoden, pari jälkeen kaikki muuttuu, enkä edes viitsi alkaa taas totuttelemaan uuden ihmisen tavoille: yksi halusi tupakoida sisällä, seuraava marmatti, kun minä haisen tupakalta ulkoa tullessani...yksi jäkätti, kun en ilmoittanut joka askeleestani...siihenkin totuin ja seuraavalle kun ilmoitin joka menostani, ihmetteli hän, miksi sellaisia soittelen jne jne.
Mielummin sinkku ja onnellinen, kuin elää naisen kanssa huonossa parisuhteessa ja olla onneton. Mulla on vain tämä yksi elämä, haluan elää tämän elämän onnellisesti!
- tähän ei totu ikinä.
Vapaa, onnelllinen kirjoitti:
Elämässä on paljon muutakin kaunista ja ihanaa, kuin suhde mieheen. Nyt kun elän yksin, ei ole ketään jatkuvasti pahoittamassa mieltäni. Kun elin suhteessa, olin koko ajan huonolla tuulella...en enää eikä enää sellaista. Alkuhuuman ajan saattaa olla mukavaa, mutta vuoden, pari jälkeen kaikki muuttuu, enkä edes viitsi alkaa taas totuttelemaan uuden ihmisen tavoille: yksi halusi tupakoida sisällä, seuraava marmatti, kun minä haisen tupakalta ulkoa tullessani...yksi jäkätti, kun en ilmoittanut joka askeleestani...siihenkin totuin ja seuraavalle kun ilmoitin joka menostani, ihmetteli hän, miksi sellaisia soittelen jne jne.
Entäpä jos et olisi koskaan seurustellut eikä kukaan edes olisi koskaan osoittanut mitään kiinnostusta sinua kohtaan (seksuaalisesti, seurustelumielessä jne.) ja jos itse olisit yrittänyt tutustua vastakkaista sukupuolta oleviin niin aina olisi torjuttu ilkeästi, niin olisitko vapaa ja onnellinen?
- Vapaa, onnellinen
tähän ei totu ikinä. kirjoitti:
Entäpä jos et olisi koskaan seurustellut eikä kukaan edes olisi koskaan osoittanut mitään kiinnostusta sinua kohtaan (seksuaalisesti, seurustelumielessä jne.) ja jos itse olisit yrittänyt tutustua vastakkaista sukupuolta oleviin niin aina olisi torjuttu ilkeästi, niin olisitko vapaa ja onnellinen?
Sitähän on vaikea tietää, kun näin ei ole ollut, mutta kun on kokemusta pitkistä ja lyhkäsistä suhteista, niin sinulle voin sanoa, että tämä sinkkuelämä on parasta aikaa mun elämässäni.
- Ihanaa elämää
Vapaa, onnellinen kirjoitti:
Sitähän on vaikea tietää, kun näin ei ole ollut, mutta kun on kokemusta pitkistä ja lyhkäsistä suhteista, niin sinulle voin sanoa, että tämä sinkkuelämä on parasta aikaa mun elämässäni.
Elämä ilman miestä ja lapsia on minunkin valintani. Tyytyväinen lähes 50-vuotias olen minäkin. Mitä enää tekee miehillä, kun autoakaan ei enää voi korjata itse. Kotiin ei mitään remonttia ole yksikään tehnyt eikä ole myöskään mies"vain"ystäviäkään niitä annettu tehdä. Keskustelukumppaneina ovat naiset parempia.
Nyt voin vapaasti tapailla ketä haluan -niin mies kuin naispuolisia ystäviäni, mutta suhteeseen en enää ryhdy!
- Anonyymi
Et ole tehnyt kuitenkaan mitään pahaa. Et ole syntynyt tänne turhaan. Sinulla on oikeus olla olemassa niin kuin kaikilla muillakin. Kukaan ei voi sitä kyseenalaistaa. Arvosta itseäsi ja muita, niin ei ole mitään hätää. Voi hyvin!
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424505- 932149
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152071Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi771918Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421542Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541532VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041395- 751326
- 1011307
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109