kirjoja kuten Nancy

Tämä on jo naurettavaa. Vertaat Echolsin Paratiisin Arpia Spungenin Nancyyn? Löydän vähintäänkin kaksi paradoksia: 1. Nancy Spungenia ja Janis Lyn Joplinia yhditää todellakin mediaseksikäs ja dramaattinen elämä, mutta vertaatko todellakin NANCY SPUNGENIA JANIS JOPLINIIN? Janis sekä Nancy Spungen olivat molemmat säälittäviä, mutta jaksan uskoa Janisin ehdottomaan ja rakastettavaan älyyn ja seksuaalisuuteen. 2. Deborah Spungen osaa kirjoittaa lapsukaisille osuvasti - tositarinaksi Nancy-kirja ei sovi, se ei ole elämäkerta, se on muutamaan tosiseikkaan perustuvaa fiktiota. Echolsin Scars of sweet paradise on subjektiivinen elämäkerta, mutta se esittää Joplinista monisärmäisenä persoonana.

anna kirjoitti:

Tämä on jo naurettavaa. Vertaat Echolsin Paratiisin Arpia Spungenin Nancyyn? Löydän vähintäänkin kaksi paradoksia: 1. Nancy Spungenia ja Janis Lyn Joplinia yhditää todellakin mediaseksikäs ja dramaattinen elämä, mutta vertaatko todellakin NANCY SPUNGENIA JANIS JOPLINIIN? Janis sekä Nancy Spungen olivat molemmat säälittäviä, mutta jaksan uskoa Janisin ehdottomaan ja rakastettavaan älyyn ja seksuaalisuuteen. 2. Deborah Spungen osaa kirjoittaa lapsukaisille osuvasti - tositarinaksi Nancy-kirja ei sovi, se ei ole elämäkerta, se on muutamaan tosiseikkaan perustuvaa fiktiota. Echolsin Scars of sweet paradise on subjektiivinen elämäkerta, mutta se esittää Joplinista monisärmäisenä persoonana.

Tämäkö vastakulttuuria?

anna kirjoitti:

Tämä on jo naurettavaa. Vertaat Echolsin Paratiisin Arpia Spungenin Nancyyn? Löydän vähintäänkin kaksi paradoksia: 1. Nancy Spungenia ja Janis Lyn Joplinia yhditää todellakin mediaseksikäs ja dramaattinen elämä, mutta vertaatko todellakin NANCY SPUNGENIA JANIS JOPLINIIN? Janis sekä Nancy Spungen olivat molemmat säälittäviä, mutta jaksan uskoa Janisin ehdottomaan ja rakastettavaan älyyn ja seksuaalisuuteen. 2. Deborah Spungen osaa kirjoittaa lapsukaisille osuvasti - tositarinaksi Nancy-kirja ei sovi, se ei ole elämäkerta, se on muutamaan tosiseikkaan perustuvaa fiktiota. Echolsin Scars of sweet paradise on subjektiivinen elämäkerta, mutta se esittää Joplinista monisärmäisenä persoonana.

mutta oletin, että haetaan jotain tyyliin "Nancy Spungenia ja Janis Lyn Joplinia yhditää todellakin mediaseksikäs ja dramaattinen elämä"

"Deborah Spungen osaa kirjoittaa lapsukaisille osuvasti"
'Lapsukaiset' ei jaksa lukea Paratiisin arpia edes puoleen väliin asti...

Että se siitä sitten...

wilma kirjoitti:

mutta oletin, että haetaan jotain tyyliin "Nancy Spungenia ja Janis Lyn Joplinia yhditää todellakin mediaseksikäs ja dramaattinen elämä"

"Deborah Spungen osaa kirjoittaa lapsukaisille osuvasti"
'Lapsukaiset' ei jaksa lukea Paratiisin arpia edes puoleen väliin asti...

Että se siitä sitten...

"Lapsukaiset" jaksavat lukea Echolsin Paratiisin Arvet loppuun asti - vähintäänkin minä jaksoin. Myönnän, että kirjassa esitettävä beatnikien merkitys Joplinin elämään on selvästi liioiteltu ja lähes puuduttava, mutta kukapa ei rakastaisi naiivia melankoliaa ja apokalypsin odotusta Montmartrella?