Minä kuljen siellä
missä taivas itkee tuttua tuskaa
jota en haluaisi vieläkään
sinuksi tunnistaa.
Tuuli kasvojani hyväilee
ja mielessäni hiljaa kertoo kaikki ne sanat
jotka sinulta sanomatta jäi
ja sitten lohduttaa
uuteen suuntaan yrittää opastaa
perään laskevan auringon.
Ristiä katson
ja hetket kerääntyvät sen juureen
yksinäisyyden tavoin
ja tuska voimistuu
vieden mennessään pimeyteen
mutta sen taaksekin
luoksesi
valoon ...
missä taivas itkee tuttua tuskaa
jota en haluaisi vieläkään
sinuksi tunnistaa.
Tuuli kasvojani hyväilee
ja mielessäni hiljaa kertoo kaikki ne sanat
jotka sinulta sanomatta jäi
ja sitten lohduttaa
uuteen suuntaan yrittää opastaa
perään laskevan auringon.
Ristiä katson
ja hetket kerääntyvät sen juureen
yksinäisyyden tavoin
ja tuska voimistuu
vieden mennessään pimeyteen
mutta sen taaksekin
luoksesi
valoon ...
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta hyvää kerrontaa, ensimmäiset säkeet koskettavassa runossasi
pysähdytti miettimään... Sain sen käsityksen runostasi että runon
kirjoittaja on kärsinyt suuren menetyksen. Tuo viimeinen säe .... "pimeyteen mutta sen
taaksekin luoksesi... valoon" oli hieno päätös kauniiseen runoosi.
... kuvaa kaikkia niitä menetyksiä
mitä elämä riistää
kun vie ne kaikki haaveet ja unelmat
jättäen jälkeensä vain tyhjyyden tunteen ...
kiitän ja kumarran kun kävit tässä tekeleessä.
toivon että päiväsi on hyvä ja kaunis
tosi paljon sitä elämän myötätuulta täynnä ...
Ja aurinko laskee länteen....
Pidin kovasti runon tuomasta tunnelmasta.
Kiitos
... laskee länteen
piilottaa tulevaisuuden meiltä
kunnes olemme kulkeneet
tuohon kätkettyyn hetkeen
ja se on siirtynyt pitkään jonoon menneisyyttä
sen muistoja ...
kiitos margitta.
paljon iloa ja lämpöä päiväsi virtaan
toivon sinulle.
Haaveiden karikot teilaavat meidät ristin juureen löytääksemme unistamme uudenlaiset haaveet uusiin unelmiin ristiinnaulittavaksi yhä uudelleen. Onko elämä tehty tästä. Jos ja kun, niin kauniimminhan ei voisi elämää koristaa.
Valkoiset laivatkaan eivät koskaan uppoa pysyvästi karikolle. Tuuli ja virrat heiluttavat laivaa ja laivan osia, irrottavat palasia, suurimpia ja pienempiä, vapaiksi kuin taivaan linnut kohti uusiin seikkailuihin ulapan aallokoissa.
Vain elämästä voi myöhästyä. Kaikkeen muuhun kyllä ehtii.
... elää ollenkaan kun joskus tuntuu
että päivien virta kaikesta niin samanlaista tekee
verhoaa tylsyyden kuristavaan otteeseen
ne pienet pilkahdukset jotka saa jatkamaan eteenpäin menoa
kohti toivottomuutta mikä jossain aina lopulta odottaa ...
aina pitää toivoa parasta
pelätä pahinta
kun karille ajaa
että kaikesta vähin vaurioin selviäisi
vaikkapa nilkuttain matkaa jatkamaan ...
kiitokset suuret vierailusta tässä tekeleessä
ja hyvän päivän toivotukset ---