Olen joutunut siviili-riita, oikeudenkäynnin jälkeen tilanteeseen, jossa huomaan vastapuolella olevan
ns. oman totuuden tapahtuneesta ja minulla ratkaisevien seikkojen osalta erilaisen.
Ajauduttuani wlipediaan huomasinkin itse, täyttäväni narsistin tunnusmerkeistä merkittävän osan, koskien oikeudenkäyntejä... hain vastaavia tapauksia ja asianajaja M. Salon kautta ohjauduin narsismiin....
Wikipediasta
”Viranomaiset ovat narsismihäiriöisille väline oman tahdon läpi viemiseen, siksi he käyttävät viranomaiskanavia normaalia enemmän. Häiriöinen pystyy kehittämään riidan yksinkin kehittämällä näennäisiä ongelmia voidakseen kontrolloida toista. Hän kerää oikeudenkäynteihin valtavasti aineistoa, ja hän on hyvin taitava selittämään ja luomaan omia totuuksia ja hankkimaan näennäisnäyttöä. Hänen on saatava voittaa kulloinenkin peli ja säilytettävä näin ylivertaisuuskuvitelmansa keinoja kaihtamatta. Häiriöinen voi kohdistaa vastapuoleen aina uusia oikeudenkäyntejä entisten päätyttyä. Ensisijainen tavoite on vastapuolen nujertaminen”
Yllä oleva kirjoitus voi toimia myös narsistisesti toimineen hyväksi, ”uhria” vastaan, jos sieltä poimitaan vain osa ja yhdistetään se toisen osapuolen toimintaan. Siinä tosiaankin joutuu keräämään aineistoa, sillä
huomattuaan että suullisellä kertomalla ei ole väliä, on aika kovan tehtävän edessä.
Jos narsistisesti on oikeudessa saanut oman totuutensa läpi ja selvinnyt petoksestaan, ei petoksen uhrilla ole muuta mahdollisuutta kuin kääntyä viranomaisten puoleen ja tuolloinhan uhri täyttää (osin) Wikipedian määrityksen narsistisesta luonnehäiriöstä.
Oikeudessahan valheellinen kertonus on tuolloin saatu menemän läpi, käyttäen sen vahvistajana, luotettavan imagon omaavaa asianajajaa, joka päämiehen kertoman on totuudeksi uskonut, kuten myös vastapuolen asianajaja on oman päämiehensä kertoman uskonut.
Viranomaiset (tutkintapyyntö tms), on ainut keino koittaa saada apua, jos oikeudenkäynnissä on vastapuolen epärehellinen kertoma mennyt läpi. Mitä muuta mahdollisuutta rehellisellä osapuolella on ? Tyytyä oikeuden päätökseen, vaikka tietää sen perustuneen valheisiin, jonka vastapuoli on esittänyt.
Varo narsistia kirjan esittelytekstistä lainattuna:
”Koska tällainen ihminen itse uskoo olevansa oikeassa, hän on vakuuttava ja hänen epätotuutensa menee viranomaisillekin läpi. Narsistinen myös tyypillisesti projisoi ongelmiaan vastapuoleen ja pyrkii esittämään itsensä uhrina”
Eli todennäköisesti epätotuus menee sitten läpi viranomaisillekkin, mahdollisen tutkinnan kuulemisen yhteydessä, eikä asiasta aleta totuutta selvittämään, muun kuin sana-sanaa vastaan olevan kautta.
Ehkä siksikin pitäisi jokainen asia tutkia, jos ristiriitaisuuksia paljon tuomioistuinkäsittelyssä ilmenee. Totuuksiahan on vain yksi, eikä oikeus toteudu jos totuutta ei selvitetä. Jos kertomukset eriävät merkittävästi, toinen tulee kokemaan vääryyttä. Joko niin että asia jää väitteen osalta ratkaisematta tai se tuomitaan mahdollisesti valheellisen kertoman mukaisena.
Onko kenelläkään omaa kokemusta, nimenomaan muista kuin perhe-asioihin liittyvistä riita-asioista ?
Onko vain parempi painaa "villasella" vai otetaanko asioita tutkittavaksi, jos oikeudenkäynnissä on
epätotuus mennyt läpi ?
ns. oman totuuden tapahtuneesta ja minulla ratkaisevien seikkojen osalta erilaisen.
Ajauduttuani wlipediaan huomasinkin itse, täyttäväni narsistin tunnusmerkeistä merkittävän osan, koskien oikeudenkäyntejä... hain vastaavia tapauksia ja asianajaja M. Salon kautta ohjauduin narsismiin....
Wikipediasta
”Viranomaiset ovat narsismihäiriöisille väline oman tahdon läpi viemiseen, siksi he käyttävät viranomaiskanavia normaalia enemmän. Häiriöinen pystyy kehittämään riidan yksinkin kehittämällä näennäisiä ongelmia voidakseen kontrolloida toista. Hän kerää oikeudenkäynteihin valtavasti aineistoa, ja hän on hyvin taitava selittämään ja luomaan omia totuuksia ja hankkimaan näennäisnäyttöä. Hänen on saatava voittaa kulloinenkin peli ja säilytettävä näin ylivertaisuuskuvitelmansa keinoja kaihtamatta. Häiriöinen voi kohdistaa vastapuoleen aina uusia oikeudenkäyntejä entisten päätyttyä. Ensisijainen tavoite on vastapuolen nujertaminen”
Yllä oleva kirjoitus voi toimia myös narsistisesti toimineen hyväksi, ”uhria” vastaan, jos sieltä poimitaan vain osa ja yhdistetään se toisen osapuolen toimintaan. Siinä tosiaankin joutuu keräämään aineistoa, sillä
huomattuaan että suullisellä kertomalla ei ole väliä, on aika kovan tehtävän edessä.
Jos narsistisesti on oikeudessa saanut oman totuutensa läpi ja selvinnyt petoksestaan, ei petoksen uhrilla ole muuta mahdollisuutta kuin kääntyä viranomaisten puoleen ja tuolloinhan uhri täyttää (osin) Wikipedian määrityksen narsistisesta luonnehäiriöstä.
Oikeudessahan valheellinen kertonus on tuolloin saatu menemän läpi, käyttäen sen vahvistajana, luotettavan imagon omaavaa asianajajaa, joka päämiehen kertoman on totuudeksi uskonut, kuten myös vastapuolen asianajaja on oman päämiehensä kertoman uskonut.
Viranomaiset (tutkintapyyntö tms), on ainut keino koittaa saada apua, jos oikeudenkäynnissä on vastapuolen epärehellinen kertoma mennyt läpi. Mitä muuta mahdollisuutta rehellisellä osapuolella on ? Tyytyä oikeuden päätökseen, vaikka tietää sen perustuneen valheisiin, jonka vastapuoli on esittänyt.
Varo narsistia kirjan esittelytekstistä lainattuna:
”Koska tällainen ihminen itse uskoo olevansa oikeassa, hän on vakuuttava ja hänen epätotuutensa menee viranomaisillekin läpi. Narsistinen myös tyypillisesti projisoi ongelmiaan vastapuoleen ja pyrkii esittämään itsensä uhrina”
Eli todennäköisesti epätotuus menee sitten läpi viranomaisillekkin, mahdollisen tutkinnan kuulemisen yhteydessä, eikä asiasta aleta totuutta selvittämään, muun kuin sana-sanaa vastaan olevan kautta.
Ehkä siksikin pitäisi jokainen asia tutkia, jos ristiriitaisuuksia paljon tuomioistuinkäsittelyssä ilmenee. Totuuksiahan on vain yksi, eikä oikeus toteudu jos totuutta ei selvitetä. Jos kertomukset eriävät merkittävästi, toinen tulee kokemaan vääryyttä. Joko niin että asia jää väitteen osalta ratkaisematta tai se tuomitaan mahdollisesti valheellisen kertoman mukaisena.
Onko kenelläkään omaa kokemusta, nimenomaan muista kuin perhe-asioihin liittyvistä riita-asioista ?
Onko vain parempi painaa "villasella" vai otetaanko asioita tutkittavaksi, jos oikeudenkäynnissä on
epätotuus mennyt läpi ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jouduin itsekin narsistin paskapuheiden muiden kuin perheasioiden vuoksi kerran oikeuteen. Asia kuitenkin kääntyi niin kuin pitikin (katso alla kohta 10). Laitoin prosessia varteen talteen seuraavan perusohjelman ja pidin siitä kiinni. Luulisi että uusintamatseissa sama kaava edelleen toimii hyvänä pohjana ja täydennetään vaan todistepuolta, mutta aihetodisteiden sijasta faktaa. Ja ilman kunnon todisteita on turha lähteä toivomaan. Vaikka oikeus yleensä toteutuu, niin on turha toivoa että se aina toteutuu, jos pelkästään vaan toivoo sen toteutuvan.
1. Hae apua.
2. Ota rauhassa.
3. Älä kosta.
4. Todisteet talteen.
5. Pane välit poikki.
6. Mene hoitoon.
7. Puhu koko paska.
8. Opi odottamaan.
9. Hoida juttu loppuun.
10. Muista että maailmassa on pääasiassa hyviä ihmisiä ja oikeus yleensä voittaan.
Oikeuslaitoksen toiminta perustuu näyttöihin; se kuka painoi liipasinta, on syyllinen.
Elokuvaohjaaja/professori/tunneguru/näyttelijä Mikko Niskanen valoitti seitsemässä surmanluodissa tekoihin johtaneita tapahtumia ja ihmisiä tunnemaailmoissaan.
Ja totuus on..?
Niin moniin asioihin voidan käyttää oikeutuksena jotain perustetta mutta onko se oikein ?
Suurin osa ihmisistä osaa ajatella mitä toimintani toiselle aiheuttaa ja kärsii omantunnon tuskia
jo ajatellessaan valehtelevansa ja siten saavansa itselleen etua.
Sitten on niitä jotka tekevät mitä vaan ajatellen pelkästään omaa etuaan, oikeuttaen tekonsa esim.
ei ole minun syy, minua kohtaan ollaan oltu epäoikeudenmukaisia ja siksi tein saman eteenpäin.
Juuri tällainen oikeutusajattelu mahdollistaa tunnekylmän toiminnan ja siihen omaan "totuuteen"
uskomisen niin täydesti, että sen uskoo todeksi myös kaikki muut jotka asiasta tämän epätodellisen kannan kuulevat.
Niinhän se menee puolisoiden välisessä mustamaalaamisessakin. Otetaan osatotuus, jonka kaikki tietävät jostain henkilöstä todeksi ja kerrotaan sen perän vale joka liittyy toisen henkilön ominaisuuteen, kuten.
"Sehän on kova puhumaan...(kaikki henkilön tuntevat tietävät sen olevan totta) sitten kerrotaan
tarkoitushakuinen vale esim. tuntuu puhuvan muidenkin asioista, sinusta sanoi että olet todella
kateellinen paskanpuhuja, älä sitten sano että minä olen kertonut"
Oikeudessa tällainen on myös hyvä keino "Sehän on aikaisemminkin eronnut" (täysin totta) olen kuullut että ei ole koskaan pystynyt pidättelemään itseään kun pinna palaa ja on tainnut ennenkin käydä puolisoon kiinni ja uhkailla.
tai
Sehän on jo nuorena jäänyt kiinni myymälävarkaudesta (totuus) Peräkärry oli tallin takana vielä aamulla, mutta kun hän oli käynyt pihalla, oli kärry kadonnut.
Hyviä esimerkkejä heitit mustamaalauksesta. Sekoittamalla faktaa ja fiktiota saadaan syntymään haluttu kuva puolisosta. Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua-fraasi taitaa pitää paikkansa.
Jos puoliso nalkuttaa ja kyykyttää vuoden, ja sen nieltyään toinen yhden ainoan kerran joutuu primitiivireaktion valtaan ja kostoksi tinttaa nalkuttajalle mustan silmän, niin oikeudessa musta silmä toimii näyttönä ja lyöjä häviää, ja tuomitaan.
Esimerkissä vuoden nalkutusta kuullut tuntee varmasti oikeutetusti olevansa väärintuomittu uhri (silti juridisesti syyllinen), ja juridisesti uhriksi katsottu on se todellinen syyllinen.