Se on niinku niin syvältä olla ihastunu. Mä oon ainakin menettäny nyt jo toivon saada tyttöystävää jota oikeesti rakastais ja kaikki natsais.
Kun on ihastunu johonki niin sitten ajattelee sitä kokoajan ja kelaa mieles ja kuvittelee mitä tapahtuu kun menee kysymään tyttöö sitten vihdoinkin ulos. Mut mitä sitten kun tulee kieltävä vastaus..mitä jäljellä kun se on niinku täyttäny elämän kokonaan jo parin viikon ajan. Varsinki kun on oikeesti jo oikeestaan rakastunu. Vielä pahempi on jos ei tuu suoraa vastausta et ei ollenkaan kiinnosta vaan selityksii elämäntilanteesta jne. Sit sitä jää sellanen pieni toivinkipinä elämään eikä siitä pääse mitenkään eroon ja niin kauan se jatkuu, ei pysty olemaan muiden tyttöjen kanssa.
Mä sain vaiheittaiset pakit(älä kysy tarkemmin) jokunen aika sitten ja olin ihan rikki kun olin jo suunnilleen kuvitellu yhteisen tulevaisuuden meille sen jälkeen kun ensiks tuli myönteinen vastaus. Sitte kuitenki lopulta ei tyttö lähtenykään mut selitti elämäntilanteen olevan sellanen et ei pysty.. En oo lähellekään päässy vielä yli hänestä enkä vaan pysty ajattelemaan muita tyttöjä vaikka on ois ollu monta tilaisuutta. Tää varmaan osaks siks et luulen typerästi et meillä vois viel joskus olla jotain. Mut nyt tulee kesä enkä nää varmaan tätä samas lukios olevaa muijaa ties millon seuraavaks ja koko kesä tuntuu olevan jo pilalla kun en saa häntä mielestäni. ¨
Totta kai pitää ottaa riskejä ja hakea suhteita että voisi löytää lopulta "sen oikean". Harvoilla se on se eka suhde, mut kuinka monta särkymistä sydän kestää ennen ku se oikea sitte parantaa kaikki haavat..?
Kun on ihastunu johonki niin sitten ajattelee sitä kokoajan ja kelaa mieles ja kuvittelee mitä tapahtuu kun menee kysymään tyttöö sitten vihdoinkin ulos. Mut mitä sitten kun tulee kieltävä vastaus..mitä jäljellä kun se on niinku täyttäny elämän kokonaan jo parin viikon ajan. Varsinki kun on oikeesti jo oikeestaan rakastunu. Vielä pahempi on jos ei tuu suoraa vastausta et ei ollenkaan kiinnosta vaan selityksii elämäntilanteesta jne. Sit sitä jää sellanen pieni toivinkipinä elämään eikä siitä pääse mitenkään eroon ja niin kauan se jatkuu, ei pysty olemaan muiden tyttöjen kanssa.
Mä sain vaiheittaiset pakit(älä kysy tarkemmin) jokunen aika sitten ja olin ihan rikki kun olin jo suunnilleen kuvitellu yhteisen tulevaisuuden meille sen jälkeen kun ensiks tuli myönteinen vastaus. Sitte kuitenki lopulta ei tyttö lähtenykään mut selitti elämäntilanteen olevan sellanen et ei pysty.. En oo lähellekään päässy vielä yli hänestä enkä vaan pysty ajattelemaan muita tyttöjä vaikka on ois ollu monta tilaisuutta. Tää varmaan osaks siks et luulen typerästi et meillä vois viel joskus olla jotain. Mut nyt tulee kesä enkä nää varmaan tätä samas lukios olevaa muijaa ties millon seuraavaks ja koko kesä tuntuu olevan jo pilalla kun en saa häntä mielestäni. ¨
Totta kai pitää ottaa riskejä ja hakea suhteita että voisi löytää lopulta "sen oikean". Harvoilla se on se eka suhde, mut kuinka monta särkymistä sydän kestää ennen ku se oikea sitte parantaa kaikki haavat..?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei auta kuin unohtaa se tyttö. Jos koko kesän sitä meitit, niin varmaa on että kesä on pilalla.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä ja samaa on se etten ehkä pysty ihastumaan kenenkään koskaan, sillä minulla on aina tilaa sille yhdelle vaikka näkisin jonkun toisen. Kesä on edessä en tiedä näenkö häntä sen aikana ja lukio alkaa hän tulee samaan kouluun.
mä tiedän kokemukesta että se tunne voi kestää monia vuosia sen jälkeenkin.. vaikka ei edes koskaan olisi jutellut ihastukselle. se ei häviä ikinä sydämestä jos sitä ei itse sieltä vapaaksi päästä. rakastuminenhan on vaan sitä tunnetta joka on parasta maailmassa mutta harvallapa se kestää loppujen lopuksi kovinkaan pitkää (siis se tunne) mutta voi olla myös niin että jos alkaa seurustelemaan jonkun kanssa johon ei ole rakastunut niin se tunne voi tulla myöhemminkin.
itsekin näin ihastukseni eka kerran puoli vuotta sitten linkussa, kesä-loma alkaa sitten en ainakaan näe häntä enää. En uskalla mennä kysymään että lähtiskö vaikka jonnekin tai jotakin semmosta (ei ole kunnon paikka missä vois olla kahestaan). En saa sitä tyttöä mielestä vaikka nyt olen nähnyt häntä harvemmin, en voi ajatellakaan muita tyttöjä kun miettii vain ihastuksen kauniita silmiä. En tiedä pitäsikö unohtaa se tyttö, olen yrittänyt mutta en saa sitä mielestäni, en ole sen jälkeen vilkaissutkaan muita, kun katsoo muita tyttöjä niin ei ole minkään laista kiinnostusta niitä kohtaan. Haluan vain sen tytön, en ketään muuta. Ehkä vielä jokus.