ihmiset sanovat että jonain päivänä olen taas onnellinen. Se ei piristä paskaakaan, kuten moni hyvin tietää. Se ei auta. Emme me ajattele sitä noin. Tässä tilanteessa ei yksinkertaisesti jaksa odottaa mitään "parempia aikoja". En tahdo elää. En, vaikka miten upea elämä sieltä olisikaan tulossa, en tahdo. Tämä ei ole minun juttuni. En ole ikinä pitänyt tästä. Tahdon kuolla. Sanon sen tyynenä ja käsi sydämellä; TAHDON KUOLLA.
Vitut teidän neuvoista, ihan oikeasti. Kun itkusilmäinen itsemurhaaja tulee kysymään helppoa tapaa päättää elämänsä, miksei sitä hänelle anneta? Hän olisi onnellinen päästessään pois. Ettekö te vitun mulkut tajua miten suunnattomasti teidän mussutus ärsyttää? Tokihan se teidän terveessä mielessänne kuulostaa ihanalta ja rakastavalta ja ajattelette olevanne avuksi ja olevanne nyt sankareita. Joka ainoan positiivisen jeesusteluviestin jälkeen halu kuolla kasvaa entisestään. Te joilla on tieto, miksette anna kärsivän vain päästä pois?
No, turhaa lässytystähän tämä on. Vastauksenhan nyt löytää maalaisjärjelläkin. Kunhan puran paineita. Vituttaa vain nuo töpselikärsäiset kermaperseet jotka eivät tiedä pahasta maailmasta mitään. Vituttaa niin paljon.
Voi jos te tietäisitte miten tämä helvetillinen itseviha roihuaa rintakehässäni, halu raadella ja viiltää ja tuntea lämpimän veren valuvan, sanoinkuvaamaton, repivä, lähes alkukantainen raivo ja ahdistus joka ei hellitä, konkreettinen paino rinnassa ja pää niin sekaisin että ajantaju on kadonnut ja verkkokalvoja polttelee koko ajan mutta itkua ei enää vain tule. PAKKO PÄÄSTÄ POIS. miksei kukaan auta!
Vitut teidän neuvoista, ihan oikeasti. Kun itkusilmäinen itsemurhaaja tulee kysymään helppoa tapaa päättää elämänsä, miksei sitä hänelle anneta? Hän olisi onnellinen päästessään pois. Ettekö te vitun mulkut tajua miten suunnattomasti teidän mussutus ärsyttää? Tokihan se teidän terveessä mielessänne kuulostaa ihanalta ja rakastavalta ja ajattelette olevanne avuksi ja olevanne nyt sankareita. Joka ainoan positiivisen jeesusteluviestin jälkeen halu kuolla kasvaa entisestään. Te joilla on tieto, miksette anna kärsivän vain päästä pois?
No, turhaa lässytystähän tämä on. Vastauksenhan nyt löytää maalaisjärjelläkin. Kunhan puran paineita. Vituttaa vain nuo töpselikärsäiset kermaperseet jotka eivät tiedä pahasta maailmasta mitään. Vituttaa niin paljon.
Voi jos te tietäisitte miten tämä helvetillinen itseviha roihuaa rintakehässäni, halu raadella ja viiltää ja tuntea lämpimän veren valuvan, sanoinkuvaamaton, repivä, lähes alkukantainen raivo ja ahdistus joka ei hellitä, konkreettinen paino rinnassa ja pää niin sekaisin että ajantaju on kadonnut ja verkkokalvoja polttelee koko ajan mutta itkua ei enää vain tule. PAKKO PÄÄSTÄ POIS. miksei kukaan auta!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä kyllä tiedän mitä tarkoittaa itseviha. Mä hoen itselleni päivittäin miten vihaan itseäni, miten mut pitäs ampua, ruoskia taikka tappaa. Mikä helpotus olis, kun vaan pääsis pois. Jotain sairasta tyydystä siitä saa. En kuitenkaan halua kuolla, en voi kuolla, koska se olisi väärin muita kohtaan. Ahdistus on ollut aiemmin pahempi ja nyt olen ajoittain onnellinen. Mä kyllä silti arvostin sitä, että joku edes yritti auttaa, vaikkei siitä niin apua olisi ollutkaan. Aitoa auttamisen tahtoa, vaikka naiviakin, arvostin. Epäaito "kyl se siitä, huomenna parempi päivä" vitutti.
Miksi sä muuten vihaat itseäsi?
..jaksais enää jauhaa itsestäni ja syistä vihata itseäni, olen pahoillani. Alkaa vaan ahdistaa enemmän. Olen siitä jo tarpeeksi puhunut.
kiitos vastauksesta.
Eihän kukaan viitsi ottaa kontolleen mahdollista itsemurha tapausta. Turha kuvitella että saat siihen tarkoitukseen mistään apua. Ja kun jatkat samalla tyylillä, kukaan ei kohta viitsi kiinnittää sinuun vähänkään huomiota. Sittenhän se vasta hyvä onkin.
Kun et keksi itse tapaa poistua pallolta, ei sinun aikasi ole vielä koittanut. "Huutosi" vaikuttaa avunpyynnöltä korjata asiat, mutta tietänet itse parhaiten mitä teet. Ei pidä huutaa jos ei ole valmis ottamaan apua vastaan. Mutta jatkahan sinä nillittämistä niin olo helpottuu edes vähän.
Maalliko tuskin pystyy paljon auttamaan kun vaikeuksissa olevan ihmisen tilanne on edennyt jo pitempään. Tokihan myötätuntoa voisi tarjota.
Ns. vaihtoehtohoidoille lällätetään, heille suositellaan nopeaa häkinoven heilahtamista.
Itsestä on kiinni haluaako selvitä ongelmistaan. Jos on päättänyt ettei halua, silloin tilanne on kuin aloittajalla. Voi myös päättää selviävänsä, päättää ettei piruuttaankaan anna periksi.
Ne haluamiset ja "päätökset" ovat usein täynnä ristiriitoja, eivät aina tai useinkaan ihan noin yksinkertaisia. Jos on vähänkin vaikeammasta kriisistä kyse. Eli ei ehkä pitäisi yksinkertaistaa ja moralisoida liian herkästi. On myös hiukan Kaikkitietävää väittää, että joku toinen ihminen on elämässään "päättänyt olla selviämättä ongelmistaan"... Kun se ongelmista selviäminen on käytännössä monesti täynnä kivikkoja ja ristiriitoja, joiden keskellä voimat välillä loppuvat totaalisesti, toivo muuttuu välillä täydelliseksi vastakohdakseen ja ylipäätään kaikki mahdolliset tunteet vihasta ja pelosta rakkauteen ja avun kaipuuseen esiintyvät yhdessä, eivät erikseen. Ja niin edelleen...
Miten määritellään vaikea kriisi? Ei niitä voi verrata toisiinsa. Toinen kestää paremmin, toinen huonommin. Joku voi kokea läheisen sairaalaan joutumisen vaikeana, toinen ei ole siitä milläsäkään. Kenties on vain iloinen että saa apua.
Masentuneena on helppo monimutkaistaa asioita. Yksinkertaisita asioista ei pitäisi tehdä monimutkaisia, se helpottaisi elämää paljon. Tiedän omasta kokemuksesta mitä puhun.
Ehkä sinunkaan ei kannattaisi lokeroida muita noin ahtaisiin lokeroihin. Sinäkin moralisoit.
"Masentuneena on helppo monimutkaistaa asioita. Yksinkertaisita asioista ei pitäisi tehdä monimutkaisia, se helpottaisi elämää paljon. Tiedän omasta kokemuksesta mitä puhun."
Onnellisen tietämättömänä on helppo mennä siitä mistä aita on matalin. Monimutkaisia asioita on vaarallista yksinkertaistaa, siten saattaa tuhota oman tai jonkun muun elämän. Tiedän muiden kokemuksista oppineena mitä puhun.
Monimutkaiset asiat ja yksinkertaisista asioista monimutkaisiksi tehdyt asiat on eri asioita.
"Miten määritellään vaikea kriisi? Ei niitä voi verrata toisiinsa. Toinen kestää paremmin, toinen huonommin. Joku voi kokea läheisen sairaalaan joutumisen vaikeana, toinen ei ole siitä milläsäkään. Kenties on vain iloinen että saa apua."
No kuule mietipä sitä "vaikean kriisin" määritelmää vaikka sitten. Tai keksitään vaikka yksinkertaisempi määritelmä, niin ei mene liian vaikeaksi: Kun ihmisellä on tunneongelmia, ne eivät todellakaan ratkea harjoittamallasi syyllistämisellä ja perseelle potkimisella.
"Masentuneena on helppo monimutkaistaa asioita. Yksinkertaisita asioista ei pitäisi tehdä monimutkaisia, se helpottaisi elämää paljon. Tiedän omasta kokemuksesta mitä puhun."
...Ja uskot oman yksinkertaisen kokemuksesi pätevän oivallisesti myös toisten, itsellesi täysin tuntemattomien ihmisten elämään, jotta voit sitten sen pohjalta jakaa vallan erinomaisen viisaita ja turhan monimutkaiset elämän okaat pois tieltä vesuroivia neuvoja.
"Ehkä sinunkaan ei kannattaisi lokeroida muita noin ahtaisiin lokeroihin. Sinäkin moralisoit. "
Mihinkäs ahtaisiin lokeroihin nyt lokeroin muita? Saatoin kritisoida sinun ulosantiasi hieman. Ja vstauksesi oli: "sinäkin moralisoit".
Itte oot. ;-PP
Monimutkaisten asioiden tyrannimainen yksinkertaistaminen on väkivaltaa.
Viestisi oli ala-arvoista tasoa, mutta vastaan silti.
Joitakin ihmisiä auttaa kun potkii persiille eli yksinkertaistaa asiat, mutta sinähän et sitä tietenkään ymmärrä. En ymmärrä mistä keksit että syyllistäisin. Omasta päästäsi kenties. Ehkä kuvittelet muidenkin heti syyllistävän toisia kun itse tunnut olevan syyllistäjä tyyppiä vaikka et mistään mitään tiedä.
Mistä sinä, tuntematon ihminen, voit tietää miten koen ja olen kokenut asiat? Olen ilmeisesti oivaltanut jotain mistä sinulla ei ole vielä aavistustakaan.
Juuri sen takia itse en anna mitään niksejä vaikka niitstä tiedänkin - koska olen ITSE OLLUT siinä tilanteessa ja olen edelleen pohjassa ja nimenomaan tiedän varsin hyvin mitä paskaa se on. Mutta koska elän itse vielä niin en voi hyväksyä sitä, että jollain toisella samassa tilanteessa ei olisi toivoa.
Ole vihannut itseäni pikkulapsesta asti ja käsivarret täynnä viiltelyjälkiä. Nykyään en edes jaksa haukkua itseäni - siitä on tullut aivan rutiininomaista. Onneksi sentään muut tuomitsevat minut, että saan taas vähän pontta itseinhoon.
Uskon vahvasti, että maailma on 99% paskaa 1% helmiä. Kun sen kerran tajuaa, sitä kauheaa tietoa ei koskaan saa pois. Olen masentunut, koska näen maailman mädäntyneisyyden.
En tiedä, mitkä on prosentit - moniko pitkäaikaisesti/vaikeasti masentunut paranee LOPULLISESTI? Veikkaan, että aika moni joutuu kamppailemaan tämän paskan kanssa lopun ikäänsä, enemmän tai vähemmän.
Miksi sitten ei kuolla? Henk. koht. en halua tuottaa tuskaa omaisille. Ja aina on teoriassa pieni mahdollisuus nähdä niitä helmiä.
Toivoa voi myös ehkä saada siitä, jos onnistuu oivaltamaan sen näennäisesti mittavan paskan olevan lopulta tyhjyyttä ja mitättömyyttä, ja niiden näennäisesti pienten ja vähäväkisten helmien olevan todellista suuruutta. Joka asuu meissä kaikissa.
oon taas pudonnu siihen kuoppaan missä on käyty monet monet kerrat ja luulin jopa päässeeni tästä kierteestä yli. sieltä se vaan tulee uudestaan ja uudestaan.
en tiedä pitäiskö vaan kävellä sairaalaan ja sanoa et voisko joku laittaa mut lukkojen taakse etten satuta itteäni enempää. oon vaan viljelly pahaa oloa ja onnettomuuksia ympärilleni. liian moni ihminen on joutunu kärsii mun takia. en vaan haluais tuottaa kärsimystä enää kenellekään. etenkään läheisilleni. ne ei sitä kestäis. tai kai ne jotenkin, mut luulen et se olis vika naula esim mutsin arkkuun joka on jo kärsiny niin paljon tässä elämässään. ei varmaan kestäis oman lapsen lähtöä. mä en satuta itseäni viiltelemällä enkä muutenkaan tee näkyvää tuhoa, etten jää kiinni. se vaan myllertää sisällä ja yritän kukistaa sen sinne. nyt en oo kahteen päivään tehnyt mitään fiksua, en oo syöny, käyny suihkussa ym. kun ei kiinnosta. itku sentään vielä tulee kun yksi läheinen makaa sairaalassa pahassa kunnossa. ja ainakin omasta mielestäni se on mun vika. katsotaan kauanko jaksan kärvistellä. keuhkoputkentulehdus voisi olla hyvä veto tähän väliin kun just keuhkokuumeesta oon tervehtyny.
kiitos ja anteeks
ja bensan imppaus,ja kemikaali keijon kuunteleminen
Pyydätkö sä siis apua kuolemiseen, että jonkun meistä pitäis sut listiä???
En kehottais tappamaan itseäsi ja en muuten ole kermaperse. Kuolla on helppo, elämä se vaikeaa on. Paha, ettei sua kukaan voi tulla repimään sieltä ojan pohjalta pois kun et edes tahdo muuta kun kuolla sinne.