Sattumalta katsoin lauvantaina tuon viihdeohjelma Miitta-tätin ja sen lesbo osuus sai kyllä nauramaan, vaikka samalla tuli mieleeni tämä mustien esikuva Rosa Parks, joka siis aikoinaan rotukiihkoilun ollessa kovimmillaan, meni ja toimi, toisin sanoen istui bussissa ja kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoiselle, vaikka säännöt siihen aikaan niin määräsi.
Tuo Miitta-tädin sketsihän siis viittasi siihen, että lesbot tai homoseksuaalit ylipäätään eivät saisi vapaasti valita sellaista istuinpaikkaa bussissa jossa näkyvästi olisivat homoseksuaaleina muiden omituisten otusten kanssa, ts.olisi olemassa kirjoittamattomat "säännöt" tai normit, joihin vetoamalla noilla muilla omituisilla otuksilla olisi vetoomusoikeus ilmaista jotain negatiivista toisenlaisuutta kohtaan. Ja miittatäti yritti siis sketsin avulla näyttää jotakin, mutta mitä?
Kun perusidea jokaisessa muutosvaiheessa, jokaisessa oikeuden ajamisessa on se, että ensin toimitaan siten kuin ihmisoikeus mandaatit käsitetään ja ihmetellään jos tulee vastaansanomisia, jolloin pitäisi haastaa ne, jotka kokee itsestään selvät oikeudet toisella tavalla. Mielestäni menee siis täysin pieleen, jos kuvitellaan tai jatketaan noita "oikeuksien" hakemista sillä tavalla, että vaaditaan jotain erityistä jo ennakkoon ennenkuin on edes testattu, kuinka tositilanteessa käy. Ja sitten jos tositilanteessa jotain käy, sitten pitää olla valmis taistelemaan niiden oikeuksien puolesta joita haluaa.
Sitä ennen, tuollaiset tyylit, mitä on tässä maassa näiden asioiden suhteen on valittu, ovat surkuhupaisia ja tekevät niissä mukana olijat naurettavan oloisiksi (kts aikaisemmat kirjoitukset lisbeth sander ketjussa) kun sitä vertaa tuollaisiin Rosa Parks tapauksiin. Oikeampi tapa tietysti on kyseenalaistaa vallitsevia "sääntöjä", eikä vain vaatia muilta jotain, vaikka eivät tiedä, miten oikeasti suhtauduttaisiin, mutta ne eivät vielä ole oikeuksien rikkomisia, ennenkuin konkreettisessa tilanteessa niitä testataan, että miten yhteiskunta toimii vakavissa tilanteissa.
Hassunkurisia tapahtumia tuntuu nyt tapahtuvan monelta suunnalta ja tunnelmat ovat kireät. Sehän vain kertoo siitä, että taatusti ollaan muutoksien ja murrosaikojen vaihteessa. Mitä siis itsekukin oikeasti haluaa ja minkälaisin oikeuksien mukaan?
Tuo Miitta-tädin sketsihän siis viittasi siihen, että lesbot tai homoseksuaalit ylipäätään eivät saisi vapaasti valita sellaista istuinpaikkaa bussissa jossa näkyvästi olisivat homoseksuaaleina muiden omituisten otusten kanssa, ts.olisi olemassa kirjoittamattomat "säännöt" tai normit, joihin vetoamalla noilla muilla omituisilla otuksilla olisi vetoomusoikeus ilmaista jotain negatiivista toisenlaisuutta kohtaan. Ja miittatäti yritti siis sketsin avulla näyttää jotakin, mutta mitä?
Kun perusidea jokaisessa muutosvaiheessa, jokaisessa oikeuden ajamisessa on se, että ensin toimitaan siten kuin ihmisoikeus mandaatit käsitetään ja ihmetellään jos tulee vastaansanomisia, jolloin pitäisi haastaa ne, jotka kokee itsestään selvät oikeudet toisella tavalla. Mielestäni menee siis täysin pieleen, jos kuvitellaan tai jatketaan noita "oikeuksien" hakemista sillä tavalla, että vaaditaan jotain erityistä jo ennakkoon ennenkuin on edes testattu, kuinka tositilanteessa käy. Ja sitten jos tositilanteessa jotain käy, sitten pitää olla valmis taistelemaan niiden oikeuksien puolesta joita haluaa.
Sitä ennen, tuollaiset tyylit, mitä on tässä maassa näiden asioiden suhteen on valittu, ovat surkuhupaisia ja tekevät niissä mukana olijat naurettavan oloisiksi (kts aikaisemmat kirjoitukset lisbeth sander ketjussa) kun sitä vertaa tuollaisiin Rosa Parks tapauksiin. Oikeampi tapa tietysti on kyseenalaistaa vallitsevia "sääntöjä", eikä vain vaatia muilta jotain, vaikka eivät tiedä, miten oikeasti suhtauduttaisiin, mutta ne eivät vielä ole oikeuksien rikkomisia, ennenkuin konkreettisessa tilanteessa niitä testataan, että miten yhteiskunta toimii vakavissa tilanteissa.
Hassunkurisia tapahtumia tuntuu nyt tapahtuvan monelta suunnalta ja tunnelmat ovat kireät. Sehän vain kertoo siitä, että taatusti ollaan muutoksien ja murrosaikojen vaihteessa. Mitä siis itsekukin oikeasti haluaa ja minkälaisin oikeuksien mukaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuollaisesta miittatädin sketsistä tulee mieleen siis se, että halutaan luoda uusia "sääntöjä", jotka olisivat paluuta vanhaan ajatteluun, että tässä teille sopiva paikka, eroteltuna "muista". Ts. jotkut joko kirjoitetut säännöt tai sitten kuvitteelliset kollektiivisesti läpiajetut normit olisivat ylempänä kuin ihmisoikeus periaatteet. Ja sehän on auttomattomasti vanhanaikainen tapa käsitellä ja ajaa asioita.
"Hyväksymmekö todella tämän hiljaisen muutoksen, jossa ihmisen seksuaalisuudessa ei ole enää mitään pyhää, kaunista eikä varjelemisen arvoista?"
Tämän viestinkö me haluamme tällä kaikella sallivalla asenteella välittää myös lapsillemme?
Yhteiskunnan täysi-ikäisten jäsenten ja erilaisten virallisten instituutioiden ja organisaatioiden tulee omalla esimerkillään ja toiminnallaan asettaa rajoja hyväksytyn ja ei-hyväksytyn, sallitun ja kielletyn välille sekä näyttää suuntaa, johon lapsia ja nuoria halutaan ohjata. Lapsille ja nuorille pitää myös taata fyysinen ja psyykkinen kasvurauha.
Kasvurauha pitää sisällään mahdollisuuden kypsyä omassa tahdissa terveeseen seksuaalisuuteen ilman ikäkaudelle sopimattomia ja haitallisia vaikutteita."
-Ei kai taas tätä samaa, huokaisette, ei, vaan tuo yllä oleva lainaus oli Mantelipuu ry:n mielipide kirjoituksesta (HS 24.1.), jossa ottavat kantaa tom of finland näyttelyyn sen suhteen, koska siihen ei ole lipuissa tarkempaa ikärajaa määritelty ja ala-ikäiset voivat joutua näkemään homoerotiikkaa taiteen varjolla.
Mutta muuta potastaa heille kaiketi saa tarjoilla kenenkään juuri suurempia ihmettelemättä ja puuttumiset aiheuttavat perin outoja reaktioita. Vaikka kaiketi kyse on juuri tuosta, mitä asioita työnnetään milläkin asenteella esille ja pyritään saamaan aikaan sellaista mikä ei ole hyväksyttävää, ei siis ainakaan kollektiivisella tasolla, kukin modernissa yhteiskunnassa toimii siten miten lakien rajoissa voi toimia, moraalia ei ratkota nykyajassa "normeja" mittapuuna käyttäen vain siten, mitä tekee toiselle ja itselle.