Hei!
Selvitän tässä mitä minun kannattaisi tehdä, mitä olette mieltä ja onko teillä kokemuksia tällaisesta. eli jos kirjoitan nyt alusta asti vaan tarinani tähän, niin voitte sitten kommentoida.
Seurustelin todella ihanan pojan kanssa viime vuonna. olimme hyvin onnellisia ja suunnittelimme jo häitä ja häävieraslista oli valmis, ja kaikki oli hienosti. Asuimme ulkomailla, koska olin töissä siellä. Mies oli mukanani.
Yhtäkkiä viime keväänä mies sanoikin, ettei enää tunnekaan mitään minua kohtaan, (samana päivänä oli vielä sanonut että rakastaa ja edellisenä päivänä puhuimme naimisiinmenosta yms).
Minä vajosin mustaan kuiluun, mistä juuri juuri lopullisesti olen nyt viimeisen parin kk aikana päässyt pois.
Silloin, viime keväänä masennuin tuosta syystä pahasti, ja ollessamme ulkomailla aloin olemaan sisäisesti ihan rikki. Viiltelin itseäni (pintanaarmuja vain, ja lähinnä huomionhakuisuuttani, tiedän, typerää ja lapsellista, tiedän..), ja välillä sanoin miehelleni että en tiedä jaksanko elää. Saatoin välillä sanoa, että tekisi mieli hirttää itseni tuolla narulla, tai hukuttautua mereen. Vaikken sitä koskaan tosissani tarkoittanut, sanoin nämä asiat kuitenkin. Halusin purkaa sisäistä pahaa oloani.
Mies sanoi että haluaisi ehkä erota, ja kun puhuimme siitä ekan kerran, itkimme molemmat koko päivän. Seuraavana päivänä viiltelin ensimmäisen kerran. Mies säikähti oletettavasti tätä, ja tästä lähtien sitten riideltiin jonkun verran, ja välillä oli tylyjä hetkiä yms, mies ei ollut läheinen ja olimme mykkäkoulua. Asuimme yhdessä ja saattoi mennä päiväkin ettemme puhuneet.
Yhtäkkiä eräänä päivänä tilanne muuttui; mies olikin ihan erilainen, pussaili, sanoi kivoja asioita, yms. Koko kesä meni sitten näin, vaikka välillä puhuimmekin siitä että kaikki ei ole samanlai ku mitä aiemmin. Molemmat kuitenkin vakuutti toiselle, että uskoo, että kaikki muuttuu paremmaksi, ja saadaan vahvat tunteet takaisin.
Mies oli kanssani koko kesän ajan yhdessä, ja kesän aikana tulin raskaaksi. Emme käyttäneet ehkäisyä ollenkaan; mies ei tullut sisääni kertaakaan.
No joka tapauksessa, kesän aikana meillä oli muutamia isojakin riitoja; mies ei rakastanut minua, ja yhteisen tulevaisuuden suunnitteleminen oli välillä raskasta, mutta silti sovimme, että me pärjäämme ja kasvatamme lapsen yhdessä, ja pysymme yhdessä; kyllä kaikki järjestyy.
Kerran kun oli tosi paha riita menossa, läppäsin lopulta miestäni avokämmenellä pienesti poskelle. Olen todella katunut sitä, en ole väkivaltainen ihminen. Mies antoi heti anteeksi sen, ja sanoi ettei edes käynyt kipeää. Muutaman kerran olen myös raapinut hänen käsiään, kun olemme ns. painineet tai riidelleet jostain.
Kesän lopussa lähdin ulkomailta pois, ja mies jäi sinne hetkeksi; oli löytänyt baarimikon töitä loppusesongiksi. Minä lähdin, koska minulla oli vähän ongelmia raskaudessa, joten sovimme että mieheni tulee kahden vkon päästä siitä kun minä lähden, ja alamme etsimään yhteistä asuntoa yms.
Päivä jolloin lähdin koneella pois oli rankka. Lento oli pitkä, ja tullessani kotikentälle, sain puhelun mieheltäni: "meidän suhteemme on ohi. en halua kuulla sinusta mitään. älä ota yhteyttä."
Olin puulla päähän lyötynä. Maailmani musertui.
Selvitän tässä mitä minun kannattaisi tehdä, mitä olette mieltä ja onko teillä kokemuksia tällaisesta. eli jos kirjoitan nyt alusta asti vaan tarinani tähän, niin voitte sitten kommentoida.
Seurustelin todella ihanan pojan kanssa viime vuonna. olimme hyvin onnellisia ja suunnittelimme jo häitä ja häävieraslista oli valmis, ja kaikki oli hienosti. Asuimme ulkomailla, koska olin töissä siellä. Mies oli mukanani.
Yhtäkkiä viime keväänä mies sanoikin, ettei enää tunnekaan mitään minua kohtaan, (samana päivänä oli vielä sanonut että rakastaa ja edellisenä päivänä puhuimme naimisiinmenosta yms).
Minä vajosin mustaan kuiluun, mistä juuri juuri lopullisesti olen nyt viimeisen parin kk aikana päässyt pois.
Silloin, viime keväänä masennuin tuosta syystä pahasti, ja ollessamme ulkomailla aloin olemaan sisäisesti ihan rikki. Viiltelin itseäni (pintanaarmuja vain, ja lähinnä huomionhakuisuuttani, tiedän, typerää ja lapsellista, tiedän..), ja välillä sanoin miehelleni että en tiedä jaksanko elää. Saatoin välillä sanoa, että tekisi mieli hirttää itseni tuolla narulla, tai hukuttautua mereen. Vaikken sitä koskaan tosissani tarkoittanut, sanoin nämä asiat kuitenkin. Halusin purkaa sisäistä pahaa oloani.
Mies sanoi että haluaisi ehkä erota, ja kun puhuimme siitä ekan kerran, itkimme molemmat koko päivän. Seuraavana päivänä viiltelin ensimmäisen kerran. Mies säikähti oletettavasti tätä, ja tästä lähtien sitten riideltiin jonkun verran, ja välillä oli tylyjä hetkiä yms, mies ei ollut läheinen ja olimme mykkäkoulua. Asuimme yhdessä ja saattoi mennä päiväkin ettemme puhuneet.
Yhtäkkiä eräänä päivänä tilanne muuttui; mies olikin ihan erilainen, pussaili, sanoi kivoja asioita, yms. Koko kesä meni sitten näin, vaikka välillä puhuimmekin siitä että kaikki ei ole samanlai ku mitä aiemmin. Molemmat kuitenkin vakuutti toiselle, että uskoo, että kaikki muuttuu paremmaksi, ja saadaan vahvat tunteet takaisin.
Mies oli kanssani koko kesän ajan yhdessä, ja kesän aikana tulin raskaaksi. Emme käyttäneet ehkäisyä ollenkaan; mies ei tullut sisääni kertaakaan.
No joka tapauksessa, kesän aikana meillä oli muutamia isojakin riitoja; mies ei rakastanut minua, ja yhteisen tulevaisuuden suunnitteleminen oli välillä raskasta, mutta silti sovimme, että me pärjäämme ja kasvatamme lapsen yhdessä, ja pysymme yhdessä; kyllä kaikki järjestyy.
Kerran kun oli tosi paha riita menossa, läppäsin lopulta miestäni avokämmenellä pienesti poskelle. Olen todella katunut sitä, en ole väkivaltainen ihminen. Mies antoi heti anteeksi sen, ja sanoi ettei edes käynyt kipeää. Muutaman kerran olen myös raapinut hänen käsiään, kun olemme ns. painineet tai riidelleet jostain.
Kesän lopussa lähdin ulkomailta pois, ja mies jäi sinne hetkeksi; oli löytänyt baarimikon töitä loppusesongiksi. Minä lähdin, koska minulla oli vähän ongelmia raskaudessa, joten sovimme että mieheni tulee kahden vkon päästä siitä kun minä lähden, ja alamme etsimään yhteistä asuntoa yms.
Päivä jolloin lähdin koneella pois oli rankka. Lento oli pitkä, ja tullessani kotikentälle, sain puhelun mieheltäni: "meidän suhteemme on ohi. en halua kuulla sinusta mitään. älä ota yhteyttä."
Olin puulla päähän lyötynä. Maailmani musertui.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatkuu :
Myöhemmin mailailimme paljon, ja puhuimme kesän tapahtumista, ja mies sanoo että koko kevät ja kesä oli pelkkää näyttelyä hänen puoleltaan. hän ei uskaltanut jättää minua ulkomailla, koska pelkäsi että tapan itseni. Hän sanoo että eli suoranaisessa pelossa ja alistin hänet käytökselläni olemaan kanssani, ja että lapsikin on saanut alkunsa minun väkivaltaisuuteni vuoksi.
No, olemme käyneet useita keskusteluja sähköpostitse tästä aiheesta, ja olen myöntänyt niissä että olen kyllä läppässyt häntä poskelle kerran riidan aikana, ja muutaman kerran raapinut kämmeniä, ja myöskin hän myöntää, että on vääntänyt kerran rannettani.
Nyt on mennyt erosta aikaa, on jo tammikuu.
Mies on ollut välillä ulkomailla töissä, ja välillä kotisuomessa.
Nyt eilen tipahti postiluukusta poliisilta kirje.
olen rikoksesta epäiltynä; aiheena pahoinpitely ja laiton uhkaus.
Mies väittää että olen sanonut että aion tappaa hänet, siitä tuo uhkaus luultavasti.
Ja pahoinpitely on tosiaan se, että kerran olen läppässyt häntä.
Hän väittää maileisssa, että olen monta kertaa hyökännyt miehen kimppuun, ja ollut ihan raivohullu ja lyönyt monesti.
Olen sanonut monta kertaa, etten ole koskaan sanonut että tappaisin hänet, ja en ole lyönyt koskaan; kerran tosiaan läppäissyt.
Nyt minulla kuitenkin täytyy mennä kuulusteluun. Pelottaa ja jännittää mitä siellä tapahtuu.
Mies ei ole koko raskauden aikana soittanut minulle, tai ensin mailannut minulle, vaan aina se on mennyt niin,e ttä hän on vastannut minun maileihini. Ei ole käynyt katsomassa, eikä ole osoittanut mielenkiintoa lasta kohtaan. Haluaa kuulemma isyystestit ennen kuin tekee mitään....
>Nyt minua pelottaakin, että jos tämä asia menee oikeuteen, ja mies voittaisi, niin onko hänellä myöhemmin mahdollisuus vedota tähän asiaan, ja sillä saada minut näyttämään huonolta äidiltä ja väkivaltaiselta, ja saada täten itselleen yksinnhuoltajuus?
haluaisin kovasti että lapseni jota olen kantanut yksin 7 kuukautta, sen jälkeen sii skun mieheni jätti minut, asuisi minun luonani ja että minä olisin lähihuoltaja. minulle käy yhteishuoltajuus, kunhan ei isä saisi yh:tta.
Auttakaa mitä minun kannattaa tehdä ja mitä mahdollisuuksia lapsen isällä on?.
_ avuton 1986 _
vielä jatkuu:
mies on myös kertonut perheelleen ja ystävilleen että minä olin häntä kohtaan väkivaltainen ja alistin hänet käytökselläni ja uhkailuillani olemaan kanssani.
Ja että ilman minun väkivaltaa ei olisi tullut lasta.
Seksistä sen verran; että ekan kerran kun teimme SITÄ SEN jälkeen kun hän oli sanonut ettei enää rakasta, hän sanoi siinä minua hieroessani, että : tiedäthän ettei tämä ole enää rakkaudesta.. tämä onvaan SITÄ. en halua että syytät mua sitten hyväksikäytöstä.
ja sanoi myös että vaikka en rakasta enään, niin kyllähän ne hormonit hyrrää...
ja sitten siis jatkoimme olemalla lähekkäin yms, ja vauva sai alkunsa.
nyt jälkeenpäin hän myös sanoo monesti maileissaan, että minun väkivaltaisen käytökseni vuoksi myös lapsi on saanut alkunsa, että jos olisimme eronneet niinkuin hän halusi alussa, niin ei olisi syntynyt lasta. Kerran hän linkitti minulle googlen: seksuaalinen hyväksikäyttö,, ja suositteli lukaisemaan sen.....
Eli selvästi sanoo että olen käyttänyt häntä hyväksi. Maileissakin lukee monissa joissa hän sanoo että hän on väkivallan käytön uhri, ja että olen pakottanut hänet olemaan kanssani, ja että jos hän ei ollut kanssani, tai jos hän ei esim olisi harrastanut seksiä kanssani, hän pelkäsi että jotain pahaa tapahtuu. (että minä tapan itseni, tai hänet......öööö).
Tämä viesti vain lisätarkennukseksi. On vielä monia juttuja, ja voin kertoa niistä mutta annan nyt ensin nämä ensitiedot..
hirveä huoli ja stressi muutenkin kun loppuraskaus käsillä, ja joudun leikkaukseen eli sektioon, ja vauva leikataan heti kun syntyy... tämä vielä kaiken päälle.