Aika parantaa, sanoi mies johon olin rakastunut, kauan sitten. Mutta voiko rakkaudesta parantua? Onko rakkaus aina pysyvä olotila vaiko jotain omin voimin rakennettua hömppää? Onko se itserakkauden jatke? Joudun taasen pysähtymään ja ihmettelemään rakkauden olemusta. Rakkaus, rakastuminen, rakastaminen, rakastelu miten ne erotetaan. Eilinen laittoi jälleen miettimään minkälaista se minun viljelemä rakkauteni oikein on. Lähelläni oli ihminen jolla olen tiennyt olevan kaikenlaista. Mutta jotenkin siinä istuessani ja sivusta kuunnellessani saatoin nähdä sielun silmin sen valtaisan taakan hänen hartioillaan. Minua hävetti oma itsekeskeisyys. Olinhan tämänkin ihmisen elämää kuormittanut omillakin murheillani . Ja vaikka olin tuntenut hänet pitkään en ole koskaan pystynyt millään lailla olemaam lähimmäinen, sellanen joka voisi auttaa ja lohduttaa. Tosin en tiedä, olisiko tämä sitä minulta toivonutkaan. Ehkä hän pitää minua liian itsekeskeisenä ylpeänä ja kovana ihmisenä haluatakseen minua hyväksi ystäväksi. Mutta joka tapauksessa kaduttaa kuinka olenkaan käyttänyt aikaa väärin. Kumpa voisin käyttää sitä niin että voisin kehittyä ihmisenä ja tarjota apua ja läheisyyttä niille jota rakkaina pidän. jotenkin tunnen olevani valmis niinpaljon enempään ja tämä itseensä käpertymisen sijaan tekisi mieli uskaltaa lähestyä kanssakulkijaa rohkeammin, ihmisenä ihmiselle. Yrittää ymmärtää paremmin. tää nyt kuulosti jotenkin ylevyydentavottelulta mutta ihan tosissani haluisin elää enemmän, rakkaudella. Eikä vaan murehtia ja haihatella omia juttuja. Hölmöä?
rakkaudesta
tuhlaajatyttönen
2341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ajattelen. Mutta, käytännön toteutus on kinkkistä. Ei ole niin helppoa paneutua toisen murheisiin. Niin että siitä olisi jotain apua, eikä vain ohi mennen toisella korvalla kuunnellen, kun oma sanottava pyrkii jo kielelle.
Puhumattakaan vielä vaivalloisemmista käytännön teoista.
Itse olen niin piripintaan stressaantunut erilaisista huolista ja ongelmista, että ainoat kestä yritän huolehtia on juuri samat lähipiirin ihmiset. Tuntuu että muu maailma saisi mennä menojaan, mutta kaipa kuuntelisin jos joku murheitaan tarjoilisi ja hoivaan juopot hangesta paleltumasta.
hyviä ajatuksia.