Mitähän minun pitäisi nyt sitten tehdä. Tyttöni on 4 vuotias, ja lapsen isä katosi tytön elämästä hänen ollessaan kolme. Vuoteen ei ole ollut tapaamisia, tai yhteydenottoja. Isä ei siis halua nähdä tai olla lapsensa kanssa tekemisissä.
Juttu tuli sinäänsä puun takaa, kun meillä oli yhteishuoltajuus jne. ja on siis vieläkin. Isä ei kuitenkaan ole halukas hoitamaan asioita. Eikä vastaa enää edes puhelusoittoihin.
Mitä teen, onko oikeus sitten hakea yksinhuoltajuutta? Vaikea tätä lasta on yhdessä kasvattaa kun tämä on päättänyt vaan jättäytyä kuvioista.
Tahallaan kiusaamalla hän ei kuitenkaan suostu yksinhuoltajuuteen, vaan haluaa säilyttää yhteishuoltajuuden. Kun kysyin että miksi, niin hän vastasi, että "vittuillakseni".
Juttu tuli sinäänsä puun takaa, kun meillä oli yhteishuoltajuus jne. ja on siis vieläkin. Isä ei kuitenkaan ole halukas hoitamaan asioita. Eikä vastaa enää edes puhelusoittoihin.
Mitä teen, onko oikeus sitten hakea yksinhuoltajuutta? Vaikea tätä lasta on yhdessä kasvattaa kun tämä on päättänyt vaan jättäytyä kuvioista.
Tahallaan kiusaamalla hän ei kuitenkaan suostu yksinhuoltajuuteen, vaan haluaa säilyttää yhteishuoltajuuden. Kun kysyin että miksi, niin hän vastasi, että "vittuillakseni".
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä, olen miettinyt tuota samaa. Mutta varaa aika kuntasi lastenvalvojalta, sinne kutsutaan myös toinen huoltaja (jonot on pitkiä mutta asia etenee kuitenkin). Voit kysyä asiaa lastenvalvojalta puhelimessa ja voitte keskustella siitä siellä yhdessä (jos isä saapuu paikalle). Jos asiasta tulee riita niin se pitänee käsitellä tuomioistuimessa mutta kaipa siellä otetaan huomioon perustelusi (yhteishuoltajuutta on vaikea toteuttaa ellei toista huoltajaa tavoita puhelimellakaan). Mies saa sitten perustella siellä oikeudessa miksi haluaa jatkaa pojan huoltajana. Vaikka sitten "vittuillakseen", tuskinpa se perustelu tuomioistuinta vakuuttaa.
Täällä päässä poikani isä "katosi" jo pari vuotta sitten, poika nyt 2,5-vuotias. Kyllä häneen saa aina jossain vaiheessa yhteyden muttei todellakaan nopeasti eikä ole lupauksistaan huolimatta kovin usein poikansa kanssa. Max kerran viikossa. Minusta se ei ole yhteishuoltajuutta. Mutten haluaisi hakea yksinhuoltajuutta koska mietin aina että mitä jos mulle sattuu jotain, sitten ei ole pojalla huoltajaa enää ollenkaan. Jospa vaikka mies siinä vaiheessa aktivoituisi.
"Kyllä häneen saa aina jossain vaiheessa yhteyden muttei todellakaan nopeasti eikä ole lupauksistaan huolimatta kovin usein poikansa kanssa. Max kerran viikossa"
Mitä v...ua valitat??? Mun lapsi on tavannut isänsä viimeisen kymmenen vuoden aikana kaks kertaa.
Mulle max kerran viikossa olis mulle tosi usein! Tosiasiassa sun lapses isä ei oo "kadonnut" minnekään.
Sä et todellisista isien katoamisista tiedä mitään.
miks tää maailma on niin epäoikeuden mukainen? Max kerran viikossa...Mulla tapaamiset lauantaipäivisin max kaksikertaa kuussa jos äiti tuo...siis jos ei ole este tai muu sikotauti tosin ne yleensä sattuukin just tapaamisviikonlopuiksi..
Katoaminen olikin lainausmerkeissä. Muttei se, että sinun lapsesi isä näkee lastansa vieläkin vähemmän, tee minun lapseni isän tapaamisia riittäviksi siihen että hän olisi todellisuudessa kykyneväinen toimimaan lapsen huoltajana. Huoltajuuden kannalta ongelmallisinta on ehkä se ettei häneen saa yhteyttä tositilanteessakaan, tietyissä lapsen asioissa tulee olla molempien huoltajien suostumus. Asiat pitäisi pystyä hoitamaan yhdessä jos ollaan saman lapsen huoltajia.
Lisäksi, jos lapsella on 2 huoltajaa niin he ovat molemmat vastuussa lapsestaan. Jos vain toinen huoltaja kantaa vastuunsa niin silloin ei mielestäni se toinen ole kykeneväinen huoltajuuteen. Ja niinhän on asia jos toista ei lapsensa tapaamiset tai asiat kiinnosta.
Mun puolesta isä voisi olla lapsensa kanssa vaikka puolet ajasta eli esim joka toinen vko. Se on nykyään aika yleistäkin. En keksi mitä haittaa siitä olisi kenellekään että isällä ja lapsella olisi todellinen yhteys. Mutta lapseni isä ei ole poikansa kanssa edes yön yli koska "onhan se raskasta". Todellisuudessa muut asiat ovat hänelle lastaan tärkeämpiä.
...epäoikeudenmukainen joitakin kohtaan.Olen samaa mieltä. Äiti olen ja meillä isän kanssa yhteishuoltajuus(joka sinänsä vain sana, paitsi papereihin tarvitaan aina molempien nimet,tapaamiset on vanhempien sopimisessa jne.).
Lapsi n.5v. ja (isän tahdosta nämä tapaamiset, itse suostuisin enempäänkin, heillä hyvä suhde) on jokatoinen v.loppu jokatoinen viikko 1 yön hänellä. Eli siis 2 yötä ja seuraavalla viikolla 1yö.
Mutta voi olla, kun kasvaa, on enemmän isällään.
Meidän tilanteessa ei ole kummallakaan parisuhdetta, ja välimatkaa n.5km.
Lapsesta ei ole tehty mitään koston kapaaletta, kummatkin häntä rakastaa ja toisinpäin.
Mukavaa talven jatkoa kaikille, ja toivon, epäoikeudenmukaisuuden poistuvan.
Meillä tuo joka toinen vkl ja joka toinen vko 1 yö isällä olisi luksusta. Käytännössä isä on poikansa maksimissaan yhden illan viikossa ja isä tulee vielä minun kotiini lastaan tapaamaan (jolloin minä häivyn aina jonnekin) omasta tahdostaan. Minun mielestäni olisi parempi että olisi poikansa kanssa omassa kodissaan mutta isä ei siihen suostu. Parempi kuitenkin tuokin kuin ei mitään muttei tuo mielestäni ole yhteishuoltajuutta.
Toisaalta en nyt sitten tiedä mitä käytännön merkitystä sillä olisi että onko yhteis-vai yksinhuoltajuus muuten kuin noiden molempien huoltajien suostumusten suhteen. Tähän mennessä ei niistä ole tullut ongelmaa (kun ei ole tullut sellaista tilannetta) mutta pahoin pelkään että siitä tulee vielä ongelmia kun isä ei vastaa puhelimeen. Toinen puoli on sitten se että mitä jos ainoalle huoltajalle (eli minulle) sattuu jotain. Mutta uskoisin että jos todella yksinhuoltajuuden haluaisin niin isällä ei olisi kovin suuria mahdollisuuksia sitä estää, aika hyvin hän on osoittanut kyvyttömyytensä huoltajaksi
Meilläkin isä kävi viikolla mun luona (äiti) tapaamassa, kun lapsi oli 0-3v. (minäkin välillä häivyin,esim.kirjastoon ja välillä jäin vaan kotiin, se oli kuitenkin lyhyt aika illasta), mutta otti 0,5v. iässä jokatoinen v.loppu luokseen (ei ollut imetystä enää).
Tämä systeemi (jokatoinen v.loppu jokatoinen viikko 1 yö=viikolla) on ollut tän melkein 2v. (lapsi melkein 5v.). Ja tosiaan antaisin enemmänkin, mutta katotaan nyt, kun aika kuluu. Pääasia, että näkevät, koska isä lapselle rakas ja tärkeä (onhan tottunut vauvasta asti hänen kanssaan olemaan).
Ja lapsi taas tuntee, että hänellä 2 kotia. Rakastavaa.
Minä vielä. pieni lisäys. Silloin viikolla, kun isä kävi mun luona lasta tapaamassa, oli vain mielestämme järkevämpää tulla käymään, kun kuljettaa vauvaa/pientä lasta 5km suunta.(ilta lyhyt, kun töistä tuli) ja taas takas(olin hoitovapaalla).
Sitten, kun aloitti päiväkodin (ja minä työt), kun lapsi viikolla yön isän luona, hakee päiväkodista ja vie sinne.
Ja piti kirjoittaa ,kun luki, että isä lapselle rakas ja tärkeä, niin toisinpäin myös.
Vaatteet menevät edestakaisin (laitan repun mukaan), mutta leluja löytyy kummaltakin (ei ns.samoja).
Rauhaa ja sopuisaa eloa kaikille.
Niin, ei tuossa tilanteessa varmaan ole syytä huoltajuutta kyseenalaistaakaan. Hieno tilanne. Mutta kun tilanne on toisenlainen eli isä jättää tapaamisoikeuksiaan jatkuvasti käyttämättä eikä vastaa puhelimeen (mistä tässä alotitaja puhui) on tilanne toinen.
Sitä vaan pohdiskelin että mikä on hyöty/haitta siitä että hakee yksinhuoltajuutta. Sehän ei käytännön asioita muuta miksikään kun kaikki menee hyvin. Merkitystä sillä on vasta kun tarvitaan molempien huoltajien suostumus johonkin tai sille toiselle huoltajalle sattuu jotain.