Olen kiduttanut
itseäni tunteella
että tämä
loppuu,
säästäisin itseäni
kääriytyäkseni turvallisesti
tyhjyyden nuppuun
Mutta huomaan
monia selittämättömiä
virtoja sisälläni,
jotka liikuttavat meitä
uusille tasoille
tuoden kummallisia
hyvän tunteita
maisteltavaksemme
Ainoastaan sekunnin
kestävä hymy kasvoillasi
riittää samaan
minut heikoksi,
tulvahtamaan niin
täydeksi,
että onnesta raskas
sydämeni tuntuu
hajoavan sirpaleiksi
Ja niitä
hellyyteni sirpaleita
minä kerään
ojentaakseni sinulle
koko kukinnan,
raikkaan olemuksen
rinnassaan kantaa
Olet tuuli, olet maa
joita voi perustaksi
yhdelle elämälle
uskollisuutta vannoen
tunnustaa,
siellä missä
elämä versoo
vihreyden viuhkana
onnesta hyräilee
Onni ei avaudu
ahneille vaan
se yhtyy intohimomme
yhteiseen nimeen,
joka pehmeillä
käsillä poimii,
rukouksella kuullaan
loputtomaan ikäväksi muuttuu,
aivan kuin
epävarmuus olisi
kadonnut ja
katkaissut pelastuslauttojen
köydet
Hellyytesi repii
lauttamme yhteen,
pelastaa minut
hukkumasta
yksinäisyyteni raunioihin,
poistaen heikkouteni
sitoutumiseni
hymyilevään neitsyeen,
joka rankkasateen lailla
antaa iankaikkisen kosteuden,
sen loputtoman
janon rakkauteen
Kun me märkinä
juomme maljamme pohjiin
hengitämme samaa ilmaa
tuntien pehmeän hymyn
valmistavan meille
vuoteen kuin kaksi tuulta
kietoutuu toisiinsa
kieltäytyen irrottautumasta
valtakunnastaan
En enää epäröi…haavehoureiksi hajoa
You're still the one I want...
http://www.youtube.com/watch?v=KNZH-emehxA
itseäni tunteella
että tämä
loppuu,
säästäisin itseäni
kääriytyäkseni turvallisesti
tyhjyyden nuppuun
Mutta huomaan
monia selittämättömiä
virtoja sisälläni,
jotka liikuttavat meitä
uusille tasoille
tuoden kummallisia
hyvän tunteita
maisteltavaksemme
Ainoastaan sekunnin
kestävä hymy kasvoillasi
riittää samaan
minut heikoksi,
tulvahtamaan niin
täydeksi,
että onnesta raskas
sydämeni tuntuu
hajoavan sirpaleiksi
Ja niitä
hellyyteni sirpaleita
minä kerään
ojentaakseni sinulle
koko kukinnan,
raikkaan olemuksen
rinnassaan kantaa
Olet tuuli, olet maa
joita voi perustaksi
yhdelle elämälle
uskollisuutta vannoen
tunnustaa,
siellä missä
elämä versoo
vihreyden viuhkana
onnesta hyräilee
Onni ei avaudu
ahneille vaan
se yhtyy intohimomme
yhteiseen nimeen,
joka pehmeillä
käsillä poimii,
rukouksella kuullaan
loputtomaan ikäväksi muuttuu,
aivan kuin
epävarmuus olisi
kadonnut ja
katkaissut pelastuslauttojen
köydet
Hellyytesi repii
lauttamme yhteen,
pelastaa minut
hukkumasta
yksinäisyyteni raunioihin,
poistaen heikkouteni
sitoutumiseni
hymyilevään neitsyeen,
joka rankkasateen lailla
antaa iankaikkisen kosteuden,
sen loputtoman
janon rakkauteen
Kun me märkinä
juomme maljamme pohjiin
hengitämme samaa ilmaa
tuntien pehmeän hymyn
valmistavan meille
vuoteen kuin kaksi tuulta
kietoutuu toisiinsa
kieltäytyen irrottautumasta
valtakunnastaan
En enää epäröi…haavehoureiksi hajoa
You're still the one I want...
http://www.youtube.com/watch?v=KNZH-emehxA
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedätkö, mä itkin lukiessani tämän runon....voiko kukaan kauniimmin
koskaan kirjoittaa rakkaudesta kuin sinä nyt teit...
Mä lahjoitan sinulle oman lempikappaleeni
annettavaksi hänelle jolle tämä kokonaisuus on omistettu
koska näin se vaan menee, miten laulussa sanotaan, jokainen joka
lukee tekstisi tajuaa sen...
http://www.youtube.com/watch?v=lvxAQlpVezM&feature=related
tämä runo upposi sieluni syövereihin ja sydämeni sopukoihin. Tykkäsin!!! Se oli taas jotenkin enemmän sinua, pehmeämpi, koska sellainenhan sinä olet, pehmeä romantikko.
Onko tässä nyt kysymys siitä aidosta, suuresta rakkaudesta, josta olen tuolla toisaalla käynyt keskustelua? Sitähän en voi tietää, mutta siltä se hyvin vahvasti "kuulostaa". The greatest love of all...
Kiitos!
http://www.youtube.com/watch?v=IYzlVDlE72w&ob=av3el
Valtavan kaunis rakkausruno!
Tunnetta ryöppysi lukijan päälle.
"Teidän" rakkautenne tuntui tänne saakka.
Kumpa minäkin saisin tuon kokea!
liian pitkä rakkausrunoksi! on muuten minun mielipiteeni!
Niin se suloinen rakkaus, jolle ei löydy absoluuttista määritelmää. Rakkaus on kovin abstrakti käsite, kuten Ich bin:kin on keskusteluissaan huomannut.
Kerätäänpä joukko kaikille osapuolille ennestään tuttuja käsitteitä laatikkoon ja liimataan nimilappu kylkeen. Nyt voidaan viitata laatikkoon helposti, ilman että tarvitsee erikseen luetella kaikkia asioita mitä sen sisällä on.
Mutta rakkauden tapauksessa, meillä on laatikko mutta ei selkeätä ja yhtenevää näkemystä sen sisällöstä. Jotta voitaisiin mielekkäästi puhua rakkaudesta, on sovittava yhteisesti mitä laatikko sisältää.
Eri ihmiset voivat tuoda keskusteluun samannimisiä laatikoita, joilla on eri sisältö. Tällöin syntyy helposti sekaannuksia.
Minulle rakkaus ja jumala ovat samassa atmosfäärissä olevia käsitteitä, lopputuloksena sen pitäisi näkyä toimintana ja tunteena, jollaisena kukin ne sitten näkeekin. Se, että joku ei tunnusta jumalaa, ei minun mielestäni tee hänen rakkaudestaan yhtään vähempiarvoista, päinvastoin, rakkaus on riippumaton määritelmistä, uskomuksista ja täysin kaikkien ulottuvilla ja sisäistettävissä.
Jos rakkautta nyt jotenkin haluaisin kuvata käsitteenä niin olisiko se ehkä jonkinlaista…
”äärimmäistä välittämistä”
Alma*, en ole käynyt taas aikoihin kenenkään runoissa kommentoimassa, mutta jos minun runoni sai sinut liikuttumaan, voin sanoa vastavuoroisesti sinulle; Loistavia runoja, joissa sanat elävät omassa suloisessa kokonaisuudessaan jättäen aina lukijalleen mietittävää, mielihyvää ja makunystyjä kutittavia jälkimaininkeja. Aloitettuaan lukunautinnon jää huomaamattaan ihanasti koukkuun ;)
Kiitos kaikille, sananne lämmittävät …
http://www.youtube.com/watch?v=WpYeekQkAdc