Mikä määrä insuliinia vastaa 3*1mg metformitablettia? Eli paljonko pitäisi pistää insuliinia että olisi sama vaikutus kuin tablettihoidolla?
Mikä määrä
Utelia 24
10604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ilmeisesti näitä ei voi verrata keskenään koska toimintatapa on erilainen. Esimerkiksi minä käytän metformiinia 2500 mg vuorokaudessa ja se jäi käyttöön vaikka lisättiin pitkävaikutteinen insuliini tueksi. Tämänhetkisellä insuliinimäärällä (38 yksikköä) paastosokeriarvo on ehkäpä 1,5-2 yksikköä pienempi kuin pelkällä metformiinilla. Olen ollut myös jatkuvassa mittauksessa ja lääkärin selityksen mukaan insuliinilla siirretään tuota metformiinin ohjaamaa verensokerikäyrää kokonaisuutena alemmalle tasolle.
Toimintatapa on kyllä erilainen, mutta voitaisiin verrata vaikutusta verensokereihin. Metformiinillahan on päävaikutuksena estää maksaa työntämästä liikaa glukoosia verenkiertoon, mikä kakkosilla on useimmiten ongelma. Tämä ilmenee herkimmin aamuarvojen kohoamisena. Pitkävaikutteisella insuliinilla voidaan saada sama tulos aikaan. Itse asiassa selitätkin tämän ilmiön. Metformiinin voisit jättää pois kokonaan ja katsoa paljonko insuliinia on pistettevä enemmän, jotta sama verensokeritaso saavutettaisiin.
Mikä määrä pitkävaikutteista insuliinia sitten vastaisi 3 g metformiinia, on jo vaikeampi vastata. On tosi yksillöllistä. Lisäksi vaikutuskäyrät ovat erilaiset. Metformiinilla tosin kerrotaan olevan vaikutuksena myös insuliiniresistenssin väheneminen. Johtuuko tämä sitten viimekädessä siitä, että verensokerit saadaan metformiinin avulla alemmiksi, mikä itsessään jo vähentää insuliiniresistenssiä? Myös insuliinin käytöllä voi olla samanlaisia vaikutuksia varsinkin hoidon alussa. Insuliinilla saadaan verensokerit kohtuulliselle tasolle, jolloin insuliiniresistenssi vähenee ja insuliinin tarvekin.
Kysyin siksi kun hikoilen aivan älyttömästi kun verensokerit alkaa laskea, ajattelin kokeilla pistoshoitoa.
Kukaan lääkäri ei ota kantaa hikoiluun vaikka joka kerta siitä mainitsen, liekö muilla samaa vaivaa?
verensokerit silloin kun tuo hikoilukohtaus tulee? Minulla voimakas hikoilu liittyy liian alhaiseen verensokeriin, yleensä aamuyöllä. Liian alhaisia verensokereita ei tullut pelkällä metformiinilla, ne ovat alkaneet vasta insuliinilisäyksen jälkeen. Noita hypoglykemioita tulee aika harvoin. Jos olen herännyt yöllä voimakkaaseen hikoiluun, mittaus on useimmiten osoittanut hypoglykemiaa ja olen juonut siihen pienen lasillisen appelssiinituoremehua jolloin oireet on hävinnyt. Viimeksi en jaksanut nousta mittaamaan hikoilukohtauksen tullessa, vaan jatkoin nukkumista. Vielä aamullakin oli verensokerit lievällä hypoglykemialla, ilmeisesti aamunkoittoilmiö oli jo korjannut tilannetta osittain.
Jaa,,ah.. täytyypä mitata verensokeri yöllä kun taas herään hikoilukohtaukseen!
Otan illalla 1500mg metformiiniä, ehkä se on liikaa kun arvot ovat muuten normaalitasolla lukuunottamatta toisinaan aamunkoittoilmiön nostamia aamuarvoja. Illalla saattaa olla 5.0-5.8, ehkä on aika laskea lääkeannostusta! Olen D2 ja VHH:lla.
Arvot on mulla yli 7-8-9 ja kun siitä alkaa laskea niin hiki tulee. Myös yöllä hikoilen. Verensokeri ei pysy tasaisena vaan heittelee sen mukaan miten tulee syötyä. Välillä hikoilu tulee jo pelkästä vesilasillisesta, varsinkin aamuisin. Ajattelin että jos insuliinilla saisi tasaisemmaksi.
Verensokeriarvon kuuluukin heitellä sen mukaan mitä on syönyt ja kuinka paljon. On aivan normaalia että sokerit nousee hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen jopa 12 lukemiin. Mutta sen pitäisi laskea parin tunnin kuluttua suunnilleen normaaliksi. Insuliinillakaan tuota huippua ei yritetä laskea tasaiseksi vaan tähädätään siihen että huippu olisi vähän alempi ja päästäisiin normaaliarvoon 2-3 tunnissa. Jos nuo ilmoittamasi arvot on aamullisia paastoarvoja, ne ovat liian korkeita ja lääkitystä pitäisi lisätä, tarvittaessa ensin perusinsuliinilla. Tai sitten ruokailutapoja tulisi korjata jos syöt liikaa hiilihydraatteja. VHH dieetille ei ole pakko mennä.
>On aivan normaalia että sokerit nousee hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen jopa 12 lukemiin.
Se on "normaalia" vain hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen, mutta sellaista ei saa tapahtua päivittäin. Jos verensokeri nousee joka aterialla yli 8:n, munuaiset tekee ennenpitkää tenän, neuropatian ja retinopatian komplikaatiot pahenevat, verisuonet menettävät joustavuutensa seurauksena verenpaine ja moninkertainen sydänkomplikaatioitten riski jne. jne. Päivittäin 12:n lukemissa eläneellä edessä on lopulta terveyden yleinen romahtaminen esim. jatkuvan infektion muodossa, sitten sokeus ja raajojen amputaatio tms. "kivaa".
Ei siis kannata päästää arvoja päivittäin yli 8:n.
>Mutta sen pitäisi laskea parin tunnin kuluttua suunnilleen normaaliksi. Insuliinillakaan tuota huippua ei yritetä laskea tasaiseksi vaan tähädätään siihen että huippu olisi vähän alempi ja päästäisiin normaaliarvoon 2-3 tunnissa.
Ensin "liian korkea" ja sitten "suunnilleen normaali" eivät riitä. Tärkeintä on, että verensokeri pysyy mahdollisimman tasaisena pitkin päivää. On kyseenalaista jakaa muunlaista informaatiota jonkinlaisena hyväksyttynä "suosituksena" "olosuhteiden pakosta".
>Jos nuo ilmoittamasi arvot on aamullisia paastoarvoja, ne ovat liian korkeita ja lääkitystä pitäisi lisätä, tarvittaessa ensin perusinsuliinilla.
D2:nen pystyy korjaamaan tilanteen ravinnolla ja D1:nenkin hyötyy siitä, että sokeriarvot pysyvät tasaisempana ja insuliinia kuluu vähemmän. Runsas insuliinin käyttö lihottaa ja vanhentaa. Ensin siis ravinto kuntoon ja sitten vasta pystyy realistisesti arvioimaan mahdollisen lääkityksen tai insuliinin tarpeen.
>VHH dieetille ei ole pakko mennä.
Kannattaa todella kokeilla. VHH ei ole dieetti, tai laihduttamista laihduttamisen takia, vaan siinä syödään niin paljon kuin mieli tekee. Vain hiilihydraatteja pitää rajoittaa. Jokainen testaa oman sietokykynsä sokerimittarin avulla ja nauttii hiilihydraatteja per ateria vain niin paljon, että arvot pysyvät välillä 4-8.
Joku Richard Bernstein, itse D1:nen ja yli 60 vuotta VHH:lla elänyt lääkäri, suosittelee potilailleen maks. 30 grammaa hiilihydraattia per päivä ja Jan Kwasniewski puolestaan suosittelee 0,5 g per painokilo, joten noista saa osviittaa.
Joskus tottakai pitää sitten mässäillä myös hiilihydraatteja ja arvot saa mennä ylikin, mutta ei päivittäin. Ja toisaalta kannattaa muistaa, että siihen muutamaan kymmeneen grammaan mahtuu päivittäin myös vaikkapa annos suklaata ja hedelmä tai marjoja ym.
lääkäri koska esität noin kummallisia mielipiteitä. Diabeetikolla ja jopa terveelläkin verensokerit vaihtelee luonnonmukaisesti. Edes terveellä käyrä ei ole tasainen. Olen tällä hetkellä toista vuotta tarkemmassa seurannassa ja tehty muutaman kerran kolmen vuorokauden jatkuva seuranta keräyslaitteella sekä useita kertoja itse suoritetuilla mittauksilla tehty seuranta. Aamun verensokerit liikkuvat säännöllisesti 5 molemmin puolin. Aterian jälkeiset lukemat 2 h kohdalla on useimmiten 7-9 ja joskus satunnaisin mittauksin on havaittu 11-12 lukemiakin. Kuitenkin pitkäaikainen verensokeri on 6 % tai vähän alle (vanha merkintätapa), eikä mainitsemiasi oheissairauksia ole. Vast'ikään silmäpohjakuvauksia harvennettiin 2 vuodesta 3 vuoteen koska ei ole mitään oireita. Samoin jalkahoito harvennettiin puolesta vuodesta vuoteen kun jalat ovat hyvässä kunnossa (vain erittäin lievää neuropatiaa). Ainakin minun diabeteslääkärini ei ole pitänyt noita melko korkeitakin verensokerin huippuja vaarallisina, joten pelottelusi voi tehdä hallaa monelle diabeetikolle. Diabetestä on alettu pitämään syövän kaltaisena kuolemantuomiona tällaisten pelottelujen vuoksi, kuitenkin asiallisella hoidolla hautaan vie todennäköisesti jokin muu kuin diabetes tai sen oheissairaudet.
Aivan mielenkiintoista ja asiallista keskustelua.
Oma ajtukseni on, että ihmisillä on eroa verensokereiden sietovaikutuksien suhteen. Jotkut sietävät korkeampia sokereita ilman elimistövaurioita paremmin kuin toiset. Tässä puhutaan nimenomaan vuosia tai vuosikymmeniä tapahtuvasta vaikutuksesta. Lisäksi kakkosilla on valitettavan usein ollut diabetes asiallisesti jo vuosia ennen diagnoosia. Tässä vaiheessa voi olla jo seurannaissairauksia.
Paras keino on pyrkiä saamaan verensokerinsa niin lähelle terveen arvoja kuin mahdollista. Tällöin on parhaat mahdollisuudet välttää seurannaisia. Pelkkä HbA1c-arvo ei itsessään kerro kaikkea, vaikka hypoja ei olisikaan. Usein toistuvat korkeat verensokeripiikit aiheuttavat myös tuhoa helposti mm. silmissä. Tutkimusten mukaan on vähän korkeampi verensokeri ilman piikkejä parempi kuin vähän matalampi piikkien kanssa. Siis HbA1c ei tällöin kerro itsessään kaikkea. HbA1c kertoo verisoluihin tarttuneesta glukoosista. Tässä on väliaikainen sidos, joka poistuu, jos sokerit laskevat perustasolleen 5-6 tunnissa. Siis verensokeripiikkien vaikutus ei tällöin näy HbA1c-lukemassa. Tämä ei kuitenkaan kerro siitä, etteikö muun elimistön solut kärsi verensokeripiikeistä, siis esimerkiksi silmät, munuisaet, hermosolut, sydän, aivot. Näiden soluissa ei siis välttämättä sokeroituminen poistukaan samalla tavalla kuin veren punasoluissa.
Terveellä ihmisellä on verensokeri käytännössä aina välillä 4-8. Siis ei nouse ateriankaan jälkeen yli 8:n. Hyvä tavoite onkin yrittää pitää huoli, että tunnin arvokaan ei nouse tuon yli. Jumputtava verensokeri on syytä pitää kurissa lisäksi niin, että aterian jälkeinen arvo ei nousisi yli 2 mmol/l:a ateriaa edeltäneestä missään vaiheessa.
Mm. lievistä neuropatiaoireista on mahdollista päästä eroon, jos pystyy saamaan verensokerinsa terveen arvoihin ja pitämään niissä. Joka tapauksessa neuropatiaoireiden pahenemisen saa pysäytettyä saattamalla verensokerinsa terveen arvoihin. Oireista eroon pääsy kokonaan ei kuitenkaan näissä tapauksissa välttämättä enää onnistu.