-Olen siis 18.v tyttö ja haluan kertoa tarinani, ehkä siksi että nuoret jotka valittavat kotiin-tuloajoistaan tajuaisivat mitä ovat todelliset ongelmat. Tarkoituksenani ei ole siis vähätellä ketään tai mitään.
- Minullahan on hyvinkin sekainen perhe ollut aina, ja on edelleen. Vanhempani eivät ole koskaan asuneet virallisesti yhdessä. En ole nähnyt edes kaikkia sisaruksiani koskaan. Osa käyttävät nykyään huumeita, joku on vakavasti masentunut, osa ovat vielä pieniä, jotkut elävät perhekodissa, ja osa jopa elävät onnellista perhe-elämää nykyään. Meillä kaikilla ei ole sama äiti ja isä vaan jompi kumpi. :P
-Kamalia lapsuusmuistoja alkaa heti tulla elävänä mieleen. Ollessani n. 5-6.v ja sisarukseni oli siitä pari vuotta nuorempi, äitini oli nukuttamassa meitä illalla. Kun en heti nukahtanut, vaan höpöttelin niinkuin lapset ruukaavat. Äitini alkoi hermostua, hän huusi minulle ja uhkasi häipyä jos en nukkuisi. Joskus äitini raivosi meille molemmille, että piru tulee ja vie meidät. Joskus hän uhkasi ajaa autolla mereen. Muistuupa sellainenkin asia mieleen, että äitini joskus uhkasi viiltää meiltä kurkut auki laittaa mustaan jätesäkkiin ja täyttää sen kivillä ja uhkasi sitten heittää mereen josta meitä kukaan ei löytäisi.. Ne oli kamalia aikoja..
-Myöhemmin (ehkä pari vuotta tjsp) Aloin miettimään kuinka riippuvainen olin äidistäni, koska isäni asui toisella paikkakunnalla ja näimme harvoin. Mietin silloin, kuinka pulassa olisin jos äiti vaikkapa kuolisi ja häntä ei yhtäkkiä olisikaan. Ajattelin silloin lapsena, että minun pitää todistaa äidille kuinka riippuvainen olen hänestä. Heittäydyin ihan "vauvaksi" ja teetätin kaiken äidilläni.. Yhtäkkiä en enää tehnyt itse leipiäni, enkä harjannut hiuksiani jne.. Ehkä silloin ajattelin, että se auttaisi.. Vaan eipä auttanut, ei todellakaan..
- Minullahan on hyvinkin sekainen perhe ollut aina, ja on edelleen. Vanhempani eivät ole koskaan asuneet virallisesti yhdessä. En ole nähnyt edes kaikkia sisaruksiani koskaan. Osa käyttävät nykyään huumeita, joku on vakavasti masentunut, osa ovat vielä pieniä, jotkut elävät perhekodissa, ja osa jopa elävät onnellista perhe-elämää nykyään. Meillä kaikilla ei ole sama äiti ja isä vaan jompi kumpi. :P
-Kamalia lapsuusmuistoja alkaa heti tulla elävänä mieleen. Ollessani n. 5-6.v ja sisarukseni oli siitä pari vuotta nuorempi, äitini oli nukuttamassa meitä illalla. Kun en heti nukahtanut, vaan höpöttelin niinkuin lapset ruukaavat. Äitini alkoi hermostua, hän huusi minulle ja uhkasi häipyä jos en nukkuisi. Joskus äitini raivosi meille molemmille, että piru tulee ja vie meidät. Joskus hän uhkasi ajaa autolla mereen. Muistuupa sellainenkin asia mieleen, että äitini joskus uhkasi viiltää meiltä kurkut auki laittaa mustaan jätesäkkiin ja täyttää sen kivillä ja uhkasi sitten heittää mereen josta meitä kukaan ei löytäisi.. Ne oli kamalia aikoja..
-Myöhemmin (ehkä pari vuotta tjsp) Aloin miettimään kuinka riippuvainen olin äidistäni, koska isäni asui toisella paikkakunnalla ja näimme harvoin. Mietin silloin, kuinka pulassa olisin jos äiti vaikkapa kuolisi ja häntä ei yhtäkkiä olisikaan. Ajattelin silloin lapsena, että minun pitää todistaa äidille kuinka riippuvainen olen hänestä. Heittäydyin ihan "vauvaksi" ja teetätin kaiken äidilläni.. Yhtäkkiä en enää tehnyt itse leipiäni, enkä harjannut hiuksiani jne.. Ehkä silloin ajattelin, että se auttaisi.. Vaan eipä auttanut, ei todellakaan..
Vastaukset 15
Vanhimmat
-Muistan lukuisat kerrat kun tappelimme äitini kanssa, ja hän huusi minulle ja kertoi vihaavansa minua että olisin saanut kuolla jo mahassa ollessani yms. Äitini myös arvosteli isääni monesti, haukkui häntä ties miksi. Ja senhän saattaa ymmärtää, että se oli minulle kova paikka koska kyseessä oli isäni.. Joskus minulla paloi hermo niin, että koitin hiljetää äitini viskomalla tavaroita.. Siitä äiti hermostui entisestään.. Muistan istuneeni useita kertoja monta tuntia päivässä vessassa, josta oli ovi pöngätty etten pääsisi sieltä ulos. Välillä koitin keksiä, että minulla olisi nälkä jotta pääsisin pois.. En kuitenkaan pääsyt, vaan minulle annettiin ruokaa vessaan.. Sitten äiti sanoi vielä, etten pääsisi ulos ennenkuin olen syönyt kaiken. Muistan kuinka minua iljetti olla vessassa ja syödä siellä.. Koitin piilotella ruokia vessan laatikoihin yms,että pääsisin äkkiä pois..
Kun pääsin joskus vessasta karkuun, minun piti muka olla kunnolla etten joutuisi sinne takaisin. Enhän minä ollut, vaan viskelin tavaroita ympäriinsä, joskus muistan myös lasoven hajonneet näiden takia. Sitten äitini saattoi istua päälläni, jos en hänen mielestään rauhoittunut tarpeeksi.. Koitin teeskennellä tajutonta ja ties mitä, että pääsisin äkkiä pois siitä. En päässyt. Sitten aloin sylkemään äitini päälle, mutta hän piti minua käsistä samalla kun istui päällä ja sylki takaisin, et pystynyt estelemään sitä mitenkään silloin. Keksin repiä äitiä hiuksista kun käsistäni ei pidetty kiinni, mutta siitäpä äiti innostui, ja repi minua takaisin. Lopulta aloin sätkimään niin, että äitini joutui väistymään.. Kun pääsin irti saatoin repiä häntä paidoista ja ties mitä, koska niin raivoissani olin.. Sitten äiti huusi apua, että hullu tappaa hänet. (hän tarkoitti minua) Hän saattoi myös hokea, että tule ja tapa.. Aina sama virsi, ja se ärsytti lisää..
Äitini on osannut aina provosoinnin jalon taidon. Hän on osannut ärsyttää aina niin, että pinna palaa lopullisesti ja häntä on sitten ollut vaikea hiljentää..
(olin ite silloin 8-9v) Tulipa mieleen, että joskus äitini jopa teeskenteli kuollutta. Olin aivan kauhuissani, enkä tiennyt olisi pitänyt tehdä.. Menin sanomaan siskolleni (hän oli minua siis vanhempi) hän sanoi, että jos äiti on kuollut se on sitte sun syy ja sää kuolet seuraavaksi. Sitten siskoni meni äitini luo, äitini teeskenteli kuollutta edelleen. Mutta siskoni huomasi heti, että äiti oli hengissä ja alkoi vaan nauraa ja h-aukku
Sitten äitini lähetti minut psykiatriselle osastolle tutkimuksiin eri paikkakunnalle mennessäni 3.-luokalle. Äitini oli keksinyt kaikkea, että isäni käyttää minua hyväkseen jne. Että aina kun olen isän kanssa, tulen ihan kummalliseksi. Se on kyllä niin törkeä väite, että en unohda sitä koskaan.. Isäni ei koskaan olisi tehnyt mitään pahaa minulle. En uskaltanut silloin ees tätä kaikkea kertoa isälleni. Olen vasta nyt isompana kertonut kaiken hänelle.
Äiti toivoi että tutkimuksessa todettaisiin minulla olevan adhd, tai muu vastaava käytöshäiriö.. Totuushan oli se, että lääkärin diagnoosi oli vanhempien ristiriitatilanteet... Eikä mitään muuta. Ja tuon osastojakson jälkeen jäin todella pahasti jälkeen koulussa muista.. Olin menettänyt siinä ajassa kavereita.. Ja minusta leviteltiin monenlaisia juoruja, koska kukaan ei tarkalleen tiennyt missä olin ollut. Ja monesti tulin naama punaisena ja itkeneenä kouluun, koska olimme äitini kanssa aamun tapelleet.
Lisäksi minua alettiin kiusaamaan koulumatkoilla, siitä äiti kylläkin soitteli koululle. Mutta opettaja sanoi, että osaisin pitää kyllä puoleni. Kiusaamista ei otettu ollenkan vakavasti. Myös oppimisvaikeuksistani soiteltiin koululle, opettaja sanoi aina että se johtuisi minun omasta laiskuudestani. Mutta tosiasia oli se, että vaikka kuinka yritin opetella asioita, en niitä oppinut..
Myöhemmin kiusaaminen koulumatkoilla loppui, kun kiusaajat siirtyivät ylä-asteelle ja me muutimme. (nykyään kyseiset kiusaajat työskentelevät lähes kaikki lasten tai nuorten parissa, tai hoito-alalla.) Ihmettelen suuresti sitä, mutta ehkä se johtuu siitä että he olivat kateellisia minulle. Koska olihan minulla siihen aikaan paljon siistimmät kamppeet, kuin monella muulla.
Kiusaaminen alkoi muuttua syrjimiseksi koulussa. Minut suljettiin porukoiden ulkopuolelle ja minusta puhuttiin pahaa aina, kun olin pois koulusta..Tytöt alkoivat juoruilla ja kiusata minua monella eri tapaa.. Ja sitä jatkui aina 7-luokkaan saakka! o.O
Koulun jälkeen tappelimme aina äitini kanssa, ja minulla ei pahemmin oikeita kavereita ollut. Paitsi yksi tosi hyvä kaveri, josta paljastui vasta nyt vuosien jälkeen koko kiusaamisringin päähenkilö.
Pääsin 8-luokan alusta pienryhmään käymään koulua. Arvosanat nousivat heti huimasti, kun oppimisvaikeuteni todettiin todelliseksi. Sain paljon tukea ja kannustusta koulunkäyntiini. Ja siitäkin entiset luokkakaverini juoruilivat, kun menin pienryhmään.. En enää välittänyt heistä, päätin etten enää pitäisi heihin mitään yhteyttä.
Kiusaamista oli monenlaista.. En edes jaksa kertoa tässä kaikkea.. Mutta näin vähällä en todellakaan päässyt.
Koulussa kerroin jotakin juttuja äidistäni, ja meille järjestettiin sossupalaveeri. Sielä sanoin että haluan ihan mitä tahansa, kunhan ei tarvii asua äidin kansa.. Minä olin silloin 15.v joten omaa kämppää ei edes vielä silloin harkittu.. Kävimme tutustumassa perhekotiin ja sovimme jo päivän, jolloin menisin sinne.. Mutta sovimme sitten kuitenkin, etten menisikään sinne ja peruimme sen. Ja koska isänikään ei sitä hyväksynyt, minua ei voitu sinne laittaa. :P Kärvistelin äitini kanssa ylä-asteen loppuun saakka. Välillä tappelimme enemmän, välillä vähän vähemmän..
Kun en päässytkään yhteishaussa hakemaani kouluun, meinasin alkaa itkemään. Olihan keskiarvoni jo silloin 8.3 luokkaaa, mutta alavalinta oli myöhemmin ajateltuva täysin väärä.
Hain sitten kymppiluokalle eri paikkakunnalle, jossa oli myös asuntola. En olisi koskaan uskonut käyväni ylimääräistä peruskouluvuotta. :P Jälkeenpäin ajateltuna se oli todella mahtava vuosi, mistä on kauniita muistoja mielessä.
Pääsin kymppiluokan jälkeen taas eri paikkakunnalle kouluun, tällä kertaa ammattikouluun. En saanut heti asuntolapaikkaa, mutta myöhemmin sain peruutuspaikan.. Ja olin siitä niin onnellinen, muistan kuinka hypin ilmaan saadessani hyväksytyt paperit oppilaitoksesta. :)
Olin asuntolassa puoli vuotta, ja muutin nyt takaisin kotiin äitini luo. Tällä hetkellä haen siis asuntoa itselleni, koska aion muuttaa omilleni..Aamuherätykset ovat hirmu aikaisia, mutta on se sen arvoista.
Eikä se riitä, että olen taistellut äitini ja kavereideni kanssa.. Myös miesrintamalla on mennyt todella heikosti.. Minua on yritetty käyttää hyväksi lukuisia kertoja. Mutta joka kerta olen kuitenkin tavalla tai toisella päässyt pois tilanteesta.
Ensimmäisen kerran alkoholia join 17.-vuotiaana, mikä on mielestäni ihan hyvä ikä kokeilla alkoholia. :)
Voisin kertoa tositarinan parista mielipuolisesta miesehdokkaastani.. Jotka eivät siis todellakaan ole ainoita laatuaan.
Tapaus 1:
Tapasin hänet netissä. Olin silloin 15-16 -vuotias, hän vaikutti oikein mukavalta nuorelta mieheltä. Olin silloin lapsenlikkana, joten hän tuli ensitapaamisellamme suoraan kotiimme.
Tapailimme useita kertoja, ja aloimme seurustella. Yhtäkkiä miehestä alkoi paljastua aivan mielipuolisia piirteitä.. (hän oli siis 18-19v) Hän raivosi minulle ja käski minun istua tiettyyn kohtaan sohvalla. En suostunut ja siitä hän vasta hermostuikin.. Hän uhkasi nostaa minut niskasta tai hiuksista ilmaan, koska hän on voimannostaja.. En totellut siltikään. Mies myös valitti äitini tekemästä ruuasta, että siinä oli liian vähän kanaa.. Hän valitti ihan melkein joka asiasta.. Kerran sanoin miehelle, että senkun nostat sitte. Ja hän nosti minut niskan kohdalta paidasta ilmaan.. Pääsin otteista irti..
Heti kun äitini tuli takaisin kotiin, mies oli kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Myöhemmin hän jäi meille yöksi, ja minulla oli aamulla kouluaamu.. Mies sanoi minulle, että tee mulle niitä jälkiä kaulaan nii näkevät koulussa että oon ollu naisissa. Olin aivan järkyttyny miehen puhetavasta, enkä etes suostunut moiseen.. Kohta mies istui päälläni sängylläni, eikä päästänyt irti ollenkaan. Hän änkytti että tehäänkö yks juttu.. (ajattelin hänen tarkoittavan seksiä) Mutta sanoin että ai mikä? Hän sanoi, että se mitä pappi sanoo alttarilla miehelle. Alkoi hieman huvittaa, mutta esitin etten tajuaisi. Lopulta hän sai sanottua asiansa että pussataanko. :D Sanoin okeeeij? Sitte mies tunki naamansa naamaani melkeen kiinni ja sanoi, että ei käytetä kieltä. Alkoi taas huvittamaan, hän sitten sanoi että käytetään vaan mutta saat sitten opettaa mua ku on päässy taidot ruostumaan.. Olin kauhuissani, koska en ollut koskaan pussanut ketään.
Mies tuli ensin suu ammollaan minua kohti, ja lopulta hän tunki kielensäkin ulos suustaan.. HYRRRR ! o.O
Sitten pussaaminen kuitenkin jäi, ja aamulla minun piti lähteä kouluun. Mies sai kaameat raivarit, kun laitoin aamulla valot päälle. Hän käski sammuttaa ne, mutta minun oli pakko laittaa ne päälle että näkisin tehdä aamutoimet jne. Hän alkoi pian kerjätä aamupalaa, koska sanoin että minun pitää lähteä nyt kouluun. Hän valitti, että ompa kumma talo ku ei ees syötävää saa. Ja niin hän lähti kotiinsa. (hän siis asui/asuu eri paikkakunnalla.)
tapaus 2:
tämänkin miehen tapasin kun olimme liftaamassa kaverini kanssa kesällä. Olin silloinkin siis vielä 15.-v. Kaverini halusi välttämättä hypätä tuntemattomien poikien kyydille, ja minä hyvänä kaverina menin tietenkin mukaan. Ajelimme sen illan ja menimme kotiin vaihdettuamme numeroita. :P Pojat alkoivat minulle lähetellä viestejä, että voisimme tavata uudelleen. Mutta ilman kaveriani, koska he kertoivat etteivät pitäneet hänestä. Ja minä menin pari kertaa heidän kyytiinsä sen jälkeen. Toisella pojista ei ollut vielä korttia, joten tapasimme kerran yhdellä metsäpolulla. Poika pyyteli minua heidän kotiinsa, mutten suostunut koska tiesin hänen aikeensa.. Hän otti minua päästä kiinni, ja pussasi väkisin. Olin aika ymmälläni,mutta tavallaan iloinenkin. Lähdin sitten kävelemään kotiini.
Myöhemmin tästä poika sai ajokortin, ja pyysi ajelemaan kanssaan. Tietenkin suostuin, koska hän oli muuten ihan kiva. Mutta hän ajoikin korpeen ja alkoi riisua minulta vaatteita.
Hän sormetti minua ja koitti pakottaa minut ottamaan häneltä suihin. En suostunut ja hän valitti sen olevan epäreilua. Minusta koko tilanne oli kuvottava, koska kukaan mies ei ollut aiemmin koskenut minuun sillä tavalla.. Siinä tapahtui monenlaista, ja lopulta ukko nakkasi minut kotiin. En uskaltanu heti kertoa ees kaverilleni reissun yksityiskohtia.. :S
Minulla on ollut niin paljon miessotkuja, että ei monellakaan. En ole oikein tiennyt, mitä haluan elämältä.. Monet hyvätkin poikakaveri ehdokkaani ovat hylänneet minut, koska ovat luulleet etten välitä heistä. Tosi asia on ollut se, että minä en yksinkertaisesti traumojeni takia ole voinut tehdä mitään. (pussata jne.)
Minusta on kiertänyt ties mitä huhuja. Ja olen menneen kesän aikana vaihtanut miehiä koko ajan ja pussaillut useita. On ollut eri ihmisen kanssa juttua samaan aikaan, kun olen pussannut toista. Ja tämä kaikki on johtunut siitä, että olen ollut yksinkertaisesti hukassa elämäni kanssa..
Mulla oli juttua yhen toisen miehen kanssa, ku tapasin ja tapailin nykyisen kihlattuni. Hän on parasta ikinä, mitä minulle on sattunut. Olen kerennyt häntäkin periaatteessa pettää suhteemme alkuaikoina. Mutta ne asiat ovat selvitetty ja puhuttu ja olen saanut ne anteeksi.
Olen myös kertonut miehelleni aivan kaiken elämästäni, ja hän ei ole hyljännyt minua. Hän on ollut tukena joka asiassa.
Meillä on ollut tosi kivaa yhdessä, ja välillä olemme tapelleetkin jopa. :D Mutta hän tuntuu minulle oikealta edelleen.
Menetin nykyiselle miehelleni myös neitsyyteni suhteemme aikana. En olisi sitäkään heti uskonut tekeväni, mutta se tuntui niin luonnoliselle. :)
Tällä hetkellä mua pelottaa, ku en tosiaan saa äitiltä mitään tukea mihinkään. Oon aika hukassa, ku en tiiä mitä pitää tehä..Nii nuo kaikki muuttohommat.. Että mistä saan huonekaluja, kahvinkeittimen,imurin,veenkeittimet, mikrot jne?
Saako sossusta sitte minkälaisia avustuksia? Ku oon kuullu, että joku ois saanu noihin hankintoihinki avustusta sossusta?
Ois kiva jos joku tietäis miten näitten asioitten kanssa tullaan toimeen ja kertois vinkkejä. :)
Lisäksi ei voi tietää millon tulossa perheenlisäystäki, ja mulla on opinnot kesken ja opintolainat otettu, niin miten semmosten asioitten kansa menetellään sit??
Että tämmöstä, kiitoksia jos jaksoit lukea. Ja odottelen vastauksiakin pulmaani. :P
Ja mistä saan rahaa? ja minkälaisia tukeja mulla on mahdollisuus saada?
jaa... luin rivin.
no olipas helvetinmoinen stoori mutta täyttä asiaahan tossa oli.sinun tapauksessa en ainakaan vanhemmissa roikkuis.sun äitis vaikuttaa aivan sekopäältä ton kertomuksen myötä!.ja toiseksi ei tarvi naida ilman kumeja sehän opitaan jo yläasteelta lähtien,ei kannata ihmetellä jos on pentu mahassa jos ei kumeja käytä ymmärrän toki jos poikaystäväsi uhkaa tyyliin tapolla olla käyttämättä niitä.mutta sinuna ottaisin eron poikaystävästäs ja välit poikki vanhempiin,ne pilas sun elämäs ja ite kannoit oman kortes kekoon tekemättä asialle yhtn mitään.herää!
ja unohappa tuo poikaystävä homma luulin että oot vielä entisen kans ku en lukenu lophuun :).
Johan olet romaanin kirjoittanut :D
Onko sulle kerrottu ehkäisystä? En vielä alkais lapsia suunnittelemaan vuodenkaan jälkeen... Olet vielä aika nuori.
okei sää olit kirjottanu, mutta ... kyllä, elämä voi kohdella joskus tosi kurjasti. siis aivan : / mut onneksi oot löytäny nyt ihanan miehe!
opintotukea varmaan saat, tai saatko? nii vaikeahaa sitä o eläää sitte. töissä su pitäisi vaa käydä ja yrittää elää säästeliäästi ja tottakai opiskella samalla.
jaksamisii!
"Ensimmäisen kerran alkoholia join 17.-vuotiaana, mikä on mielestäni ihan hyvä ikä kokeilla alkoholia. :) "
No ei takuulla ole. Viina on miesten juoma eikä sitä sovi kokeilla ennenkuin on täyttänyt jotain 25..
Teinien ryyppääminen on murkkuikäisten uhoa vaan ja sekin riippuu
vanhempien valvomisesta. Roskasakki antaa hillua kakaroidensa ulkona
pitkin yötä, virittää mopojaan ja ryypätä.
Niin ne apinat ja normaalit erottuu.
Janne on taas kerran kade kun ei ole nuorena päässy ryyppään ja rellestään niin sen takia kenenkään muunkaan nuori ei sais ryypätä.,.,
Jannen järejen jouksu on aika helppoa ymmärtää vaikka kirjotaki aina vähä muuta mitä tarkotat-..