Mistä siis pitäisi aloittaa?
Lapsi otettiin puoli vuotta sitten huostaan mieheni väkivaltaisen käytöksen ja alkoholismin vuoksi.
Tämä sosiopaatti tehtaili sukulaisineen riidan sattuessa minusta ls-ilmoituksia, jotka tosin sossukin totesi aiheettomiksi.
Kuitenkin sossuilla oli huoli siitä, että mies pyrkii takaisin suhteeseen ja en pysty suojelemaan lasta häneltä tarpeeksi hyvin.
Nyt olemme eronneet lopullisesti, lähestymiskielto on haettu ja tehty myös rikosilmoitukset kunnianloukkauksesta ja perättömästä ilmiannosta.
Eli huostaan johtaneet syyt ovat poistuneet.
Mutta mistä ja miten aloitan hakemaan huostaanoton purkua?
Lapsi otettiin puoli vuotta sitten huostaan mieheni väkivaltaisen käytöksen ja alkoholismin vuoksi.
Tämä sosiopaatti tehtaili sukulaisineen riidan sattuessa minusta ls-ilmoituksia, jotka tosin sossukin totesi aiheettomiksi.
Kuitenkin sossuilla oli huoli siitä, että mies pyrkii takaisin suhteeseen ja en pysty suojelemaan lasta häneltä tarpeeksi hyvin.
Nyt olemme eronneet lopullisesti, lähestymiskielto on haettu ja tehty myös rikosilmoitukset kunnianloukkauksesta ja perättömästä ilmiannosta.
Eli huostaan johtaneet syyt ovat poistuneet.
Mutta mistä ja miten aloitan hakemaan huostaanoton purkua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletpa jaksanut melki äärirajoille. Jo tuon mitä kerroit pitäisi riittää. -Vaan kuka sen tietää.
Voisitko näyttää nuo aikaansaannoksesi sos.työntekijälle paperisina ja suoraan mennä asiaan eli esim varata aika sos.työntekijälle ja esittää mahd nopeaa purkua, jotta saatte nopeasti kiinni omasta elämästä. Jos sinulla on tuttavia, niin voit pyytää heiltä lausuntoa tai puoltoa?
Väkivaltaryhmät ottavat mielellään sellaisia mukaan, jotka olisivat onnistuneet eroamisessa ja jotka osaavat neuvoa noissa lähestymiskiellon laatimisissa sun muissa vaikeissa jutskoissa. Saisitkohan sieltä myös ymmärtävää seuraa? (vai oletko jo käynyt v.valtaryhm). -Ryhmän vetäjä voisi myös puoltaa huostan purkamisessa.
Onko sosiaalikoneisto KUULLUT lastasi virallisesti? Järjestä kuulemistilaisuus, jossa lapsesi saa kertoa oman mielipiteensä. Lastensuojelulaki edellyttää sitä. Lapsellasi on siihen oikeus. Lapsen mielipiteen kuulemiseen ei ole asetettu ikärajaa. Kuinka vanha lapsesi on?
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula puhuu hurskastellen, kuinka hän on ottanut ykkösasiaksi lapsen kuulemisen. Aula päästelee melkoista skeidaa. Oikeasti jopa huostaanotoissa lapsen mielipide jää kuulematta, tai se tehdää vaikkapa Pesäpuu ry:n "menetelmin". Ja esimerkiksi lastenkoti eli perhetukikoti Mattilassa Jyväskylässä pieni lapsi vietiin "puhumaan" ns. pesään, joka oli rakennettu kummalliseksi eläimenkoloksi, jonne ahtautui Mattilan sosiaalityöntekijä Marjatta Visurikin. Taisi olla melkoinen tilanne...
Vanhempien ja lasten oikeusturvaa vahvistetaan nopeuttamalla asioiden käsittelyä lastensuojelussa.
http://www.stm.fi/tiedotteet/kuntainfot/kuntainfo/view/1484674
----
vasta vajaa 3-v, joten häntä ei ole voitu/voida kuulla huostaanottoasiassa.
Puoltajia varmasti löytyy, en tiedä ovatko omat sukulaiset tarpeeksi luotettavia lähteitä mutta ystävät ja tuttavat voisivat varmasti todistaa minun olevan hyvä äiti.
Väkivaltaryhmissä tms. en ole käynyt, tosin kiinnostaisi auttaa muita samanlaisessa tilanteessa olevia koska minun on ainakin ollut tosi vaikea purkaa kenellekään tilannettani (paitsi parille hyvälle ystävälle) ja yksin jääminen se tässä pahinta on ollutkin.
Kävin itse terapiassa huostaanoton jälkeen ja sieltä on tullut hyvät paperit (vaikka kunnallinen puoli onkin).
Kannattaisikohan pyytää asianajaja jo tuohon palaveriin sossutantan kanssa?
On kyllä perin outo ratkaisu huostata lapsi sen sijaan että äidille ja lapselle järjestettäisiin yhteinen kotoisa turvapaikka eroprosessin ajaksi ja sinne turvapaikkaan lisäksi vaikka joku kodinhoitaja!
Minä sain purkaa viranomaisten taholta tullutta väkivaltaa ryhmässä. Sekin oli julkisen puolen järjestämä. Vetäjillä oli paljon tietoutta erilaisista väkivallan muodoista ja he jakoivat sitä (tietoa) auliisti.
Siellä ryhmässä sai itkeä ja kyllä kuulla jos jonkinlaisia kuvioita. Jotenkin tuntui, että jokainen on hyväksytty; oli kahvia ja pullaakin tarjolla:)
Nythän sinun kuuluisi saada heti samantien lapsi kotiisi koska se myrkyttäjä on sieltä pois ja saisit olla luontevasti äiti! (Minulla oli aikanaan niin autuas ja hyvä elämä lapsen kanssa kun isä oli visusti vankilassa. Olin niin vapaa ja ilo kohdistui nimenomaan lapseen ja ei ollut mitään esteitä riemulle...).
Ota vaan asianajaja jotta varmasti saat perustellun ja ainoan oikean päätöksen ja pyydä nopeaa toimintaa. Ja jos terapeuttisi voisi laatia jotain sinua tukevaa?
Oikein paljon onnea sinulle! Jos jotakuta pitäisi hävettää, niin niitä jotka päätyivät huostaamiseen. Ja tuttaville kerrot vain, että lapsi on ollut vaikka sairaalassa ja sillä sipuli: ne v-mäiset ennakkoluulot on tod pinnalla. Ja jos vaan voit, niin älä laita lasta päivähoitoon, perusteluna tuo erossa oleminen ja sen korjaaminen. Seurakunnan kerho tms pienryhmä saattaisi olla ok.
kaikille, varsinkin edelliselle.
Ero oli niin vaikea, se oli soutaamista ja huopaamista ja minulla oli kuitenkin niin paljon tunteita miestä kohtaan että eroprosessi kesti melkein kaksi vuotta.
Tarjottiinhan meille perheenä ensikotia, mutta mies ei ollut sinne halukas lähtemään ja siinä ne tukitoimet sitten olivatkin.
En tiedä onko täällä päin minkäänlaista tukiryhmää, pitääpä ottaa selvää.
Tilasin terapeutin lausunnot jo ajat sitten ja ne varmasti auttavat huostaanoton purussa.
Ajattelinkin jäädä tenavan kanssa hetkeksi kotiin levähtämään, mummotkin hoitavat oikein mielellään jos tarve vaatii :).
Pitääpä soitella asianajajat läpi, osaisiko kukaan suositella ketään näihin asioihin perehtynyttä?
Soita huostasta vastaavalle sosiaalityöntekiälle ja kysy siltä mitkä ovat huostan syyt ja pyydä aika jossa tehdään suunnitelma sinulle. Huostan purku onnistuu parhaiten pysymällä sossujen kanssa väleissä vaikka ne ärsyttäviä ovatkin. Kysy sossuilta suoraan mitä sinun tulee tehdä jotta saisit lapsesi takaisin. Ja tee mitä pyytävät. Siihen saattaa mennä jonkun verran aikaa mutta oikeudessa taistelu saattaa vain pitkittää huostaa. Joudut ikävä kyllä taistelemaan mutta muista pysyä rauhallisena äläkä menetä malttisi koska kokeilevat varmasti kaikenlaista. Koita saada terapeutiltasi tukea huostan purkuun ja onnea kovasti. Muista että jos vetoavat vanhoihin asioihin toista aina että eletään tätä päivää. Jos olet töissä se on aina plussaa. Oma elämä on hyvä olla kunnossa. Vanhemmuuden arviointi tehdään melkein kaikille joilla huosta puretaan ja se on yksi merkki että ollaan purkamassa huostaa.
Siihen kaiketi voisi asianajajan kanssa laatia just sellasen suunnitelmankin, että olette kaikki samaa mieltä purusta ja että se olisi hyvä tehdä piankin...siis että kerrot ottaneesi sen as.ajajan olemaan läsnä näin oleellisen tärkeän päätöksen toimeenpanossa, jotta varmasti lapsen paras tulee esille (siis kun olet vielä voimissasi ja täynnä toivoa).
Terapeutilta kai voisi siihen työhön meno-aiheeseen pyytää kommentti? Että vaikka olisi sinänsä hyvä, että olisit töissä, mutta juuri teidän tapauksessa on tärkeää sen oman vuorovaikutuksen rakennus. -Jos terapeuttisi ymmärtää sinua, voisitko alkutöiksesi kääntyä hänen puoleen?
Tsemppiä vaan taas!
(On varm kenkku kuulla ristiriitaisia ohjeita, mutta valkkaa sellainen suunnitelma, mikä sinun tilanteessa tuntuu turvallisimmalta ja varmimmalta keinolta onnistua saamaan lapsonen lähellesi).