Miks aina saa pettyä ihmisiin. Niihinkin joihin on jo melkein ruvennut luottamaan. Niihin joiden luuli jopa välittävän.
Täytyy toivoa, että enää ikinä ei tule vastaavaa tilannetta vastaan.
Elämä opettaa aina vaan paremmin sen, että keneenkään ei voi luottaa.
Täytyy toivoa, että enää ikinä ei tule vastaavaa tilannetta vastaan.
Elämä opettaa aina vaan paremmin sen, että keneenkään ei voi luottaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
miehenä.Ei ollut luottamista.Eikä varmaan enää tule sellaista naista vastaan johon voisin luottaa.
myös naisena tunnen näin. Ihmiset on pieniä pelkureita.
tämän naisen kanssa tai tutustuitko ylipäänsä häneen sen kummemmin ? Jos vastasit "en," niin sillloin et voi tuota luottamus asiaa varmuudella tietääkään.
että huomasin kyllä että luottaa ei voinut
Ihan sama juttu minullakin. Luulin pitkään et hän olis ollut ystäväni.. Mut väärin luulin. Eihän me oltu edes samalla puolella. Särki minut sillä touhullaan ihan pieniksi murusiksi..
Ajatukseni menee sellaiselle J**alle (4-kirj. tummahiuksiselle miehelle) Mi**alta (n) 08-alueelle (samassa kaupungissa asutaan). Enkä ole mikään 50-vuotias, lähellekään.. Täällä kun näkyi sellaisiakin juttuja.
Ps. Elämä tosiaan opettaa sen ettei kehenkään kannata luottaa tässä elämässä. Mut nyt olen saanut sen suojamuurin taas rakennettua ympärilleni.. Ja vieläpä sellaisen josta ei tule enää kukaan ikinä läpi.
miehenä vanhempana,että sä varmaan olet välillä olettanut minun olevan joku Jii.Olen samalta alueelta mut vanhempi,en kaipaa s... ihan vanhemmalle naiselle viestini menee.Toivottavasti perille sille kelle tarkoitin.Jii en kuitenkaan ole.
On kyllä kyse sellaisesta henkilöstä jonka kanssa olemme viestitelleet toisillemme suoraan (monesti jätti vastaamatta tekstiviesteihini) ja ollaan juteltu kasvotustenkin. Eli tiedämme toisemme oikeasta elämästä.
Eli en ole olettanut näillä sivuilla yhtään mitään.
Ihastukseni on minua muutaman vuoden vanhempi. Et taitaa olla paremminkin niin et sinä luulet minua joksikin. Enkä tiedä kenestä s:stä puhut. Ei minun nimessäni ole s:ää.
kuka kenetkin sekoittaa mihinkin,mut täällä se kyllä saattaa mennä niin.Ei kannata näitä ottaa kovin vakavalla mielellä.
Helpostikin.. Ei tosiaankaan.. Oikeassa elämässä tapahtuviin asioihin kannattaa luottaa. Ja siihen minä viittasinkin jo tuolla ekalla kommentillani.
Olen nähnyt ihastukseni viimeksi vime keväänä, siellä opiskelupaikan pihalla. Eli en liity noihin lähellä oleviin höpinöihin jostain tänään näkemisestä.
luottaminen , liian sinisilmäinen , tyhmän
luottavavainen .. siinäpäs pulma , milloin
häilyvän rajan ylittää .. toista pitää kokeilla ,
testata , onko luottamista .
Kapakkaan yleensä molemmat sukupuolet
menevät , jolla suhde on , pettämään kaveria .
Hakemaan irtosuhdetta , testaamaan , vieläkö löytyy
vientiä .. Arkiinnuttu suhteessa , hakemaan uutta suhdetta .
Sit on helppo vedota humalatilaan . Saa lähes kaiken
anteeks , ja taas jatketaan kierrettä ..
Näppinsä polttanut varoo sitä tekemästä uudelleen ...
kohtasin ja samassa paikassa menetin,hänet toinen sieltä pois vei.Noh,häntä ei oltu tarkoitettu minulle.
puolestani.
Niin.. Ei me olla ihastukseni kanssa missään baarissa tavattu.. Vaan tosiaankin siellä opiskelupaikassa ollaan nähty. Eikä minulla ole miestä.. Sinkku olen ollut jo useamman vuoden.
Enkä sit tiedä et onko niihin hänen viesteihin vastaamatta jättämisiin joku järkeväkin syy olemassa.. Voihan se toisaalta olla niinkin. On vain jotenkin pahalta tuntunut se..
mulle,en tarkoittanut sitä sulle.
Vaan vois ihan pelkästään näiden sivujen perusteella päätellä et hän pitää jostain E:stä (Elinasta? tai josta kusta muusta). Enpä tiedä.. Mut turha on väittää enää missään sellaista et roikkuisin hänessä tai et en typeryyttäni ymmärrä asioita. Kun se ei ole totta.
Ps. Kukahan se oikein onkaan se apina? En varmaankaan ainakaan minä.. Ihan vain satuin huomaamaan sunnuntaina jonkun kirjoituksen eräässä paikassa. Et kantsis jo vähän miettiä mitä minnekin kirjoittelee.
Ihan turhaan minä mietin et onko hänellä jokin järkevä syy niihin viesteihin vastaamatta jättämisillä.. Ja pitääkö hän jostain Elinasta. Siitäpä vaan.. Ainakin minusta nähden.
Tämä touhu päättyy nyt minun osalta tähän. Juhan hautajaiset pidän Ystävänpäivänä.. Mielessä ja taidan tehdä jonkun konkreettisenkin jutun ihan sitä varten.
t. Minna
Miten niin hautajaiset???
Missä ne viestit??
:)
Kyllä minä käsittääkseni puhuin tuossa ihan suoraan viestittelystä (tekstiviesteistä).
No siksi et unohtaisin hänet ehkä paremmin.. Lähinnä näiltä palstoilta kai se idea tuli.
ei kehenkään voi luottaa viime kädessä. Murusiksi menin minäkin. Petettiin kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Ajattelin rakentaa muurin, ei enää koskaan. Ei siinä kyllä niin käynytkään. Oli upeaa huomata ettei kehenkään voi luottaa. Siitä tuli kasvun paikka itsenäisyyteen. Ei tarvitse kuluttaa energiaa odotuksiin.
Sen kun tajuaa alkaa ihan uusi elämä. En edes katkeroinut enkä vastoin luulojani edes nostanutkaan muureja. Toteutan itseäni ihan uudella tavalla. Kun ei ole riippuvainen muista ei kukaan riipu sinussa.
Voi olla ystävällinen ihmiselle, jakaa kokemuksia niitten kanssa jotka sitä haluavat, auttaa jos on tarve.
Sillä ihminen on lopulta taipaleellaan yksin ja tärkeintä on kuolla viisaampana kuin syntyi.
Itse myös olen aina ajatellut, että ainut kehen voi todella luottaa on minä itse. Kuulostaa ehkä joidenkin korvaan "rankalta", mutta itse joutunut elämässä huomaamaan, että niinä todella tärkeinä hetkinä kun sitä apua tai tukea olisi tarvinnut oletkin yksin tai sinua kohdellaan kuin ilmaa. Se sattuu ja lujaa. Sitä ei unoha ja sitä luottamusta en usko, että minulta saa koskaan siihen ihmiseen enää korjattua. En silti kasvata muureja, katkeroidu, pidän ihmisistä ja olen avoin, mutta sen pidän mielessä, että viime kädessä olet kuitenkin yksin ja itse itsesi kallio.
Juuri sanomiasi asioita tarkoitin. On tilanne, kun todella tarvitsisi muita, niin nyt on sitten todella yksin. Varsinkin ne joiden luuli olevan lähimpiä hävisivät kuin pieru saharaan.
Olen minä tässä myös!!
http://kotomatrix.ru/images/lolz/2008/07/10/8Z.jpg
:)
että sinuun ei voi luottaa? Kyllähän siinä on silloin jotain syytä jos koet aina saman kokemuksen ihmisten kanssa.
Voisi olla aika silloin katsoa peiliin... kyllä ihmiset osaa vaatia toisilta asioita,mutta antavatko he samoin toiselle takaisin? Sitten vikistään kun ei voi luottaa,eikä välitetä yms.... mutta eipä olla huomattu/muistettu antaa samoin takaisin toiselle mitä toivoo toisen antavan sinulle.
Olisko ap:llä miettimisen paikka? Olitko sitä luotettava ihmisille? Välititkö sinä heistä? Ja ennen kaikkea.... näytitkö sen? Vai vaaditko vain muilta näitä osaamisia? Ei kukaan halua antaa sinulle sitä mitä haluat jollet itse anna sitä takaisin ihmisille.