Millä tavalla muutatte henkisen kivun fyysiseksi? Mä en pysty viilteleen kun en kestä ollenkaan nähdä verta :(( Olisko ehdottaa muita keinoja? Ei mitään kuolemaan johtavaa kuitenkaan!! Ja mahdollisimman tuskallisia kiitos.
Itsetuhoisuus vinkkejä?
turha ämmä
312751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
mitäs vittua? itse osaat itseäsi parhaiten satuttaa. jos todella tahdot kärsiä, niin sen kuin laitat itsesi kärsimään. ei siihen mitään vinkkejä pyydetä jumalauta. et taida olla edes tosissasi, vai mitä? kiukuttaako sua joku juttu? akuuttiin vitutukseenhan löytyy parempiakin ratkaisuja kuin leikkiminen veisten kanssa ymsyms.
jos taas olet tosissasi niin vaikkapa pureminen, lyöminen, repiminen, raapiminen, vääntäminen, kiertäminen, polttaminen, murtaminen. mitä näitä nyt on.
Oon tosissani ja kyllä kiukuttaa monikin juttu... Oon 15 niin en voi mitään viinaakaan ostaa että sais pään sekasin ;( En viitsi täällä kertoa tarkemmin ongelmiani ettei mua tunnisteta vaikka mitä väliä silläkään olisi. Tällanen turha ämmä vaan oon. Puremista oon tähän saakka tehnyt kun rasittaa mutta ei se edes tunnu miltään ja räjähdän kun tätä raivoa ei saa purettua mihinkään.
Joku ehdotti nyrkkeilysäkkiä mutta ei mulla ole varaa. Ja todellakin haluan rääkätä mua itseäni.
Kai täällä jotkut muutkin on itsetuhoisia? Kertokaa siitä!! :( Pliis.. Niin ja kiitos jo noista vinkeistä. Mitä tuo kiertäminen on :o
Ja ei mua haittaa jos jää jotain jälkiä. Oon niin ruma läski etten muutenkaan käytä paljastavia vaatteita.
Nyrkkeilysäkin voi askarrella itte... vaikka sukkahousuun tai ihan housuihin tunkee muuta vaatetta ja sitten johonkin naulakkoon kiinni.
Mutta edelleen, ihan ekaksi koulu terkkarille juttelemaan. En voi tietää sun asioista, miten vakavaa on, mutta terkkarin pitäisi työnsä puolesta voida auttaa... vaitiolovelvollisuus heillä myös lain puolesta on! Tiiän, että jos on kyse pienemmästä paikkakunnasta niin se ei ehkä ole se helpoin tai paras... googlaa auttava puhelin, ja soita sinne, he voi paremmin kertoa mitä tehdä, ja oikeesti anonyymisti.
kenenkään ei pitäis joutua kiduttamaan itseään... ja turhuus, mitä se on? Eikö kaikki ole loppujen lopuksi turhaa! Joten miks sä olisit turhempi kuin joku toinen? Ehkä sulla on vielä joku tehtävä tulevaisuudessa, mitä kukaan toinen ei vois tehdä?
En halua mitenkään olla alentuvainen, mutta ihan oikeesti, olet nuori vielä. Monet asiat varmasti kiukuttaa ja tekee mieli satuttaa itseään, mutta se on ihan loputon suo. Itse aloitin viiltelyn 14v ja pääsin siitä eroon vasta nyt (22v). Vaihtoehtoisia itsetuhoja käytin myös ja nekin seurasi mukana monta vuotta.
Jos haluat rääkätä itseäsi, niin suuntaa se mieluummin vaikka urheiluun. Eihän se ole niin helpooa kuin miltä se kuulostaa mutta se auttaa. Itse olin (ja olen edelleen) ylipainoinen joten tiedän että se urheilun aloittaminen ei ole helppoa.
Mutta ihan oikeesti, mene mieluummin puhumaan kouluterkkarille tai kuraattorille asiasta, ne voi ohjata sinut sitten parempaan hoitoon. Enkä tarkoita nyt sairaalahoitoa vaan ihan vaikka psykiatria tai psykologia. Itsetuhoinen käyttäytyminen ei ratkaise mitään. Jos sinulla on taustalla esim. koulukiusaamista niin terkkari/kuraattori voi auttaa siinäkin.
Ja vaikka tämä tyhmältä kuulostaakin, niin kyllä sinä siitä selviät :)
vai mitä pahvi!
Mene kuule ihan ite vaan ressukka.
Haista vittu
Jos et ole vielä ikinä edes kokeillut mitään itsetuhoista (näin ymmärsin kun kyselet täällä vinkkejä?) niin älä kokeilekaan. Siihen jää riippuvaiseksi ja ei se loppujen lopuksi ole järkevää hommaa.
osta nyrkkeilysäkki ja hakkaa sitä. itsensä rääkkääminen toimii vain lyhyen hetken ja arvet on ikuiset! itse kadun lopun ikääni että menin viiltelemään, en pysty pitämään lainkaan lyhythihaisia paitoja mikä tarkoittaa myös sitä, että moni työpaikka jää väliin ja ihmissuhteet on vaikeita kun aina pitää selitellä arpia!
LUE TWILIGHTIA SAMALLA KUN KUUNTELET JUSTIN BIEBERIÄ!
Minä istuin parvekkeen kaiteella valmiina hyppäämään alas ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana. Ensimmäisen viiltoni tein kolmetoistavuotiaana. Ensimmäinen kunnollinen itsemurhayritys viisitoistavuotiaana. Ensimmäinen paastopäivä kuusitoistavuotiaana. Kaupan päälle sain osastohoidon, sieltä karkailut, lääkkeiden jemmaamisen...
Milloin se loppui? Harkitsen itsemurhaa tälläkin hetkellä. Peittelin tuoreita viiltojani viimeksi eilen. Valehtelin arpien takia viimeksi tänätalvena.
Lopeta ennen kuin aloitat. Se on noidankehä, josta ei pääse koskaan kunnolla pois. Ensiksi se tuntuu järkevältä, pikkujutulta jolla helpottaa oloa. Tuntuu houkuttelevalta ja kiehtovalta, jollain tapaa jopa rohkealta. Ja eihän yksi viilto tai yksi mustelma, yksi paastopäivä tai yksi migreeni, ole mitään vakavaa.
KYLLÄ ON! Se on alku, joka todennäköisesti pilaa koko elämäsi. Minä rakastan kesän pehmeää tuulta iholla, rakastan hempeitä ja kevyitä, nättejä vaatteita. En silti koskaan voi tuntea pehmeää tuulta käsivarsillani muualla kuin kotipihassa kun äiti ei ole kotona. En voi koskaan ostaa ihania vaatteita, koska pitkähihainen niiden alla näyttää tyhmältä.
Ensimmäistä kertaa seuraa toinen, pikkuhiljaa siitä tulee riippuvuus. Pakokeino. Pakkomielle, pian huomaat että se hallitsee elämääsi. Se hallitsee jokaista tekoasi ja sanaasi.
Kaikella sympatialla ja empatialla, älä satuta itseäsi. Älä vahingoita itseäsi. Siihen löytyy muitakin keinoja - viiltele paperia. Revi puuvillakangasta. Lähde hikilenkille. Aloita itsepuolustuslaji, se jos mikä on rääkkiä myös fyysisenä - lihaksissa tuntuu. Hommaa nyrkkeilysäkki.
Säästä itsesi. Sinulle on lahjoitettu elämä, älä tuhlaa sitä niinkuin minä. Usko pois, pääset paljon helpommalla kun jätän itsesi vahingoittamisen väliin.
rakentavaa keskustelua. Anteeksi, jos tuntui holhoukselta.
Tsemppiä sinnekin :)
Asiaa joka sana!
Eilen ensimmäistä kertaa yli kuukauteen tunsin taas halua ottaa veitsi käteen, viiltää, nähdä verta ja tuntea kipua, outoa, sillä en erityisemmin ole edes masentunut, minulla ei ollut huonoa päivää, eikä normaalia enempää vituttanutkaan. Enpä tehnyt sitä, vaikken saanutkaan ajatuksia siitä irti koko päivänä, nukkumaan mennessäkin vielä mietin että jos nyt ottaisin yhden pienen veitsen yöpöydän laatikosta ja tekisin ihan vain pienen haavan, mitä se haittaisi?
Vasemmassa kädessä on näkyvät arvet, pystyn kyllä elämään hienosti niiden kanssa, joskus ihmiset kiinnittävät huomiota, mutta todella, todella harvat ovat sanoneet mitään. Nykyään olekin viillellyt ylemmäs olkavarsiin (hyvästi hihattomat), pohkeisiin, jäi tosi ilkeät ja näkyvät jäljet (hyvästi shortsit ja ehkä myös caprit) reisiin (hyvästi uimapuvut).
Hävettää, tämähän on järjetöntä! En tiedä miksi teen näin, inhoan itseäni ja tekojani, kai sitä nyt saa epäonnistuneesta idiootista verta vuodattaa? Jos vaikka arvista muistaisi mitä tuli tehtyä ja mokattua.
Nyt odotan että nuo paranisivat täysin, en halua tehdä enää yhtäkään, mutta todennäköisesti niin tulee vain käymään jossain vaiheessa. Yritän hillitä itseni ja lopettaa, vaikka ajatus kiehtoo suuresti aina hädän hetkellä.
Älkää aloittako mitään itsenne vahingoittamista, pakkohan niitä on olla toimivampiakin tapoja purkaa itseinhoa, ahdistusta, vihaa, surua ja mitä tahansa.
Ei kannata lähteä tuollaiseen. Kun uskallat tehdä sen eka kerran, sulle tulee rohkeus tehdä se toistekin. Ja aina joka kerta uskallat olla tuhoisampi kun viime kerralla. Lopulta oot ihan jälkiä täynnä.
Mä neuvon myös menemään kouluterkkarin puheille. Ei mitkään ongelmat ratkea sillä, että alat tuhota itseäs.
Taas mä olen "paraskin puhuja"... Olin ollut jo 8kk viiltelemättä, mutta alkuvuodesta mun vuosi-viiltelemättä-tavoite meni pieleen :/ Sitä ennen oli sellaista silloin tällöin viiltelyä. Mutta sitä tarvi vasta kun oli tosi, tosi paha paikka... Muuten oon vaan tehnyt mustelmia tai palohaavoja tai jotain muuta. Oikeastaan tuo palohaavojen kipu on vielä ärsyttävämpää kun mitä veitsellä saa aikaan, ja jäljet paranee tosi hitaasti jos ollenkaan. En halua neuvoa sua alkamaan tällaisiin, koska tällanen jää niin helposti tavaksi. Pitäis kai itekin jaksaa tapella pois näistä huonoista tavoista, mutta en tiiä mitä väliä sillä on...
Ja nuin se mullakin alkoi. Kauhea raivo itseä kohtaan... Eikä se raivo lähde mitenkään muuten kun itseä satuttamalla. Eikä se kyllä silläkään vielä lähtenyt ;/
Toivottavasti et ole kokeillut vielä mitään itsetuhoista. Ja varaa aika terkkarille tai juttele kavereille/vanhemmille, mutta yritä viimeiseen asti välttää itsetuhoharrastuksen alottamista.
Vaikka "fyysinen kipu on samaa kuin henkinen kipu" niin ei kannata ryhtyä tuohon leikkiin. Pitää hyväksyä että sattuu. Kannattaa harkita lääkitystä ja terapiaa mikäli tuntuu siltä ettei pysty hanskaamaan kipua&tuskaa. vrt. ibuprofeeni mikäli hammasta kolottaa.
Masennuslääkkeet vievät henkiseltä kivulta terän. Sit terapiaan. Pikkuhiljaa opit elämään "kivun" kanssa, niin moni muu.
Viiltely ei johda mihinkään - umpikuja. Vaikka jotkut sanovat että "helpoin tapa päästä addiktiosta on korvat se toisella" niin ei kannata lähteä tälle polulle. Kehtaa hakeutua ammattimaisemman avun piiriin. (psykiatria, psykologi jne.)
Ohoh olipa tähän tullut paljon vastauksia! Luin kaikki huolella läpi. :) kiitti! Vaikka en mä niitä neuvoja saanut mitä kaipasin x) Ehkä nuo teidän neuvot oli kuiteskin parempia kun itsetuhoisuusneuvot!! :D
Hei
Mene kuntosalille ja rehki siellä niin paljon kuin vain jaksat. Siinä kunto kohenee, paikat kipeytyy, ja olet saanut pahimman raivon purettua aivan itsesi hyödyksi. Jos jäsenesi saat samalla vielä kipeäksi, se kipu riittänee muutamiksi päiviksi eteenkin päin.
Hakeudu myös kouluterveydenhoitajan juttusille, sillä tarvitset kuuntelijan, jolle voit kertoa ahdingostasi. Hän neuvoo eteenpäin!
"Jos jäsenesi saat samalla vielä kipeäksi, se kipu riittänee muutamiksi päiviksi eteenkin päin."
Ei näin! H€lv€tin typerää hankkia nivelkipuja, jota ilmeisesti tarkoitat.
Huonolla tekniikalla ilman urheilutaustaa kun alat tekemään kyykyjä/maastavetoja, niin takuulla sattuu vahinkoja.
Eiköhän jokin ruoskanisku takamukselle olisi parempi. Ei jää mitään pysyvää.
"Mene kuntosalille ja rehki siellä niin paljon kuin vain jaksat."
Ja vielä kerran haloo! Suosittelet kasvuiässä olevalle umpimähkäistä repimistä laitteissa, irtopainoilla, levytangoilla jne. Ei hyvää päivää!
Tuosta tulee pysyvää vahinkoa takuulla.
Sitähän se halus.
Ymmärrätkö lukemaasi pelle
Oon itsetuhoinen ja oon 13! Oon itse vaan haukkunut itseäni rääkännyt esim. Kuntoilemalla ja syömättömällä ja viiltelemällä pinta haavoja
Terve kaksoisolentoni
Enemmän kuin kipua taitaa masentunut tarvita pitkää halausta. Aatteles nyt jos joku toinen masentunut halaisi sinua. Häntä voisi piristää sinulta saatu halaus, ja sinua häneltä tullut. Voisi molemmat päästä sillä' tavalla vähän kauemmas siitä masennuksestaan, ja kyllä se rauhoittaisi sekä itseinhoa vähentäisi. En ole itse kunnon halausta saanut ainakaan kymmeneen vuoteen (tai halausta oikeestaan ollenkaan) ja ennen vuoden 2008 tapausta varmaan -99 sain aika kivan halauksen. Näin ollen jo pelkästään uni jossa saa hipaista toisen ihmisen ihoa, saattaa piristää koko päivän. Viime yönä näin juris ellaista kaunsita untoa josta oli kyllä aika tympeää herätä tähän töisevään päivään. Mutta tuli silti visiiin nukuttua hyvin vaikka vain 5 ja puoli tuntia.
Hei, olin itse masentunut teininä, tuntui ettei elämällä ole merkitystä eikä kukaan välitä. Tulevaisuus näytti tyhjältä ja pelkkä oleminenkin oli tuskaa. Viiltelin jonkin aikaa, oli silloin ainoa tapa jolla sain itkun loppumaan. Ei se kuitenkaan loppujen lopuksi auttanut, tuli vain turta ja tyhjä olo.
Löysin kuitenkin lopullisen avun ongelmiini Jumalasta. Rupesin lukemaan Raamattua joka päivä, ja raamatussa on vaikka kuinka paljon lohduttavia ja voimaa antavia sanoja. Murheet jotka ennen tuntuivat isoilta, tuntuvat nykyään aivan turhilta. Olen löytänyt ilon elämääni. Sinäkin voit löytää elämääsi merkityksen ja ilon rukoilemalla ja ottamalla Jeesuksen vastaan pelastajana. Hän kuoli jotta sinä saisit elää. Jumala antaa sinulle rauhan ja kuulee kaikki murheesi. Hän rakastaa sinua. Kun sisäistät kaiken tämän, et voi enää olla surullinen.
Jeesus: "Minä jätän teille rauhan.
Oman rauhani minä annan teille,
en sellaista jonka maailma antaa.
Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon"
Joh. 14:27
https://www.google.fi/search?q=electroshock therapy&source=lnms&tbm=vid&sa=X&ved=0ahUKEwjjt6uD5uzfAhUCEiwKHWSpCT0Q_AUIDygC&biw=1680&bih=939
Meneppä vastaanotolle pyytämään lähetettä sähköshokkiterapiaan itsetuhoisuuden vuoksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_methods_of_torture
https://allthatsinteresting.com/medieval-torture-devices
Voit myös koitella vanhoja keskiaikaisia viisauksia. Silloin vielä osattiin käsitellä tottelemattomia.
Neuvojen antaminen on rikos.
Hyppää junan alle.
Ja lue iltalehteämme
Leikkaa kurkku auki
Me Sanomassa hallitsemme psykologisen kiusaamisen.
Etkö luovuttaisi sieluasi elävän (Elon) Jumalan huollettavksi vieläkään?
Möi