Ajatuksia saatanasta ja jumalasta

Jung on toki tuttu, kaiketi tulee kuitenkin helposti käytettyä sitä "arkkityyppi"-sanaa melko vapaamuotoisesti: ts. kaikki "suuret olennot" erityisesti unimaailmassa käyvät minun puolestani arkkityypeistä. Olen itse joskus nuorena nähnyt unessa eräänlaisen ylipappi-hahmon, ja se uni tuntui varsin merkittävältä.

Itseasiassa Jungin ja kumppaneiden kirja "Symbolit, piilotajunnan kieli" on ollut varsin innoittava opus varsinkin animan ja animuksen kannalta. Sain sellaisen kuvan että ensialkuun nuo a:t voivat esiintyä kovin toiminnallisina olentoina, ja siitä ne sitten voivat jalostua viisaammiksi ja henkevämmiksi. Tai miten nyt milloinkin tarvitaan.

En kuitenkaan niin kauhean perusteellisesti ole Jungiin tutustunut, että en tiedä sitten miten hän Saatanan käsittää.

Ajatus täydellistymisestä, tulemisesta Itsekseen on todella mielenkiintoinen teoria. Esim. kristinuskoon se ei taida oikein käydä laatuunsa, sillä siinä uskossa ei voida ajatellakaan että ihminen eheytyisi, täydentyisi, voisi saavuttaa täyden potentiaalinsa. K-uskossa ihmisestä on tehty niin riippuvainen "Jumalasta" ja hänen oletetusta välimiehestään, että näyttäisi siltä ettei tilaa omalle kehitykselle jää lainkaan.

Qadesha kirjoitti:

Jung on toki tuttu, kaiketi tulee kuitenkin helposti käytettyä sitä "arkkityyppi"-sanaa melko vapaamuotoisesti: ts. kaikki "suuret olennot" erityisesti unimaailmassa käyvät minun puolestani arkkityypeistä. Olen itse joskus nuorena nähnyt unessa eräänlaisen ylipappi-hahmon, ja se uni tuntui varsin merkittävältä.

Itseasiassa Jungin ja kumppaneiden kirja "Symbolit, piilotajunnan kieli" on ollut varsin innoittava opus varsinkin animan ja animuksen kannalta. Sain sellaisen kuvan että ensialkuun nuo a:t voivat esiintyä kovin toiminnallisina olentoina, ja siitä ne sitten voivat jalostua viisaammiksi ja henkevämmiksi. Tai miten nyt milloinkin tarvitaan.

En kuitenkaan niin kauhean perusteellisesti ole Jungiin tutustunut, että en tiedä sitten miten hän Saatanan käsittää.

Ajatus täydellistymisestä, tulemisesta Itsekseen on todella mielenkiintoinen teoria. Esim. kristinuskoon se ei taida oikein käydä laatuunsa, sillä siinä uskossa ei voida ajatellakaan että ihminen eheytyisi, täydentyisi, voisi saavuttaa täyden potentiaalinsa. K-uskossa ihmisestä on tehty niin riippuvainen "Jumalasta" ja hänen oletetusta välimiehestään, että näyttäisi siltä ettei tilaa omalle kehitykselle jää lainkaan.

Mielestäni kristinuskossakin täydellistyminen on mahdollista, joskin sitä ei ole omaksuttu erityiseksi itseisarvoksi. Ajatus Jumalaksi pyrkimisestä on vieras asia kirkolle. Sen sijaan esimerkiksi buddhalaisuuden voidaan, tietyillä edellytyksillä, katsoa valaistumisopillaan omaksuneen tämän päämäärän.

Jungin aktualisaatio-opissa on myös se erikoinen piirre, että persoonan on täydellistymisen tavoittelussaan lähestyttävä arkkityyppiä. Kristinuskon tavoittelema arkkityyppi voisi olla esimerkiksi laupias samarialainen, jollaiseksi kaikki kunnon kristityt haluavat tulla. Ei kuitenkaan riitä, että löytää ja omaksuu tämän sisäisen sankarinsa, vaan se on vain työkalu päämäärän saavuttamiseksi.

Tässä mielessä kristinusko on sekä hyödyllinen, että vahingollinen aktualisaation kannalta. Vahingollinen siinä mielessä, että arkkityypin saavutettuaan, päämääriä ei enää ole. Taivaspaikka on jo lunastettu. Satanismissa käsittääkseni pistetään mutkat suoriksi ja yritetään aktualisoitua ilman tätä arkkityyppistä välivaihetta, joka on sekin tavallaan vahingollista. Wiccalaisuus olisi nähdäkseni tässä mielessä paras vaihtoehto.

Tähän liittyy myös sudenkuoppia, joista historiallisesti merkittävin on ehkä Jungin suhde natseihin. Jung nimittäin osoitti varsin yksiselitteisesti pitävänsä natsismia terveenä ilmiönä ja näki Hitlerin saarnaamassa yli-ihmisopissa piirteitä omasta aktualisaatio-opistaan. Tosin Hitlerin valtaannousu oli siinä määrin poikkeuksellinen ilmiö, että Jung ei eurooppalaisena voinutkaan olla ottamatta siihen kantaa. Freud ilmaisi eriävän kantansa pakenemalla Itävallasta anschlussin aikaan.

Andronikos kirjoitti:

Mielestäni kristinuskossakin täydellistyminen on mahdollista, joskin sitä ei ole omaksuttu erityiseksi itseisarvoksi. Ajatus Jumalaksi pyrkimisestä on vieras asia kirkolle. Sen sijaan esimerkiksi buddhalaisuuden voidaan, tietyillä edellytyksillä, katsoa valaistumisopillaan omaksuneen tämän päämäärän.

Jungin aktualisaatio-opissa on myös se erikoinen piirre, että persoonan on täydellistymisen tavoittelussaan lähestyttävä arkkityyppiä. Kristinuskon tavoittelema arkkityyppi voisi olla esimerkiksi laupias samarialainen, jollaiseksi kaikki kunnon kristityt haluavat tulla. Ei kuitenkaan riitä, että löytää ja omaksuu tämän sisäisen sankarinsa, vaan se on vain työkalu päämäärän saavuttamiseksi.

Tässä mielessä kristinusko on sekä hyödyllinen, että vahingollinen aktualisaation kannalta. Vahingollinen siinä mielessä, että arkkityypin saavutettuaan, päämääriä ei enää ole. Taivaspaikka on jo lunastettu. Satanismissa käsittääkseni pistetään mutkat suoriksi ja yritetään aktualisoitua ilman tätä arkkityyppistä välivaihetta, joka on sekin tavallaan vahingollista. Wiccalaisuus olisi nähdäkseni tässä mielessä paras vaihtoehto.

Tähän liittyy myös sudenkuoppia, joista historiallisesti merkittävin on ehkä Jungin suhde natseihin. Jung nimittäin osoitti varsin yksiselitteisesti pitävänsä natsismia terveenä ilmiönä ja näki Hitlerin saarnaamassa yli-ihmisopissa piirteitä omasta aktualisaatio-opistaan. Tosin Hitlerin valtaannousu oli siinä määrin poikkeuksellinen ilmiö, että Jung ei eurooppalaisena voinutkaan olla ottamatta siihen kantaa. Freud ilmaisi eriävän kantansa pakenemalla Itävallasta anschlussin aikaan.

Uskovaisten kanssa keskustellessa tulee hyvin usein esille että ihminen ei voi ostaa taivastikettiä tekemällä hyviä tekoja, mutta "uskomalla" voi. Jos jätetään se uskominen kokonaan pois ja ajatellaan vain sitä alkuosaa, eli että vaikka tekisi mitä, niin ei silti itsestäänselvästi pääse taivaaseen... Niin siitä voi ajatella että k-usko ikäänkuin kieltää sen täydellistymisen, joten ei se myöskään sitten voi jämähtääkään johonkin pisteeseen pysyvästi. Ja siitä taivaaseen pääsystä on tehty jotenkin niin hämärä, epämääräinen ja kiikunkaakunjuttu juuri sillä uskonkin korostamisella, että ihminen ei voi olla varma oikein mistään. Näin kai päästään jonkinlaisesta ylimielisyydestä, tai siihen olisi ainakin mahdollisuus...

Mutta ei silti oikein kiehdo se k-usko käytännöllisenä tienä Itse-kehitykseen.

Jungin natsisympatiat olivat uutta, mutta en toisaalta ole järin yllättänyt. Varmasti moni muukin tyyppi on jossakin vaiheessa nähnyt natsismissa jotain kannatettavaa tai piirteitä omasta ajattelutavastaan. Jos minäkin eläisin nyt 3. valtakunnassa ja vielä "puhtaan" (hah) arjalaisen kirjoissa, niin mistäpä tiedän miten ajattelisin? Vaikka nyt täällä, tässä oletan olevani niin antinatsi kuin olla voi...

Andronikos kirjoitti:

Mielestäni kristinuskossakin täydellistyminen on mahdollista, joskin sitä ei ole omaksuttu erityiseksi itseisarvoksi. Ajatus Jumalaksi pyrkimisestä on vieras asia kirkolle. Sen sijaan esimerkiksi buddhalaisuuden voidaan, tietyillä edellytyksillä, katsoa valaistumisopillaan omaksuneen tämän päämäärän.

Jungin aktualisaatio-opissa on myös se erikoinen piirre, että persoonan on täydellistymisen tavoittelussaan lähestyttävä arkkityyppiä. Kristinuskon tavoittelema arkkityyppi voisi olla esimerkiksi laupias samarialainen, jollaiseksi kaikki kunnon kristityt haluavat tulla. Ei kuitenkaan riitä, että löytää ja omaksuu tämän sisäisen sankarinsa, vaan se on vain työkalu päämäärän saavuttamiseksi.

Tässä mielessä kristinusko on sekä hyödyllinen, että vahingollinen aktualisaation kannalta. Vahingollinen siinä mielessä, että arkkityypin saavutettuaan, päämääriä ei enää ole. Taivaspaikka on jo lunastettu. Satanismissa käsittääkseni pistetään mutkat suoriksi ja yritetään aktualisoitua ilman tätä arkkityyppistä välivaihetta, joka on sekin tavallaan vahingollista. Wiccalaisuus olisi nähdäkseni tässä mielessä paras vaihtoehto.

Tähän liittyy myös sudenkuoppia, joista historiallisesti merkittävin on ehkä Jungin suhde natseihin. Jung nimittäin osoitti varsin yksiselitteisesti pitävänsä natsismia terveenä ilmiönä ja näki Hitlerin saarnaamassa yli-ihmisopissa piirteitä omasta aktualisaatio-opistaan. Tosin Hitlerin valtaannousu oli siinä määrin poikkeuksellinen ilmiö, että Jung ei eurooppalaisena voinutkaan olla ottamatta siihen kantaa. Freud ilmaisi eriävän kantansa pakenemalla Itävallasta anschlussin aikaan.

Freudhan oli juutalainen, joten tottakai hän järkevänä miehenä pakeni Itävallasta.

Näin ohimennen Setin Temppeli, ennen satanistisena järjestönä itseään pitävä, kutsui tuota aktualisaatiota nimellä Xeper ja se olikin/onkin ainakin teoriassa jokaisen jäsenen ensisijainen prioriteetti.

Kyllä Juice osaa. :)