Joitakin vuosia sitten keksi, että haluaisin pullon itseni ikäistä whiskyä ja sitten vanhettaisi yhdessä. Tai sitten maistaa joskus itseni ikäistä whiskyä. En ole maistellut kuin 36-vuotiasta ja silloinkin olin jo itse ylittänyt sen iän. Mitä enemmän kuluu aikaa, niin sitä kalliimmaksi se tulee. 50-vuotias Highland Park Scotch Whisky maksoi ruotsissa 120 000kr/pullo. Mitähän tuo tekee euroissa.
Mikä muu asia voisi olla tällä iällä jo liian myöhäistä. Listataan ja itketään jo elettyä nuoruutta:)
Mikä muu asia voisi olla tällä iällä jo liian myöhäistä. Listataan ja itketään jo elettyä nuoruutta:)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Älä viitsi, nythän on sellainen ikä jolloin voit itse valita. Jos minä olisin se wiskipullo, loukkaantuisin werisesti...
whisky 20 vuotta vanhana alkaa oleen parhaimmillaan.
Paras jota olen itse maistanut oli Royal Salute...parikyt vanhana...olipa linnunmaitoa.
Mut en tiedä, hyötyykö whiskykään, niinkuin kukaan muukaan, yli-iästä.
Siinä oman ikäisen whiskyn nauttimisessa on vaan se symbolinen paluu siihen whiskyn valmistusajankohtaan, elikkä omaan lapsuuteen tai syntymään. Vähän niinkuin astuisi ajatuksissa aikakoneeseen. Leikkimistä ajatuksilla, eikä vaan pelkkä maku. Tää on sellanen syvällinen juttu ;)
on minullakin Daytonan vuosioluita...joita en uneksisikaan juovani.
Hyllyssä, muistona jokaiselta vuodelta...
Minulla on kuules oluet sillointällöin päässeet pilaantumaan. Menee sellaiseksi harmaaksi ja näyttävätkin rumalta siitä lasin läpi. Maista kun vielä voit.
ei todellakaan. Vanhimmat ovat 1990 alusta.
Niitä ei ole tarkoitettukaan juotavaksi vaan muistoksi.
Olis pyhäinhäväistys aukaista purkki-
Tää on sellanen syvällinen juttu ;)
Joo älä sitte aukaisekkaan.:)
kai ymmärsit minkä muistona ne ovat ;)))
Olit varmaan niitä oluita maistellut muutenkin, ettei sillä niin väliä sitten. Pulloissa pilaantuneet oluet näyttävät hurjilta, mutta tölkeissä ei niin väliä.
oli näitä myynnissä ja silloin maisteltiin paljonkin.
Muutaman pidin muistona
Juu en tuota olutta oikeastaan tiennyt. Täytyy tunnustaa että kymmenisen vuotta oli sellaista ettn juurikaan alkoholia maistanut. Voi olla että oli pitempikin aika. Ei tullut sitten kaupastakaan katsottua millaisia oluita on myynnissä. Saunassakin vaan jäätelötötterö mukaan lauteille. Mieli oluttani ei enää saanut mistään (Jever), niin mitä sitä turhaan sellaista mistä ei pidä.
ei lähde leikkiin mukaan, niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Onneksi se nuoruus on e l e t t y ä !
No, jos nyt jotain tulee mieleen, listaan sen myöhemmin :)
Ei välttämättä myöhäistä, mutta nuorempana tutustui helpommin uusiin ihmisiin.
Itse, ja muut jotenkin välittömämpiä.. Tietty siihen vaikutti myös, että ei ollu samalla tavalla asettunut
aloilleen, kuin nyttemmin. Niitä uusia ihmisiä tuli silloin opiskelun ja (kesä)töiden yms. kautta. :)
Se että on aina ne samat totutut ympyrät ja seikkailu henki uusille ympyröille on poissa. Voi olla että minun kohdallani seikkailuhengen tilalle on tullut saamattomuus. Tietysti se ettei samallatavoin mitään extempore matkaa uskaltaisi tehdä kuten nuorena. matkaa jolla ei ole määränpäätä, eikä etapeistakaan ole varma. Saati sitten lepopaikoista joita matkamiehen kohtaamat ihmiset nuoremnpana ollessani tarjosivat. Jummi jammi menee muisteloksi :)
Mitä asioita mitä ei enää uskalla tässä iässä. Itselle tulee mieleen että se uhmakkuus millä uimahyppyjä nuorempana tuli tehtyä on kyllä kadonnut. Olisiko jotakin tullut tilalle, mitä ei nuorempana sitten voinut tai uskaltanut tehdä?
Maanteiden ritarit ovat menneisyyttä eivätkä enää palaa.
Menin tänään automaatille tankkaamaan autoani. Oli kiire hakemaan poikaa, jonka tiesin odottavan ulkona pakkasessa. Bensatankin korkin päällä oleva kansi oli jäätynyt kiinni. Yritin aikani avata sitä ja totesin, että pakko jatkaa matkaa tankkaamatta. Yksin sen avaaminen ei onnistunut. Tällä välin kylmän huoltoaseman piha oli täyttynyt vihaisen näköisistä autoilijoista jotka odottivat hermostuneina poistumistani ja vuoroaan. Autoni tankki oli lähes tyhjä. Tunsin syyllisyyttä, kun toiset joutuivat odottamaan takiani vuoroaan. Ajattelin epätoivoisena, että minun on mentävä autokorjaamoon hakemaan apua, koska eihän auto ilman polttoainetta kulje.
Poika riemastui ajatuksesta, että autokorjaamoon mokoman takia ja kysyi: "Eikö kukaan tullut tarjoamaan apua ja eikö sinulla ole ketään ystävää, joka auttaisi tällaisen pikkuasian kanssa?" Sanoin että minulla on vain maksullisia ystäviä korjaamossa ja purskahdin itkuun. En minä ollut edes ajatellut, että joku huoltoaseman pihassa olisi voinut tarjota apua sensijaan että vain vihaisena odotti omaa vuoroaan.
Miksi hermostua?
Olisit ajanut tankilta sivuun ja alkanut skrapaamaan kantta auki jollain terävällä, vaikka kynällä.
Sit vaan jonoon taas kun olet saanut auki.
Tai jollei toi konsti tepsi, niin huoltoasemalta iso muki ja siihen höyryävän kuumaa vettä, sillä sit valellut sen kannen.
Ei kannata hermostua, ajaa sivuun ja miettii vaan et mitäs nyt!
No sitä skraapaamistahan minä nimenomaan teinkin, mutta eilinen jäätävä sade oli kai tukkinut joka kolon. Huoltoaseman kahvio on suljettu monta vuotta sitten, muuten neuvosi kuumasta vedestä olisi tepsinyt. Pikku juttu se kansi oli loppujen lopuksi avata pojan avustuksella (hänellä sattui olemaan ruuvimeisseli taskussa ja minä sain pidettyä ohjaamon puolella vipua sillä välin aukiasennossa) ja autokin tuli tankattua ennen polttoaineen loppumista. Loppu hyvin kaikki hyvin :)
Oma apu paras apu, yleensä.
Kannattaa myös pyytää apua, eikä jäädä vaan odottamaan. Harva silloin kieltäytyy. Eihän tuo nyt itkun paikka ole. Rohkaise mielesi.
Ihan totta. En ajatellut asioita loppuun asti, kun kaikki ei sujunutkaan ennakkoon suunnitellusti. Pojan asenne auttamiseen oli ja on positiivinen asia ja toivottavasti hän säilyttää sen.
Miten olisi kaksi pulloa 25-vuotista.
Tuolla ajattelulla en tarvitsisi kuin yhden pullon 22-vuotiasta:)