Niin sellainen tilanne on tässä menossa, että alkaa pikku hiljaa jumalattomasti vituttamaan tämä perhe ja luokkalaisten vittuilut, niin että vihan tunne on saatanan ylitsepursuava ja olisi mukava saada neuvoja, että miten sitä vihaa saisi purettua suhteellisen järkevästi? Tavaroita on tullut heiteltyä ja haukuttua perheenjäseniä pystyyn, mikä ei tietenkään ole tuottanut muuta kuin lisää paskassa tamppaamista. Vitutusta aiheuttaa mm. se, että porukat kieltävät minulta K16-pelien pelaamisen, asiasta tekee kurjan siis se että olen 16 ja tunnen 9-vuotiaita nappuloita jotka hakkaavat kovempaakin kamaa jatkuvasti. (Jos kuulosti lapselliselta, niin voivoi, mutta se todellakin ottaa päähän) Toisena se, että äitini katkaisee netin joka ilta klo 22.00, ja on onnistunut ajamaan viimeisetkin ystäväni pois jatkuvilla kristinuskoon käännyttämisyrityksillä ja kaikenlaisella pikku naputuksella, niin ettei tänne enää kukaan ole tullut käymään ja koulussa saan kuulla paskapuhetta sieltä ja täältä, turhaan. Vielä se, että lähes koko elämäni ajan minua on kohdeltu kuin mitäkin naapurin pikkutyttöä, kilttinä, hiljaisena hissukkana joka ei uskalla sanoa kirosanaa ja on vanhempiensa/opettajien lellikki eikä ole kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta/seksistä laisinkaan tai tiedä mikä se on, vaikka asia ei tosiaan näin ole. Olen siis väärinymmärretty homo, väärä kuva joka vitun ihmisen silmässä. Tuntuu nyt siltä että kohta teen jtn itsetuhoista, ........asia pihvi? Asiallisia kommentteja, jookosta kookosta
Järki lähtee, neuvoja?
Elämään kyllästynyt
1327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
AAAAAARGH niin samat tunteet ! löysin kyllä itteni sun tekstistä O.o
Äitin kanssa mulla oon tukkanuotasilla suurinpiirtein ja vähintään 3 krt viikossa ihan vaan sen takia, kun pistää vituttamaan jokin väärintehty juttu ja sitten niitä ärräpäitä ja rasittavia totuuksia lentelee.
Meillä vain sellainen järjestys että oon ite aika äkkipikainen ja ärähdän kyllä jos ei osata laskeutua mun tasolle, ollaan nii-in aikuista ja morkataan vaikka kavereita. Ja sitten taas äiti on se hiljainen hissukka, joka on tottunut minun raivoamiseeni sen verran ettei jaksa suuttua samalla lailla kuin minä.
Mulla on monesti ihmetyttäny kun kaverit sanoo ettei saa tehtyä jotakin juttua tai vaikka joustamaan kotiintuloaikoja jos vanhemmat kieltää. Meillä se on niin tyypillistä että päästään kuitenkin jonkunlaiseen kompromissiin kun on vähän päästetty höyryjä ja kaikilla on kiva mieli.
Mutta tosiaan anyways, sain kuvan että äitis on aika jämpti näissä jutuissa jotka uskoo huonoiksi sun kannalta. Mutta parhaaksi näkisin että sanot mitä siitä pelistä aattelet. Kerrot vaikka kuinka ketuttaa kun hän ei ota huomioon ikääsi suhteutettuna oikeuksiis, kuinka äitis ajaa kaverit pois sillä jeesustelullaan tms. Pitäis mennä kyllä päähän, ja sanot sillä asenteella että oikeasti ja todellakin tarkoitat sitä. Ekalla kerralla asiat ei välttämättä muutu mikskään, mutta kun muistutat että olet jo iso ihminen joka osaa kyllä huolehtia siitä mitä tekkee, niin kyllä se pikkuhiljaa pitäis mennä perille. Tässä yhden kapinalapsen neuvot.