Ala-aste:
Joskus ala-asteen keskivaiheilla/loppuaikoina kävelin välitunnilta takaisin kouluun sisään ja sitten luokkani
tytöt, tai erityisesti yksi kannusti muita nauramaan minulle sanomalla jotain tyyliin "Katsokaa, tuolta se teidän prinssi tulee! Hahaha!" ivallisella äänellä.
Tämä tyttö oli muutenkin todella ylpeä olemukseltaan ja muistan miten vastenmielisyyttä ilmaisevalla äänensävyllä hän joskus pyysi minua signeeraamaan jonkin luokassa kiertävän esineen.
Muutamat muutkin tytöt piikittelivät. Joskus meidän piti mennä uimahalliin ja lähdin kulkemaan omaan suuntaani ja pari luokan tyttöä kävelivät kaupunkia kohti ja toinen huusi etäisyydestä vihaisesti että menen väärään suuntaan ja ehkä nimittelikin.
Opettaja oli ehdottanut minulle lisäkieleksi saksaa joten kävin vähän aikaa valinnaista saksaa yhden toisen kaverin kanssa. Inhosimme molemmat sitä ja toiset oppilaat olivat minulle töykeitä. Vasta opin että opettajani kuulemma soitti vihaisena kotiini ja nimitti minut koko luokan edessä luokan 'mustaksi lampaaksi'. Kerran yksi nörttimäisen näköinen tyttö kysyi tarkoituksella juuri minulta jotain juttua saksan tunnilla (varmaankin kellonaikoihin) liittyen ja muistaakseni katsoi viekkaasti virnistäen, kaiketi odottaen etten osaisi vastata. En muista miten siitä selviydyin. Olen nyt kuitenkin ajatellut ottaa vahingon takaisin aloittamalla saksan uudelleen vaikka kansalaisopistossa.
Olin myös kuvaamataidossa valinnaisena aineena ja ainut poikaoppilas. Opettaja oli mies joka kritisoi maalaustani joskus typerästi. Sen lisäksi muistan kun kerran tulin luokkaan ja yksi tyttö jota muistelen vielä tänäkin päivänä nimitti minua erikoisella nimestäni väännetyllä lempinimellä jonka voisi helposti tulkita loukkaavaksi. Kerran kylmänä syysaamuna seurasin tuota tyttöä kun en tiennyt missä päin kaupunkia liikuntatunti pidetään ja jossain vaiheessa hän joutui jättämään minut pyörällä taakseen, tai ainakin niin hän koki.
Kuitenkin tuohon luokkaan ja aikaan liittyi myös lämpimiä muistoja, kuten se kun kaverini tuli minua sieltä kerran hakemaan koulupäivän lopulla, ollessa kesä.
Peruskoulumuistoja.
42
1120
Vastaukset
- Mies1985
Itse asiassa vain muutama vuosi sitten vierailin omasta aloitteestani kahdessa kolmesta käymästäni koulusta, joista toisessa kävin lähes koko yläasteen ja toisessa osan ala-asteen lopusta. Kävelin oppilaiden seassa pihalla välitunnin aikana ja kävin koulussa sisällä tunnin kesken niin kukaan ei nähnyt minua. Kävelin korkeimpaan kerrokseen, muistaen vielä missä se kuvisluokka on ja kaiketi pyhitin hetken vanhojen aikojen muistelulle.
Toisella koululla käydessäni joku nuori nainen käveli hymyillen minua vastaan eikä kai osannut epäillä mitään. Pihalla törmäsin johonkin poikaoppilaaseen ja juttelimme niitä näitä, ja sanoin että kävin katsomassa vanhaa kouluani. Olin toki käynyt näiden koulujen pihoilla usein muutenkin, mutta illalla tai yöllä jolloin se ei ole ihan sama asia ja ovet lukossa.- m30.
Pääseekö kouluihin tosiaan vapaasti sisään? Voisin itsekin käydä joskus vilasemassa jotain vanhoista kouluistani, voisi olla mielenkiintoista tai ehkä traumaattista.
Ehkä tähän voisi yhden oman peruskoulumuistonkin kertoa, täytyy vain toivoa että kukaan asianomainen ei satu lukemaan ja tunnista. Tapahtui toisella luokalla. Oli yksi meidän luokkalainen tyttö, josta vähän pidin, sillä tavalla kuin pikkupojat pitävät tytöistä, siis ilman että on mitään varsinaista ymmärrystä miksi tytöistä pidetään. Tytöistähän tulee tyttöbakteerejakin. Jostain syystä kuitenkin tykkäsin siitä tytöstä, ja kun huomasin kotimatkalla tämän tytön ja hänen kaverinsa ja juoksin heidät kiinni. En muista mitä sanoin, mutta luultavasti tilannetta voisi kuvata sanonnalla "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No, tämän seurauksena, kun juoksin heidät kiinni, ja rupesin ilmeisesti huutelemaan jotain tyhmää, nämä neljä tyttöä sitoivat minut hyppynarulla puuhun. Olivat sitten siinä ympärillä ja pilkkasivat. En muista pääsinkö itse irti vai päästivätkö tytöt minut irti, mutta jonkin aikaa siinä puussa joka tapauksessa killuin. Kun sitten vihdoin olin puusta irti, niin lähdin ajamaan takaa lähinnä minua olevaa tyttöä. Tyttö kaatui ja vaatteisiin tuli kuraa. En muista olisiko tyttö alkanut itkeä, mutta anteeksi ainakin pyysin. Vielä ennen kotiinlähtöäni joku tytöistä heitti takkiini kuraa.
Seuraavana päivänä koulussa naispuolinen luokanopettajamme käski minua jäämään luokkaan, kun välitunti alkoi. Opettaja alkoi kuulustella minua siitä, miksi olin kiusannut tyttöjä. Opettajan pitkät kynnet pureutuivat ranteeni ihoon, kun hän puristi minusta tunnustusta. Sanoin sitten että joo kiusasin tyttöjä. Opettaja tukisti minua niin, että kirjaimellisesti nousin hiuksista ylös, irti lattiasta. Kun jäin siihen itkemään, niin opettaja kirjoitti reissuvihkoon vanhemmilleni, kuinka häpeällisesti olen käyttäytynyt, ja sanoi että minun pitää näyttää reissuvihko allekirjoitettuna huomenna. - gfhjkrtuvb
"Olin toki käynyt näiden koulujen pihoilla usein muutenkin, mutta illalla tai yöllä"
Tuota noin... Miksi olet käynyt koulujen pihoilla illalla tai yöllä? - Mies1985
m30. kirjoitti:
Pääseekö kouluihin tosiaan vapaasti sisään? Voisin itsekin käydä joskus vilasemassa jotain vanhoista kouluistani, voisi olla mielenkiintoista tai ehkä traumaattista.
Ehkä tähän voisi yhden oman peruskoulumuistonkin kertoa, täytyy vain toivoa että kukaan asianomainen ei satu lukemaan ja tunnista. Tapahtui toisella luokalla. Oli yksi meidän luokkalainen tyttö, josta vähän pidin, sillä tavalla kuin pikkupojat pitävät tytöistä, siis ilman että on mitään varsinaista ymmärrystä miksi tytöistä pidetään. Tytöistähän tulee tyttöbakteerejakin. Jostain syystä kuitenkin tykkäsin siitä tytöstä, ja kun huomasin kotimatkalla tämän tytön ja hänen kaverinsa ja juoksin heidät kiinni. En muista mitä sanoin, mutta luultavasti tilannetta voisi kuvata sanonnalla "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No, tämän seurauksena, kun juoksin heidät kiinni, ja rupesin ilmeisesti huutelemaan jotain tyhmää, nämä neljä tyttöä sitoivat minut hyppynarulla puuhun. Olivat sitten siinä ympärillä ja pilkkasivat. En muista pääsinkö itse irti vai päästivätkö tytöt minut irti, mutta jonkin aikaa siinä puussa joka tapauksessa killuin. Kun sitten vihdoin olin puusta irti, niin lähdin ajamaan takaa lähinnä minua olevaa tyttöä. Tyttö kaatui ja vaatteisiin tuli kuraa. En muista olisiko tyttö alkanut itkeä, mutta anteeksi ainakin pyysin. Vielä ennen kotiinlähtöäni joku tytöistä heitti takkiini kuraa.
Seuraavana päivänä koulussa naispuolinen luokanopettajamme käski minua jäämään luokkaan, kun välitunti alkoi. Opettaja alkoi kuulustella minua siitä, miksi olin kiusannut tyttöjä. Opettajan pitkät kynnet pureutuivat ranteeni ihoon, kun hän puristi minusta tunnustusta. Sanoin sitten että joo kiusasin tyttöjä. Opettaja tukisti minua niin, että kirjaimellisesti nousin hiuksista ylös, irti lattiasta. Kun jäin siihen itkemään, niin opettaja kirjoitti reissuvihkoon vanhemmilleni, kuinka häpeällisesti olen käyttäytynyt, ja sanoi että minun pitää näyttää reissuvihko allekirjoitettuna huomenna.Kouluihin pääsee kuka tahansa sisälle aukioloaikana. Eri asia miten hyväksyttävää sinne on mennä.
Aika ikävä tarina. Jos tuo opettaja on vielä hengissä, niin minä ainakin saattaisin lähettää kirjeen tms. ja kertoa mitä olen siitä muistosta mieltä. - sir_eino
m30. kirjoitti:
Pääseekö kouluihin tosiaan vapaasti sisään? Voisin itsekin käydä joskus vilasemassa jotain vanhoista kouluistani, voisi olla mielenkiintoista tai ehkä traumaattista.
Ehkä tähän voisi yhden oman peruskoulumuistonkin kertoa, täytyy vain toivoa että kukaan asianomainen ei satu lukemaan ja tunnista. Tapahtui toisella luokalla. Oli yksi meidän luokkalainen tyttö, josta vähän pidin, sillä tavalla kuin pikkupojat pitävät tytöistä, siis ilman että on mitään varsinaista ymmärrystä miksi tytöistä pidetään. Tytöistähän tulee tyttöbakteerejakin. Jostain syystä kuitenkin tykkäsin siitä tytöstä, ja kun huomasin kotimatkalla tämän tytön ja hänen kaverinsa ja juoksin heidät kiinni. En muista mitä sanoin, mutta luultavasti tilannetta voisi kuvata sanonnalla "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No, tämän seurauksena, kun juoksin heidät kiinni, ja rupesin ilmeisesti huutelemaan jotain tyhmää, nämä neljä tyttöä sitoivat minut hyppynarulla puuhun. Olivat sitten siinä ympärillä ja pilkkasivat. En muista pääsinkö itse irti vai päästivätkö tytöt minut irti, mutta jonkin aikaa siinä puussa joka tapauksessa killuin. Kun sitten vihdoin olin puusta irti, niin lähdin ajamaan takaa lähinnä minua olevaa tyttöä. Tyttö kaatui ja vaatteisiin tuli kuraa. En muista olisiko tyttö alkanut itkeä, mutta anteeksi ainakin pyysin. Vielä ennen kotiinlähtöäni joku tytöistä heitti takkiini kuraa.
Seuraavana päivänä koulussa naispuolinen luokanopettajamme käski minua jäämään luokkaan, kun välitunti alkoi. Opettaja alkoi kuulustella minua siitä, miksi olin kiusannut tyttöjä. Opettajan pitkät kynnet pureutuivat ranteeni ihoon, kun hän puristi minusta tunnustusta. Sanoin sitten että joo kiusasin tyttöjä. Opettaja tukisti minua niin, että kirjaimellisesti nousin hiuksista ylös, irti lattiasta. Kun jäin siihen itkemään, niin opettaja kirjoitti reissuvihkoon vanhemmilleni, kuinka häpeällisesti olen käyttäytynyt, ja sanoi että minun pitää näyttää reissuvihko allekirjoitettuna huomenna.Mä sain ensimmäisen ja ainoan kerran jälki-istuntoa kun löin isompaa poikaa takaisin. Ja sehän hakkasi minut siitä hyvästä ihan kunnolla.
No joo. Surullinen tarina. Voisi munkin elämä olla toisenlaista jos kiusaajani olisivat olleet pieniä tyttöjä eikä vanhempia poikia. Isosisko kerran kyllä löi yhtä poikaa nenään kun sen kiusasi minua. Se oli aika noloa. - m30.
Mies1985 kirjoitti:
Kouluihin pääsee kuka tahansa sisälle aukioloaikana. Eri asia miten hyväksyttävää sinne on mennä.
Aika ikävä tarina. Jos tuo opettaja on vielä hengissä, niin minä ainakin saattaisin lähettää kirjeen tms. ja kertoa mitä olen siitä muistosta mieltä.En ollut ainoa kuka sai fyysisiä rangaistuksia. 80- luvulla sitä katsottiin vielä läpi sormien jossain kouluissa, esim juuri tuossa. Siellä oli yksi miesopettajakin, joka oli ihan saanut potkut toisesta koulusta kajottuaan oppilaaseen, mutta tuossa koulussa edelleen sai opettaa. Olen joskus aikuisena törmännyt kännissä muutamaan itseäni pari vuotta nuorempaan mieheen, jotka olivat tuon opettajan luokalla ala-asteella. Täti oli kurittanut vähän heitäkin, kävi ilmi kun kännissä avauduttiin vanhoista kokemuksista.
- m30.
sir_eino kirjoitti:
Mä sain ensimmäisen ja ainoan kerran jälki-istuntoa kun löin isompaa poikaa takaisin. Ja sehän hakkasi minut siitä hyvästä ihan kunnolla.
No joo. Surullinen tarina. Voisi munkin elämä olla toisenlaista jos kiusaajani olisivat olleet pieniä tyttöjä eikä vanhempia poikia. Isosisko kerran kyllä löi yhtä poikaa nenään kun sen kiusasi minua. Se oli aika noloa.En yrittänyt mitenkään vertailla kiusaamiskokemuksia, kerroin vain yhden tarinan. Yläasteesta en halua kertoa edes netissä, koska on enemmän kuin mahdollista, että joku tunnistaa tarinoista kuka olen.
- sir_eino
m30. kirjoitti:
En yrittänyt mitenkään vertailla kiusaamiskokemuksia, kerroin vain yhden tarinan. Yläasteesta en halua kertoa edes netissä, koska on enemmän kuin mahdollista, että joku tunnistaa tarinoista kuka olen.
Ei se ollutkaan se pointti. Luulen että mut pelasti monen asian suhteen se että tytöt eivät kiusanneet minua. Olin vaan nobody. Itse asiassa ainoa ihminen koko luokalta joka puhui minulle vapaaehtoisesti muutenkin kun vittuillakseen oli tyttö. Ja vapaa-aikana mulla oli vain siskon kavereita jotka olivat kaikki tyttöjä. Tietenkin. Tytöt olivat turvallisia.
- allmächt'ge jungfrau
m30. kirjoitti:
Pääseekö kouluihin tosiaan vapaasti sisään? Voisin itsekin käydä joskus vilasemassa jotain vanhoista kouluistani, voisi olla mielenkiintoista tai ehkä traumaattista.
Ehkä tähän voisi yhden oman peruskoulumuistonkin kertoa, täytyy vain toivoa että kukaan asianomainen ei satu lukemaan ja tunnista. Tapahtui toisella luokalla. Oli yksi meidän luokkalainen tyttö, josta vähän pidin, sillä tavalla kuin pikkupojat pitävät tytöistä, siis ilman että on mitään varsinaista ymmärrystä miksi tytöistä pidetään. Tytöistähän tulee tyttöbakteerejakin. Jostain syystä kuitenkin tykkäsin siitä tytöstä, ja kun huomasin kotimatkalla tämän tytön ja hänen kaverinsa ja juoksin heidät kiinni. En muista mitä sanoin, mutta luultavasti tilannetta voisi kuvata sanonnalla "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No, tämän seurauksena, kun juoksin heidät kiinni, ja rupesin ilmeisesti huutelemaan jotain tyhmää, nämä neljä tyttöä sitoivat minut hyppynarulla puuhun. Olivat sitten siinä ympärillä ja pilkkasivat. En muista pääsinkö itse irti vai päästivätkö tytöt minut irti, mutta jonkin aikaa siinä puussa joka tapauksessa killuin. Kun sitten vihdoin olin puusta irti, niin lähdin ajamaan takaa lähinnä minua olevaa tyttöä. Tyttö kaatui ja vaatteisiin tuli kuraa. En muista olisiko tyttö alkanut itkeä, mutta anteeksi ainakin pyysin. Vielä ennen kotiinlähtöäni joku tytöistä heitti takkiini kuraa.
Seuraavana päivänä koulussa naispuolinen luokanopettajamme käski minua jäämään luokkaan, kun välitunti alkoi. Opettaja alkoi kuulustella minua siitä, miksi olin kiusannut tyttöjä. Opettajan pitkät kynnet pureutuivat ranteeni ihoon, kun hän puristi minusta tunnustusta. Sanoin sitten että joo kiusasin tyttöjä. Opettaja tukisti minua niin, että kirjaimellisesti nousin hiuksista ylös, irti lattiasta. Kun jäin siihen itkemään, niin opettaja kirjoitti reissuvihkoon vanhemmilleni, kuinka häpeällisesti olen käyttäytynyt, ja sanoi että minun pitää näyttää reissuvihko allekirjoitettuna huomenna.Tekee yhtäkkiä mieli halata m30:tä.
- salainen ikkuna
gfhjkrtuvb kirjoitti:
"Olin toki käynyt näiden koulujen pihoilla usein muutenkin, mutta illalla tai yöllä"
Tuota noin... Miksi olet käynyt koulujen pihoilla illalla tai yöllä?hieromassa siemennestettä ovenkahvoihin.
- Varo vaan
Sovittaisiinko niin, ettet käy enää kouluissa silloin kun siellä on lapsia paikalla? Yöllä voit käydä siellä haahuilemassa, jos on ihan pakko. Minua suoraan sanottuna ällöttää että koululla pyörii kesken koulupäivän joku yli parikymppinen mies, jolla ei ole sinne mitään varsinaista asiaa, joka jatkuvasti mesettää alaikäisten tyttöjen kanssa ja joka on harrastanut nettiseksiä hädin tuskin murrosikäisen tytön kanssa (12-13v). Ymmärrät varmasti miksi ei tunnu kivalta idealta, että pyörit siellä peruskouluikäisten lasten seassa?
- Karpalonmarja
m30. kirjoitti:
Pääseekö kouluihin tosiaan vapaasti sisään? Voisin itsekin käydä joskus vilasemassa jotain vanhoista kouluistani, voisi olla mielenkiintoista tai ehkä traumaattista.
Ehkä tähän voisi yhden oman peruskoulumuistonkin kertoa, täytyy vain toivoa että kukaan asianomainen ei satu lukemaan ja tunnista. Tapahtui toisella luokalla. Oli yksi meidän luokkalainen tyttö, josta vähän pidin, sillä tavalla kuin pikkupojat pitävät tytöistä, siis ilman että on mitään varsinaista ymmärrystä miksi tytöistä pidetään. Tytöistähän tulee tyttöbakteerejakin. Jostain syystä kuitenkin tykkäsin siitä tytöstä, ja kun huomasin kotimatkalla tämän tytön ja hänen kaverinsa ja juoksin heidät kiinni. En muista mitä sanoin, mutta luultavasti tilannetta voisi kuvata sanonnalla "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No, tämän seurauksena, kun juoksin heidät kiinni, ja rupesin ilmeisesti huutelemaan jotain tyhmää, nämä neljä tyttöä sitoivat minut hyppynarulla puuhun. Olivat sitten siinä ympärillä ja pilkkasivat. En muista pääsinkö itse irti vai päästivätkö tytöt minut irti, mutta jonkin aikaa siinä puussa joka tapauksessa killuin. Kun sitten vihdoin olin puusta irti, niin lähdin ajamaan takaa lähinnä minua olevaa tyttöä. Tyttö kaatui ja vaatteisiin tuli kuraa. En muista olisiko tyttö alkanut itkeä, mutta anteeksi ainakin pyysin. Vielä ennen kotiinlähtöäni joku tytöistä heitti takkiini kuraa.
Seuraavana päivänä koulussa naispuolinen luokanopettajamme käski minua jäämään luokkaan, kun välitunti alkoi. Opettaja alkoi kuulustella minua siitä, miksi olin kiusannut tyttöjä. Opettajan pitkät kynnet pureutuivat ranteeni ihoon, kun hän puristi minusta tunnustusta. Sanoin sitten että joo kiusasin tyttöjä. Opettaja tukisti minua niin, että kirjaimellisesti nousin hiuksista ylös, irti lattiasta. Kun jäin siihen itkemään, niin opettaja kirjoitti reissuvihkoon vanhemmilleni, kuinka häpeällisesti olen käyttäytynyt, ja sanoi että minun pitää näyttää reissuvihko allekirjoitettuna huomenna.Kuinka lujasti ne sut sito siihen puuhun
- karpalonmarja1
m30. kirjoitti:
Pääseekö kouluihin tosiaan vapaasti sisään? Voisin itsekin käydä joskus vilasemassa jotain vanhoista kouluistani, voisi olla mielenkiintoista tai ehkä traumaattista.
Ehkä tähän voisi yhden oman peruskoulumuistonkin kertoa, täytyy vain toivoa että kukaan asianomainen ei satu lukemaan ja tunnista. Tapahtui toisella luokalla. Oli yksi meidän luokkalainen tyttö, josta vähän pidin, sillä tavalla kuin pikkupojat pitävät tytöistä, siis ilman että on mitään varsinaista ymmärrystä miksi tytöistä pidetään. Tytöistähän tulee tyttöbakteerejakin. Jostain syystä kuitenkin tykkäsin siitä tytöstä, ja kun huomasin kotimatkalla tämän tytön ja hänen kaverinsa ja juoksin heidät kiinni. En muista mitä sanoin, mutta luultavasti tilannetta voisi kuvata sanonnalla "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No, tämän seurauksena, kun juoksin heidät kiinni, ja rupesin ilmeisesti huutelemaan jotain tyhmää, nämä neljä tyttöä sitoivat minut hyppynarulla puuhun. Olivat sitten siinä ympärillä ja pilkkasivat. En muista pääsinkö itse irti vai päästivätkö tytöt minut irti, mutta jonkin aikaa siinä puussa joka tapauksessa killuin. Kun sitten vihdoin olin puusta irti, niin lähdin ajamaan takaa lähinnä minua olevaa tyttöä. Tyttö kaatui ja vaatteisiin tuli kuraa. En muista olisiko tyttö alkanut itkeä, mutta anteeksi ainakin pyysin. Vielä ennen kotiinlähtöäni joku tytöistä heitti takkiini kuraa.
Seuraavana päivänä koulussa naispuolinen luokanopettajamme käski minua jäämään luokkaan, kun välitunti alkoi. Opettaja alkoi kuulustella minua siitä, miksi olin kiusannut tyttöjä. Opettajan pitkät kynnet pureutuivat ranteeni ihoon, kun hän puristi minusta tunnustusta. Sanoin sitten että joo kiusasin tyttöjä. Opettaja tukisti minua niin, että kirjaimellisesti nousin hiuksista ylös, irti lattiasta. Kun jäin siihen itkemään, niin opettaja kirjoitti reissuvihkoon vanhemmilleni, kuinka häpeällisesti olen käyttäytynyt, ja sanoi että minun pitää näyttää reissuvihko allekirjoitettuna huomenna.Jotkut likat ovat tommosia. Kerran kun olin ykkösellä ja olin menossa kotiin, viisi kakkosluokkalaista kävi kimppuun. Ne vangitsivat mut johonkin julmaan leikkiin. Paketoivat kuin makkara, tunkivat punaisen rätin suukapulaksi. Sitten kaksi tyttöä tarttui mua käsistä, kaksi jaloista, ja kolmas työnsi kätensä peppuni alle. Sitten ne kantoivat mut yhen typsyn puutarhaan johonkin majaan. Siellä ne tunkivat suukapulan vielä lujemmalle, koska olin saanut sen pois ja valitin vapaudenriistosta. Sitten ne paketoivat mua vielä lisää ja pussailivat mua. En voinut lainkaan puolustautua. Ne haki lisää likkoja. Minut tungettiin kottikärryihin ja ne kuskasivat mua pihalla kuin vauvaa, ja vielä riisu alasti ja pani vaipan. Noloa.
- sir_eino
Ala-aste: Sain turpiin isommilta pojilta.
Yläaste: Kts. kohta ala-aste.
Lukio: Kukaan ei puhunut minulle koulussa mutta poltin aika paljon tupakkaa ja luin Bukowskin kirjoja ja kuuntelin heviä ja punkkia. - Mies1985
Kriittisimmät muistot:
-Joskus iltapäivisin oli ATK-tunteja ja piti käyttää koneita jotka olivat jo siihen aikaan todella vanhentuneita ja köykäisiä. Olin yksin luokassa jonkun blonditytön ja katselin häntä välillä hermostuneesti ja koin yksinäisyyttä päivän päätteeksi. Mitään käsitystä siitä mitä minun olisi pitänyt sen tunteen häivyttämiseksi ei kyllä ollut.
-Joskus jollakin tunnilla piti oppilaiden kuvailla toisia joittenkin kuvien perusteella tms. outoa. Muistan että yhdellä tytöllä oli hevosen kuva ja hän yritti sitten keksiä jotain juttua siitä hevosesta ja minusta ja sanoi että olen 'rauhallinen kuin hevonen' tai jotain muuta sellaista. Tuo muisto tuli mieleeni ihan hiljattain. Muistelen että samana iltapäivänä koin sellaisen seksuaalisen kokemuksen jota haluaisin verrata vaikka kuukautisten alkamiseen naispuoliselle.
Melkein kymmenen vuoden jälkeen sitten eräs sen aikainen luokkatoveri & nainen väitti että olisin silloin ollut kuumaa valuuttaa. En oikein ollut uskoa häntä mutta ajattelin kuitenkin noita sanoja lämmöllä ja esim.sitä että olisin esiintynyt jonkun fantasioissa herkkinä hetkinä.
http://www.youtube.com/watch?v=KpJxp8ISRsQ- Reipas Poikamies
Olin yläasteella hiukan hylkiö, vaikka minulla luokka kavereita olikin. Pari hyvääkin. Kiusausta oli kuviossa, mutta yllättäen kiusaajiani välillä muilutettiin kavereideni kanssa. Outoa.
Motoristi urani alkoi moposta ja yläasteesta. Se loi yhteen kuuluvuutta muihin poikiin jotka mopoilivat.
OIlin tosi ihastunut yhden kovistytön frendiin ja hyvä kaverini huomasi sen, tosin epäilen että samassa piireissä kun liikkuivat niin sille tytölle varmasti kertoikin...juttelin ton tytön kanssa muttei mitään intiimiä siitä tullut.
Jos olisin kyennyt luomaan suhteen nuorena niin se blondi lähiöstä olisi ollut se eka naiseni. Tiedän vieläkin että yksi luokan "kiltti tyttö" kamuineen oli aina minusta kiinnostunut, mutten noteerannut ilmiselvää kiinnostusta. En tiedä miksi en tajunnut asiaa selvittää. Vaikka ollaan me nähty aikuisina en edes kännissä ole tuota kysynyt, vaikka yhden jutun biletys illan päätteeksi jurrissa suutelin ihan extemporeena poskelle tätä naista. Okei, tää menee jo siihen että tästä voi mut tunnistaa...lähetä fasessa viestiä jos olet sinkkuna....aargh oon sekasin tänä iltana!
- allmächt'ge jungfrau
Kas... en ole ainoa joka muistelee kouluaikoja ehkä vähän liikaa.
Tässähän ei kysytty omia muistoja, mutta ollaan nyt kuitenkin sen verran egoistisia. Ala-aste oli kaiken kaikkiaan hyvää aikaa. En muista siitä mitään huonoa, yhtään mitään.
Yläaste oli pelottavaa: olin jostain syystä poikajoukon silmätikku (huorittelua, ulkonäöstä nälvimistä, seksuaalista uhittelua, yleistä haukkumista, kaikkea perusjuttua joskus jonkinlainen selittämätön väkivallan uhan ilmapiiri), mutta pärjäsin yleensä ihan mukavasti koska minulla oli hyvät ystävät, joihin turvasin. Yhdeksäs luokka oli kurjin, kun parhaat ystäväni olivat jostain ihan järjettömästä syystä suuttuneita minulle, eikä se kaveruus palannut enää ennalleen. Tuona aikana tunsin oloni todella turvattomaksi, kunnes löysin vieläkin paremmat ja nörtimmät kaverit, jotka olivat sitten koko lukioajan parhaita ystäviäni.
Mutta lukioaika on se, johon olen jotenkin henkisesti jämähtänyt. Se oli yläasteen jälkeen paratiisi ja viihdyin siellä todella hyvin, mutta ei se sen takia minulle merkitse niin paljon, vaan siihen liittyy yksi juttu jota en osaa edes kertoa, mutta joka tulee varmaan vaivaamaan minua ikuisesti. Lukioajoista näen vieläkin joskus unia, niitä muistelen kun satun nostalgiatuulelle, ja kun siitä kuljen ohi (aika usein jopa) niin ne pinnalle nousevat tunteet ovat ihan käsittämättömän vahvoja, ottaen huomioon miten paljon aikaa on kuitenkin kulunut. (Tietysti siinä on sekin, että aika vähän on tapahtunut sen jälkeen... uudet muistot eivät siis ole päässeet haalistamaan vanhoja.)
Uskon jotenkin, että jokaisella on jokin tietty nuoruuden ikäkausi, joka jättää suuremman jäljen sieluun kuin muut.- 1+1 = 110
On epäreilua sanoa että "oli yks tärkeä juttu joka vaivaa ikuisesti" ja sitten et kerro mikä se on!! Anna edes vihje! Kerro!!! Kerro!!!
- Twin Six
"Mutta lukioaika on se, johon olen jotenkin ..."
Enpä olisi paljoa paremmin osannut omia tunteitani lukioaikojen suhteen tiivistää. Terv. nimim. "8 vuotta kirjoituksista ja silti lukion tapahtumat ja ihmiset tulevat uniini..."
Rehtori sanoi tervetuliaispuheessansa, että "lukioaika on elämänne parasta aikaa, ottakaa kaikki ilo irti siitä". Silloin ajatteli, että "vitut on". Jälkeenpäin olen huomannut, että kyllähän se oikeassa oli. - sir_eino
Twin Six kirjoitti:
"Mutta lukioaika on se, johon olen jotenkin ..."
Enpä olisi paljoa paremmin osannut omia tunteitani lukioaikojen suhteen tiivistää. Terv. nimim. "8 vuotta kirjoituksista ja silti lukion tapahtumat ja ihmiset tulevat uniini..."
Rehtori sanoi tervetuliaispuheessansa, että "lukioaika on elämänne parasta aikaa, ottakaa kaikki ilo irti siitä". Silloin ajatteli, että "vitut on". Jälkeenpäin olen huomannut, että kyllähän se oikeassa oli.Lukioaika oli parempaa kun yläaste mutta aika surkeaa. En muista paljonkaan ihmisiä tai merkittäviä tapahtumia siltä ajalta. Muistan kirjoja joita luin ja cd-levyjä joita kuuntelin. Muistan sen kun suutelin ensimmäisen kerran. Muistan kun otin ensimmäisen tatuoinnin. Mutta siinäpä ne. Ei mua koskaan kukaan mihinkään bileisiin kutsunut.
- utelias uuno
"vaan siihen liittyy yksi juttu jota en osaa edes kertoa, mutta joka tulee varmaan vaivaamaan minua ikuisesti."
Rakastuitko? - allmächt'ge jungfrau
1+1 = 110 kirjoitti:
On epäreilua sanoa että "oli yks tärkeä juttu joka vaivaa ikuisesti" ja sitten et kerro mikä se on!! Anna edes vihje! Kerro!!! Kerro!!!
Ei ole noin mielenkiintoinen tarina! Ei itse asiassa mielenkiintoinen yhtään. Pelkästään itselle tärkeä. Nuoren tytön romanttisia kuvitelmia vain.
- allmächt'ge jungfrau
utelias uuno kirjoitti:
"vaan siihen liittyy yksi juttu jota en osaa edes kertoa, mutta joka tulee varmaan vaivaamaan minua ikuisesti."
Rakastuitko?No siis... öö. Tavallaan. Tai siis tajusin sen oikeastaan 10 vuotta liian myöhään. Tai jotain.
Tätä on todella vaikea selittää kattavasti, joten en yritä, vaikka itsestäni tykkäänkin puhua :D - allmächt'ge jungfrau
Twin Six kirjoitti:
"Mutta lukioaika on se, johon olen jotenkin ..."
Enpä olisi paljoa paremmin osannut omia tunteitani lukioaikojen suhteen tiivistää. Terv. nimim. "8 vuotta kirjoituksista ja silti lukion tapahtumat ja ihmiset tulevat uniini..."
Rehtori sanoi tervetuliaispuheessansa, että "lukioaika on elämänne parasta aikaa, ottakaa kaikki ilo irti siitä". Silloin ajatteli, että "vitut on". Jälkeenpäin olen huomannut, että kyllähän se oikeassa oli."Rehtori sanoi tervetuliaispuheessansa, että "lukioaika on elämänne parasta aikaa, ottakaa kaikki ilo irti siitä". Silloin ajatteli, että "vitut on". Jälkeenpäin olen huomannut, että kyllähän se oikeassa oli."
TÄMÄ. Tämä se juuri on. Ymmärrät siis täydellisesti, Twin Six.
On tavallaan kurja ajatella, että lukion kaksi ensimmäistä vuotta olivat ainakin minulle jonkinasteinen elämän huippukohta - ottaen huomioon, että se on huippukohta lähinnä niiden asioiden takia, mitä olisi *voinut* tapahtua, eikä niiden, mitä oikeastaan tapahtui. Mutta tunnen suurta kaipuuta siihen aikaan, ja tietynlaista surua siitä, etten osannut sitä silloin arvostaa. Kaikki oli silloin vielä hyvin: elämä turvallista haavemaailmaa, tulevaisuus vielä avoin. Sen jälkeen... silkkaa alamäkeä.
Jollain tasolla silti taisin tajuta tämän jo silloin. Muistan ainakin selvästi muutamia hetkiä, jolloin kuvittelin että muistaisin myöhemmin juuri tämän ja muistelisin sitä kaiholla. Ja niinhän siinä kävi. - uunokuuno
allmächt'ge jungfrau kirjoitti:
No siis... öö. Tavallaan. Tai siis tajusin sen oikeastaan 10 vuotta liian myöhään. Tai jotain.
Tätä on todella vaikea selittää kattavasti, joten en yritä, vaikka itsestäni tykkäänkin puhua :DMiltä tuntuu, kun on rakastunut?
- Twin Six
allmächt'ge jungfrau kirjoitti:
"Rehtori sanoi tervetuliaispuheessansa, että "lukioaika on elämänne parasta aikaa, ottakaa kaikki ilo irti siitä". Silloin ajatteli, että "vitut on". Jälkeenpäin olen huomannut, että kyllähän se oikeassa oli."
TÄMÄ. Tämä se juuri on. Ymmärrät siis täydellisesti, Twin Six.
On tavallaan kurja ajatella, että lukion kaksi ensimmäistä vuotta olivat ainakin minulle jonkinasteinen elämän huippukohta - ottaen huomioon, että se on huippukohta lähinnä niiden asioiden takia, mitä olisi *voinut* tapahtua, eikä niiden, mitä oikeastaan tapahtui. Mutta tunnen suurta kaipuuta siihen aikaan, ja tietynlaista surua siitä, etten osannut sitä silloin arvostaa. Kaikki oli silloin vielä hyvin: elämä turvallista haavemaailmaa, tulevaisuus vielä avoin. Sen jälkeen... silkkaa alamäkeä.
Jollain tasolla silti taisin tajuta tämän jo silloin. Muistan ainakin selvästi muutamia hetkiä, jolloin kuvittelin että muistaisin myöhemmin juuri tämän ja muistelisin sitä kaiholla. Ja niinhän siinä kävi."On tavallaan kurja ajatella, että lukion kaksi ensimmäistä vuotta olivat ainakin minulle jonkinasteinen elämän huippukohta - ottaen huomioon, että se on huippukohta lähinnä niiden asioiden takia, mitä olisi *voinut* tapahtua, eikä niiden, mitä oikeastaan tapahtui. Mutta tunnen suurta kaipuuta siihen aikaan, ja tietynlaista surua siitä, etten osannut sitä silloin arvostaa. Kaikki oli silloin vielä hyvin: elämä turvallista haavemaailmaa, tulevaisuus vielä avoin. Sen jälkeen... silkkaa alamäkeä."
Niin, kyllähän ne isoimmat jutut taisivat tapahtua siellä oman pään sisällä, haaveissa. :(
Taidan aavistaa, mitä tarkoitat tuolla "yhdellä jutulla". On minullekin tapahtunut sellaista, että "yks' juttu", jonka piti olla vain pelkkää unelmaa, muuttuikin yht'äkkiä todellisuudeksi. Ja päättyi tietysti pettymykseen. :(
Itse pääsin kerran ihan luvan kanssa vierailemaan vanhalla lukiollani. Olin kuskina pikkuveljelle kevätjuhlaan ja sattumalta törmäsi yhteen entisistä opettajistani. Puhuttiin, kuinka koulu on muuttunut minun lukioajoistani ja hän sitten käski, että "no tule katsomaan!" Pyysin lupaa saada hetken katsella paikkoja yksikseni ja hän antoi minun mennä. Oli aika jännä tunne kulkea yksin tyhjillä, hämärillä käytävillä samalla muistellen, mitä missäkin paikassa sillon oli tapahtunut. Hyvin tunteikas hetki. - ....666....
uunokuuno kirjoitti:
Miltä tuntuu, kun on rakastunut?
tosi ihqulta. sillee niinq olis perhosii vatsassa tai jotai niinq tiiäx?
- ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
allmächt'ge jungfrau kirjoitti:
"Rehtori sanoi tervetuliaispuheessansa, että "lukioaika on elämänne parasta aikaa, ottakaa kaikki ilo irti siitä". Silloin ajatteli, että "vitut on". Jälkeenpäin olen huomannut, että kyllähän se oikeassa oli."
TÄMÄ. Tämä se juuri on. Ymmärrät siis täydellisesti, Twin Six.
On tavallaan kurja ajatella, että lukion kaksi ensimmäistä vuotta olivat ainakin minulle jonkinasteinen elämän huippukohta - ottaen huomioon, että se on huippukohta lähinnä niiden asioiden takia, mitä olisi *voinut* tapahtua, eikä niiden, mitä oikeastaan tapahtui. Mutta tunnen suurta kaipuuta siihen aikaan, ja tietynlaista surua siitä, etten osannut sitä silloin arvostaa. Kaikki oli silloin vielä hyvin: elämä turvallista haavemaailmaa, tulevaisuus vielä avoin. Sen jälkeen... silkkaa alamäkeä.
Jollain tasolla silti taisin tajuta tämän jo silloin. Muistan ainakin selvästi muutamia hetkiä, jolloin kuvittelin että muistaisin myöhemmin juuri tämän ja muistelisin sitä kaiholla. Ja niinhän siinä kävi.quit living in the past, dude/dudette.
Onni on aina siellä missä kerran plaa plaa plaa tietämättä onneamme plaa plaa plaa / W.W. Mozart eiku Yrjänä vai mikä se oli.
Tod. näk. tuokin aika mitä elät nyt on sellaista mitä kymmenen vuoden päästä muistelet, että voi kun se olikin ihanaa aikaa omalla tavallaan ja harmi kun nykyään on niin surkeaa.
Pieni vihje myös: netissä vietettyä aikaa harvemmin tulee muisteltua jälkikäteen ihanana onnen aikana. - Setämies....
allmächt'ge jungfrau kirjoitti:
Ei ole noin mielenkiintoinen tarina! Ei itse asiassa mielenkiintoinen yhtään. Pelkästään itselle tärkeä. Nuoren tytön romanttisia kuvitelmia vain.
Nuoren tytön romanttiset kuvitelmat on just ihquja, anna tulla nyt vaan.
- allmächt'ge jungfrau
uunokuuno kirjoitti:
Miltä tuntuu, kun on rakastunut?
Kysyt väärältä ihmiseltä; minä en tiedä mitään koko asiasta. Tuokin viittaamani asia, mitä se nyt olikaan, oli varmasti ainakin 90%:sesti silkkaa mielikuvituksen tuotetta. Ei se ollut mitään rakastumista tai edes ihastumista oikeastaan. Jotain hassua harhakuvitelmaa.
Mutta tavallaan se siinä niin kaunista olikin, että pystyi oikeastaan itse hypnotisoimaan itsensä uskomaan kaikenlaisia ihmeellisiä asioita. Siksi minä kai haluaisinkin kirjoittaa ja kokeilla, pystyisinkö hypnotisoimaan muita yhtä lailla. - allmächt'ge jungfrau
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ kirjoitti:
quit living in the past, dude/dudette.
Onni on aina siellä missä kerran plaa plaa plaa tietämättä onneamme plaa plaa plaa / W.W. Mozart eiku Yrjänä vai mikä se oli.
Tod. näk. tuokin aika mitä elät nyt on sellaista mitä kymmenen vuoden päästä muistelet, että voi kun se olikin ihanaa aikaa omalla tavallaan ja harmi kun nykyään on niin surkeaa.
Pieni vihje myös: netissä vietettyä aikaa harvemmin tulee muisteltua jälkikäteen ihanana onnen aikana.Miksi ei saisi elää menneessä? Missä sitten pitäisi elää? Tulevaisuudessa kun elää, lamaantuu turhaan päiväunelmointiin, tai sitten lamaantuu kauhusta; tässä hetkessä kun elää, lamaantuu joko silkkaa arkipäiväistä tyytyväisyyttään, tai sitten ei vaan jaksa enää.
Paljon parempi elää menneessä, kuvitella se uudelleen, manipuloida sitä loputtomasti. Menneisyys on loputon voimavara, ja kaikki kuolleetkin elävät siellä. - Kung-Fu ZZ Top
allmächt'ge jungfrau kirjoitti:
Miksi ei saisi elää menneessä? Missä sitten pitäisi elää? Tulevaisuudessa kun elää, lamaantuu turhaan päiväunelmointiin, tai sitten lamaantuu kauhusta; tässä hetkessä kun elää, lamaantuu joko silkkaa arkipäiväistä tyytyväisyyttään, tai sitten ei vaan jaksa enää.
Paljon parempi elää menneessä, kuvitella se uudelleen, manipuloida sitä loputtomasti. Menneisyys on loputon voimavara, ja kaikki kuolleetkin elävät siellä.Mennyt on mennyttä,
tuleva ei ole vielä tullut,
kaikki mitä on,
on tässä. - Simo Rantakarhulaine
allmächt'ge jungfrau kirjoitti:
Miksi ei saisi elää menneessä? Missä sitten pitäisi elää? Tulevaisuudessa kun elää, lamaantuu turhaan päiväunelmointiin, tai sitten lamaantuu kauhusta; tässä hetkessä kun elää, lamaantuu joko silkkaa arkipäiväistä tyytyväisyyttään, tai sitten ei vaan jaksa enää.
Paljon parempi elää menneessä, kuvitella se uudelleen, manipuloida sitä loputtomasti. Menneisyys on loputon voimavara, ja kaikki kuolleetkin elävät siellä.Eskapismia tuollainen. Tuskin sitä suurromaanisarjaasikaan saat tehtyä jos haaveilet vain menneistä.
- allmächt'ge jungfrau
Kung-Fu ZZ Top kirjoitti:
Mennyt on mennyttä,
tuleva ei ole vielä tullut,
kaikki mitä on,
on tässä.Nätisti sanottu, mutta en ole samaa mieltä. Nykyhetki on aina pelkkää kaaosta, vaikka se olisi kuinka hyvä. Pelkästään jo mennyttä hetkeä voi ymmärtää, analysoida, kategorisoida, arvottaa.
- Mooses Maitomies
allmächt'ge jungfrau kirjoitti:
Nätisti sanottu, mutta en ole samaa mieltä. Nykyhetki on aina pelkkää kaaosta, vaikka se olisi kuinka hyvä. Pelkästään jo mennyttä hetkeä voi ymmärtää, analysoida, kategorisoida, arvottaa.
Elämä eletään eteenpäin mutta ymmärretään taaksepäin.
Totta kai mennyttä vasta ymmärretään, mutta nykyisyydessä eletään.
Nykyisyys on hetki joka luo menneen ja tulevan.
Menneisyydessä elämällä nykyisyys menee netissä notkuessa, prokrastinoimalla ja muuta masentavaa.
Nykyisyys on totta kai ahdistavaa, koska joutuu ottamaan vastuun teoistaan ja luoda järjestystä ja mielekkyyttä siihen kaaokseen.
Tämä ei ole edes mikään väittelyn asia. Jos olet toista mieltä niin olet tyypillinen todellisuuspakolainen. Hyvää jatkoa. - allmächt'ge jungfrau
Simo Rantakarhulaine kirjoitti:
Eskapismia tuollainen. Tuskin sitä suurromaanisarjaasikaan saat tehtyä jos haaveilet vain menneistä.
Au contraire, pelkästään silloin sitä saakin tehtyä. Tulevaisuutta mietiskellessä tulee hukattua aikaa tyhjänpäiväiseen suunnitteluun, ja kun yrittää "nauttia nykyhetkestä" sortuu herkästi järjettömään haahuiluun. Niinkuin tämä palsta: helppo tapa keksiä jotain "tekemistä" ihan vain tappaakseen aikaa, tässä ja nyt.
Silloin olen elämässäni saanut aina eniten aikaiseksi, kun olen saanut repäistyä itseni irti nykyhetkestä haahuiluineen ja turhine toiveineen. Minun tapauksessani se tarkoittaa menneisyyden pohtimista, niin oman kuin muiden ihmistenkin, ja ihmiskunnan historian. Kirjoissa ja omissa ajatuksissa elämistä.
(Netissä roikkumista se EI ole.) - allmächt'ge jungfrau
Mooses Maitomies kirjoitti:
Elämä eletään eteenpäin mutta ymmärretään taaksepäin.
Totta kai mennyttä vasta ymmärretään, mutta nykyisyydessä eletään.
Nykyisyys on hetki joka luo menneen ja tulevan.
Menneisyydessä elämällä nykyisyys menee netissä notkuessa, prokrastinoimalla ja muuta masentavaa.
Nykyisyys on totta kai ahdistavaa, koska joutuu ottamaan vastuun teoistaan ja luoda järjestystä ja mielekkyyttä siihen kaaokseen.
Tämä ei ole edes mikään väittelyn asia. Jos olet toista mieltä niin olet tyypillinen todellisuuspakolainen. Hyvää jatkoa.Hyvää jatkoa sinullekin.
En ole oikeastaan varsinaisesti eri mieltä, vaan (a) väittelen turhia koska prokrastinoin, ja (b) vastustan sitä ajatusta, että kaikki tekeminen, eläminen ja aikaiseksi saaminen on jotain konkreettista tässä hetkessä tapahtuvaa. Prokrastinointihan on nimenomaan tässä hetkessä "elämistä", kaiken muun kustannuksella. Ja joskus täytyy osata jättää se tämänhetkinen kaaos huomiotta, sillä jos yrittää itsepäisesti luoda järjestystä johonkin mikä ei ole tällä hetkellä järjestettävissä, päätyy vain junnaamaan paikallaan. Toinen vaihtoehto on odotella, eli unelmoida tulevaisuudesta. Se ei ainakaan hyödytä ketään.
Ainoa vaihtoehto siis... osata olla irrallaan. Menneisyydessä vaikka, koska sen maaston tuntee. Käyttää sitä hyödykseen. Joillekin se sopii. Miksi ei sopisi?
Kaikki meistä ei vaan OSAA sitä ihannoitua elä-tässä-hetkessä-ja-nauti-koska-meillä-on-vain-yksi-elämä-elämäntyyliä.
- 15+5
Kannattaisi varmaankin syyttää vanhempiasi siitä että kasvattivat sinusta sellaisen, joka kerää kaiken pilkan.
Ala-aste: Lievästi kiusattuna, nimittelyä enimmäkseen.
Ylä-aste: Lievästi kiusattuna, nimittelyä vain. Yhden kerran olin jälki-istunnossa, karkasin koulun alueelta eli pinnasin tunnin.
Ala ja ylä-asteen kokemukset tyttöjen kanssa yhteensä: Enemmän kuin 5, joista 2:n kanssa fyysistäkin. Tosin en mä muista kaikkia, joitain nimiä tulee harvakseltaan mieleen jotka on unohtunut että mitä edes tapahtui.
Että tämmönen peruskoulu aika.- ellastella
Ala-aste: en puhunut kenellekään mitään, en osallistunut mihinkään, ei kavereita. Mutta ei kiusattukaan. Muutaman ihan yksittäisen kerran minulle sanottiin jotain kotitaustaani liittyen. En silloin edes tajunnut kaikkea, mutta tajusin että kyseessä tarkoitus oli olla ilkeä.
Yläaste: yksin, en puhunut, en osallistunut. Ujo ja arka kuten ala-asteella. Satunnaisia ilkeitä kommentteja, lyhyyteeni liittyen. Oikeastaan aika kumma, ettei minua kiusattu pahasti, olinhan kuitenkin tosi ujo ja arka.
Lukio: sama jatkui. En osallistunut, en puhunut, vetäytyvä. Tein lukion lähinnä yksin, kirjatentteinä. Koko kouluaikaani kuvaa kai lähinnä se, että minua ei ollut, minut jätettiin lähinnä rauhaan, mutta olin hyvin yksinäinen.
Olisin halunnut olla samanlainen kuin muut. Tuntuu jonkinlaiselta kuolemalta ja hyvin turhauttavalta, että olen aina ollut niin yksin ja eristyksissä.
Voisin hiipparoida vanhojen koulujeni luo yöllä ja sytyttää ne palamaan. En siksi että minulla olisi niin pahoja koulukiusausmuistoja, vaan sanoakseni jotain.- Mies1985
"Voisin hiipparoida vanhojen koulujeni luo yöllä ja sytyttää ne palamaan. En siksi että minulla olisi niin pahoja koulukiusausmuistoja, vaan sanoakseni jotain. "
Tuo olisi varmaan oppilaille mieleen.
- mies 86
Toisella luokalla ollessani kahdeksanvuotias olin saanut syntymäpäivälahjaksi Fjällrävenin polkupyörän, jonka mukaan tuli kaupan päälle todella iso, meloninmuotoinen kypärä. Ajelin fillarilla ympäri naapurustoa typerännäköinen kypärä päässäni, kunnes minut yhtäkkiä piiritti 4-5 kuudesluokkalaista tyttöä. Minua alkoi pelottaa, koska he vaikuttivat vihamielisiltä. He seisoivat siinä ympärilläni reilut viisi minuuttia eivätkä päästäneet lähtemään. Tiedostin että ruma, soikea vesimelonikypäräni vitutti heitä. Pelkäsin saavani turpaani.
No, en saanut. Jonkin ajan päästä yksi tytöistä tokaisi, että annetaan nyt tuon olla, raukkahan tärisee pelosta. Lähtivät luultavasti ottamaan poikaystäviltään poskeen mutta sainpahan jatkaa matkaani. Makuasioista tietenkin voi kiistellä mutta ei siitä kypärästä. Se oli aivan naurettavan näköinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 31710696
- 732361
- 432189
Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä351944- 791868
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1621838Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei401398- 181335
Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(581334Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau581329