Millaisia kokemuksia teillä on avun hankkimisesta? Miltä tuntui soittaa ja varata aikaa lääkärille masennuksen takia? Mennä sinne? Jne.
Itse olen tullut siihen pisteeseen, että on pakko saada apua tai luovuttaa. Pelottaa ja jännittää vaan ottaa sitä askelta johonkin suuntaan, mutta näin tämä ei voi jatkua.
Itse olen tullut siihen pisteeseen, että on pakko saada apua tai luovuttaa. Pelottaa ja jännittää vaan ottaa sitä askelta johonkin suuntaan, mutta näin tämä ei voi jatkua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mulla oli eka kerralla ihan samat fiilikset! Masennuin ja sain paniikkikohtauksia, olin varma että tuun hulluksi. Ravasin eri lääkäreillä kun kroppa oireili fyysisesti väsymystä ja luulin et on joku vakava tauti kyseessä ennen kun tajusin että olen palanut henkisesti ihan loppuun.. sain lopulta päivystävältä lääkäriltä mielialalääke reseptin ja ohjeen kuinka aloitetaan. Sen jälkeen tämä ohjeisti hakeutumaan psykiatrin asiakkaaksi, koska he ovat tämän alan asiantuntijoita. No se ei onnitunutkaan ihan helposti, koska kunnalliseen oli 3kk jono, mutta onneksi mulla oli niin hieno tukiverkosto että hommasivat yksityisen psykiatrin numeron ja pääsinkin 2vkon jälkeen lääkeiden aloituksesta jo hänen puheilleen. Se oli suuri helpotus! mulla osui vielä niin ihana psykiatri kohdalle joka kuunteli ja kyseli, otti mut tosissaan ja antoi voimia eteenpäin :) kävin myös yksityisellä psykoterapeutilla 1 x vko puhumassa ja jäsentelemässä ajatuksia mitä mun päässä silloin liikkui.
Kannataa heti vaan hakea apua! et oo ainut tässä maassa joka on masentunut ja sitä on turha jännittää! Se taitaa pikemminkin olla jo kansansairaus!
Varaa aika lääkärille ja Kerro tilanteesi rehellisesti.. jos esimerkiksi on itsemurha-aikeita, et pärjää arjessa, uniongelmia jne. Vaadi saada myös jotain jutteluapua, koska lääkäri varmaan antaa vaan masennuslääkkeet ja niiden aloituksessa voi tulla vaikeita oloja. Siinä on hyvä olla jotain tukiverkkoa ympärillä. Psykoterapiaan hakeutuminen on kans hyvä juttu, ainakin minun omasta näkövinkkelistäni.
Itse hain ensimmäisen kerran apua koulun terveydenhoitajalta, joka pisti asiani eteenpäin nuorisopuolen mielenterveystoimistoon. Kävin siellä kerran pari viikossa psykologin luona. Eli jos opiskelet tai olet töissä, voit varmaan sitäkin kautta saada apua.
Avun saaminen voi joskus kestää. Minä pääsin ensimmäistä kertaa ongelmistani puhumaan kuukauden päästä.. siis siitä hetkestä kun olin terkkarilla käynyt. Mutta älä lannistu vaan hae sitä apua. Se on suunta ylöspäin ja siihen suuntaan sinun on lähdettävä ;)
Kävin joskus aikoinaan kouluterveydenhoitajan luona, ja hän varasi ajan psykologille. Siellä olen nyt käynyt jo monta vuotta ja sitä kautta on järjestetty psykiatrit ja muut aina tarvittaessa.
Aluksi tietysti jännitti, että minkähänlaista se psykologilla käynti oikein on, mutta kyllä se sitten lähti pikku hiljaa sujumaan kun luottamus psykologiin kehittyi :)
Sen verran tiedän, että soittaessa ja varatessa aikaa kysellään miten kiire asialla on. Siis miksi? Jos olen tämän asian kanssa elänyt jo 5 vuotta, niin tuskin se odottaminen niin kauheasti pahentaa asiaa ja vaikka pahentaisikin, en kehtaa sanoa, kun on varmasti niitä joiden täytyy päästä paljon nopeammin. Joudunko sitten odottelemaan monta kuukautta?
Voit ihan huoleti kertoa että epäilet olevasi masentunut ja sinulla on itsemurha-aikeita. Soittoosi vastannut henkilö kysyy todennäköisesti tarkentavia kysymyksiä. Esim. oletko yrittänyt itsemurhaa. Ei kannata jännittää tai pelätä etukäteen, vastaatt vain rehellisesti kysymyksiin.
Itse en muista mitä sanoin tai mitä minulta kysyttiin kun varasin aikaa, muistaakseni aika oli parin päivän päästä soittamisesta. Olin jo niin lopussa että lääkärin kysyessä mikä vaivaa, kävin itkemään. Lääkäri ei hoppuillut vaan antoi minun kertoa omaa tahtia esittäen välillä lisää kysymyksiä. Lääkäri ehdotti minulle masennuslääkkeitä. Sain itse tehdä päätöksen aloitanko lääkkeet.
Lääkäri kirjoitti myös lähetteen mielenterveyskeskukseen terapiaan. Sitä aikaa saikin sitten odottaa muistaakseni kuukauden päivät. Joten kannattanee ottaa mahdollisimman pian yhteyttä, on nimittäin siinä vaiheessa melko tuskallista odottaa keskustelujen alkamista.
Piti vielä sanomani semmoista, että nyt ajattele itseäsi. Mitä enemmän pitkität, sitä vaikeampi niitä ongelmia on käsitellä ja sitä kauemmin toipumisessa menee. Aina on joku toistaan kiireellisempi, mutta siksi ne kyselee aikaa varatessa kiireellisyyttä.
Toinen mikä juuri tuli mieleen että kestihän minulla kauemmin kuin kuukauden saada mtt:sta aika. Keväällä lähti lähete ja syksyllä sain ajan. Kesän ajan kävin jossakin paikassa juttelemassa minkä nimeä en millään muista. Se oli paikka missä sai käydä joitakin kertoja. Itse kävin n. 10 kertaa ja sitten sieltä sanottiin heippa. Mutta hyvä että sain käydä ne kerrat. Kesä olisi ollut liian pitkä aika pohtia yksinään.
Vihdoinkin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja soitettua lääkärille ajan. Toisaalta tuntuu hyvältä, kun on lähemmäs vuoden yrittänyt kerätä rohkeutta siihen. Aika tosin on vasta kolmen viikon päästä, joten täytyy vaan yrittää jotenkin sinnitellä ja toivoa ettei muutu enää pahemmaksi. Se vaan tuntuu niin pitkältä ajalta odottaa, varsinkaan kun ei mistään muualta saa apua. Mutta siihen nähden, että tästä on kärsinyt jo useamman vuoden ei kolme viikkoa ole aika eikä mikään.
Oho siis sehän olikin jo kahden viikon kuluttua. No sen kai selviää.
Hyvä että uskalsit soittaa :) Se on iso ja kannattava askel. Ja uskon että pärjäät tämän kaksi viikkoa.
netitse ajan psykiatrille. Ja pääsinkin jo seuraavana päivänä, sattui olemaan vapaa aika. Yksityiselle pääsee muutoinkin nopeammin hoitoon.
Kotosalla olin sitten kirjoittanut listan asioista, annoin listan lääkärille. Kerroin siinä tuntemuksistaniym.
Nyt olen käynyt samalla psykiatrilla jo yli 2 vuotta, n. parin kuukauden välein.
jotka mättää etukäteen valmiiksi. Ensimmäisessä listassa oli seuraavia asioita, unihäiriöt/unettomuus, keskittymiskyvyn heikkenemine, hermostuminen/raivarit, väsymys jne. Ekalla kerralla taisi olla niin, että annoin vaan sen listan lääkärille. Sittä se keskustelu sitten alkoi aika helpostikkin. Listoista on se hyöty minulle, että kun kirjoitan jotain niin mietin olenko tosiaan sitä mieltä mitä kirjoitan. Samalla toimii muistilistana niistä asioista joista haluan puhua.
hyvältä idealta. Näin etukäteen sitä tietää ihan varmasti mistä haluaa puhua ja mitkä kaikki asiat on huonosti, mutta itseni tuntien puolet jää sanomatta jännityksen takia.