Eli ihan aluksi alko tulla sellasii outoi kohtauksii et maailma alko pyörii ja keinuu, olin sillo noin 6-7wee. Sitä tuli tosi usein, kerroin sitä äidille ja vietii lääkärii. Lääkäri heilutteli sormii mun edes ja pyys seuraa niitä ja ei mitää ongelmaa. Sit se sano noni heippa ei sua mikää vaivaa päässä vikaa. No,tää jatku ehkä 10-vuotiaaks, jolloin se katos noin vuodeks yhtäkkii. Tilalle tuli kuitenkin sellanen et en pystynyt nielee kiiinteää ruokaa kunnolla, se oli aina pakko tehä nesteen kaa.Nykyään sama vaiva on vieläki, mut oon oppinu elää sen kaa. Sit ehkä 12-13-vuotiaana alko yhtäkkiä tulla selllasii et toinen puoli kehosta ns.halvaantui. Iha ekana yritin puhuu isälle et outo olo, mut suusta ei tullu muuta ku ihme puuromaista puhetta ja toinen puoli kasvoist tuntu iha puutuneelta. No, se meni sit ohi isä sano et noni se meni ohi ei mennä lääkäriin. Näit alko sit tulla lisää, sillai et toinen puoli kehosta, aina oikea puoli meni oudoks et en hallinnu jalkaa ja kättä sun muuta et puhe puuroutui taas. Näitä tuli ehkä puoli vuotta. Ne loppu ja jäljellä on enää vaa se outo huimaus ja nielemisvaikeudet. Oon 17vee tyttö ja ku sanon vanhemmille jotai ne vaa sanoo joo joo sä kuvittelet, joten en oikee voi mitää tälle nyt. Kuulemma oli pienenä vilkas mielikuvitus ym. nii mut naurettais pellolle jos sanoisin et vieläki on sitä huimausta sun muuta. Mikäköhä olis nyt niiku viksu keino lähtee selvittelee asiaa??Alkaa tympii vanhemmat kelaa etvikaon korvien välissä....-.-
Aivokasvainko?
nuutti123
3273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Soitat itelles lääkäriajan ja kerrot nuo kaikki sille.
Sulla sitten ollut ilmeisesti vuosia ns. Tia-kohtauksia jotka hyvin usein enteilevät hyvinkin vakavia aivoverenkierrollisia häiriöitä. Sinulla on ollut uskomaton tuuri, että ei ole mitään tullut mutta herranjestas nyt heti lääkäriin mainitsemaan. Nuohan löytyvät toispuoliset tuntopuutokset, huimaukset ja nielemisvaikeudet ja puheenpuuroutumiset jo ensimmäisenä kaikista oppikirjoistakin hälyttävinä oireina.
Noh, koska et vielä ole saanut mitään pysyvämpää tai vakavampaa kohtausta eikä ole edennyt kauheasti niin ehkä syy on kuitenkin joku pidempiaikainen. Esim. jotain "ylimääräistä" paikassa jossa ei kuuluisi olla ja se sitten estää verenkiertoa tms.
Mutta sanoivat vanhemmat mitä vain niin mene nyt jo melkein päivystykseen. (Jos tämä ei ole provo). Oletan ettei ole.
Googlaa nyt vaikka alkajaisiksi nuo:
Tia-kohtaus
Aivoverenkiertohäiriö oireet
Tuntopuutokset raajoissa
Toispuoleinen halvaus
Vaikka 10v sitten olisikin ollut tilanne se, että mitään vikaa ei ollut niin onhan nyt noilla oireilla selvää olevan jossain häikkää ja pahasti. Ja kuten itsekin sanot, että "tuli tilalle". Eli tuolloin ei siis ollutkaan mitään häikkää sen ihmeempää kun ekan kerran menit, mutta nuo tulivat siis myöhemmin. Asia siis etenki. Joten jos noin oppikirjaesimerkkejä neurologisista jutuista et ole katsonut jostain lääkärikirjasta ja kuvittelet ne, vaan ovat ihan aidosti ja oikeasti tuollaisia millaisena sanot ne tuntevasi, niin en suosita kyllä kauaa enää katselemaan. Seuraava voi sitten ollakin jo... En nyt pelottele mutta yritän saada sinut heräämään.
Joo, kai sitä pitäs mennä mut sithä vanhemmat vast mulle suuttuukin kun en ole maininnut ennen, vaikka kyllä olen oon vaan antanut olla kun ei mua ole otettu vakavissaan. Poikaystävä tietää nää kaikki ja on yrittänyt saada mua lääkäriin en vaan uskalla. Tiiän et voi olla kasvain oon itekki lukenut en vaan saa sitten ikinä mentyä kuitenkaan. Koulun terkkari nyt ei hirveesti voi kyllä asiaan sanoo juuta eikä jaata. Mä kuvittelen jo sen huudon mikä tästä tulee sillä vanhemmathan nää lopulta maksaa... Ja niin, jos pääkopassa kasvain on, eihän se pahanlaatuinen varmaan ole, sillä näin kauan on ollut oireita eikä mitään vakavampaa ole tapahtunut..Oon yöuneni jo menettänyt näitä asioita ajatellessa sit oon antanut niiden vaan olla ku oireeet on lievittynyt. Kaikkeen sitä ihminen näköjään tottuu...Kiitos vastauksesta (: