Lapsi, ihana esikoistyttäreni on nyt 9kk. Iloinen, huumorintajuinen ja liikkuvainen pieni pirpana. Olen nauttinut lapsen kanssa kotonaolosta, vaikka varsinkin ensimmäiset kuukaudet olinkin välillä tosi väsynyt. Nyt onneksi jo vähän helpottaa sen suhteen.
Vaikka olenkin lapsesta ikionnellinen ja meillä on mukavaa yhdessä, minusta tuntuu usein, etten oikein osaa. Tyttö nukkuu huonosti ja syö huonosti (välillä onneksi hyvinkin...) ja ajattelen, että se johtuu siitä, että toimin väärin; nukutan väärin, teen vääränlaista ruokaa jne. Mies sanoo, että viihdytän, pidän lasta sylissä ja kanniskelen mukanani liikaa, ettei tyttö sen vuoksi viihdy yksikseen lattialla, mutta kun ei ole koskaan viihtynyt, on ollut pakko. Enkä minä tehnyt lasta viihtymään yksin lelujensa kanssa, mutta välillä tietysti mietityttää, voiko lapselle tehdä haittaa liialla seurustelulla.
Kaiken kaikkiaan olen siis välillä melko epävarma äitiydessäni. Kaipa se enimmäkseen johtuu siitä, että kyseessä on esikoinen eikä minulla ole aiempaa kokemusta vauvoista, mutta olisi kiva kuulla, kokeeko kukaan muu samoin.
Vaikka olenkin lapsesta ikionnellinen ja meillä on mukavaa yhdessä, minusta tuntuu usein, etten oikein osaa. Tyttö nukkuu huonosti ja syö huonosti (välillä onneksi hyvinkin...) ja ajattelen, että se johtuu siitä, että toimin väärin; nukutan väärin, teen vääränlaista ruokaa jne. Mies sanoo, että viihdytän, pidän lasta sylissä ja kanniskelen mukanani liikaa, ettei tyttö sen vuoksi viihdy yksikseen lattialla, mutta kun ei ole koskaan viihtynyt, on ollut pakko. Enkä minä tehnyt lasta viihtymään yksin lelujensa kanssa, mutta välillä tietysti mietityttää, voiko lapselle tehdä haittaa liialla seurustelulla.
Kaiken kaikkiaan olen siis välillä melko epävarma äitiydessäni. Kaipa se enimmäkseen johtuu siitä, että kyseessä on esikoinen eikä minulla ole aiempaa kokemusta vauvoista, mutta olisi kiva kuulla, kokeeko kukaan muu samoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuo epävarmuus on meidän kaikkien äitien taakka. Ihan varmasti jokaisella äidillä on välillä hetkiä, jolloin miettii teenkö oikein, pitäisikö tehdä toisin. Ja siihen vielä mies/sukulainen/tuttu, joka neuvoo että pitäisi tehdä niin tai näin. Mutta kyllä se äiti tietää mikä omalle lapselle on parasta. Isää voi tietysti välillä kuunnella ja kokeilla tehdä hänen tavallaan esim. nukutuksissa. Isilläkin voi olla hyviä ideoita, kun äiti vain malttaa kokeilla.
Et varmasti tee väärin, jos pidät lasta sylissä ja viihdytät. Toiset lapset viihtyvät paremmin yksin, toiset taas eivät. Meilläkin on sellainen neitokainen, joka aina on ollut äidissä kiinni ja kaivannut syliä. Naapurin poika taas saattoi jo pienestä pitäen viihtyä sitterissä tuntejakin äitinsä ommellessa. Meillä ei edes rattaissa viihtynyt niiden ollessa paikoillaan, että olisi voinut vaikka pihahommia tehdä. Toinen naapurini taas istutti tytön rattaisiin ja haravoi koko pihan tytön katsellessa tyytyväisenä. Itsenäinen leikkiminen on tullut nyt vasta ajan kanssa. Neiti on nyt 1v 8kk ja välillä hetkittäin touhuilee ihan itsekseenkin. Ja sekös vasta on äidistä mukavaa, kun saa edes kupin kahvia juoda rauhassa :) Pitää vain osata toppuutella itseä, ettei sitten mene sekaantumaan niihin leikkeihin, jos toinen viihtyy yksin.
Ja syöminen... Meilläkin syödään huonosti, mutta en tee siitä numeroa niin kauan, kun paino nousee neuvolakäynneillä. Ruoka tarjotaan ruoka-aikana ja jos ei maistu niin ei sitten, seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Ja nukkuminenkin on mitä on, aina hankalaa. Tässäkin taitaa olla niin, että toisilla menee luonnostaan paremmin, toisilla taas ei. Nukkumistottumuksia voi yrittää muuttaa erilaisilla unikoulujutuilla jos unettomat yöt käyvät liian raskaiksi.
Ja tuosta seurustelusta vielä, meillä ainakin neiti vaatii äidin seuraa kokoajan, mutta isä saa kyllä heidän kaksin ollessaan käydä rauhassa vaikka netissä. Minulla ei mitään toivoa :) Voihan se olla, että tyttö on tottunut siihen, että äiti hauskuuttaa ja hellittelee paljon ja isä vähemmän. En kuitenkaan näe siinä mitään pahaa. Onhan se välillä raskasta, kun toinen roikkuu lahkeessa kokoajan, mutta aika aikansa kutakin.