Lähisukulainen

Ihan oikeassa maailmassa lääkitys on vapaaehtoista muutoin kuin pakkohoidon aikana jolloin hoitoon voidaan liittää pakkolääkitys. Pakkohoidon perusteista mielenterveyslain 8§.

Sairauden tunnun puutteen lisäksi tiedostamattomuutta sairaudesta voidaan syyttää lääkäriä. Potilaalla on oikeus tietää omasta terveydentilasta.

Alkuperäisen viestin kirjoittaja, sinä ja alemmassa viestissä "auttaisiko tämä" viestien kirjoittajat syyllistytte mielestäni kaikki jonkilaiseen ahdisteluun taikka kotitohtori arviointiin ulkopuolisen ihmisen terveyden vuoksi. Jokaisella ihmisen terveydentilaan, mukaanlukien mielenterveyteen kuuluvat asiat kuulunee yksityisyyden suojan piiriin, jolloin edes lähisukulaisilla taikka perheenjäsenillä ei ole oiketta tietää täysi-ikäisen lahimmäisen sairauksista taikka sairauksien hoidosta.

Mielenterveyslain mukaan sairaanhoitopiirin taikka terveyskekuksen lääkäri vastaa mielenterveyspotilaan hoidosta ja seurannasta, joten mikäli ihminen on vapaalla eikä ole karannut sairaalasta, niin hän ei myöskään siinämäärin hoitoa tarvitse, että olisi velvoitettu lääkkeitä syömään taikka lääkärillä käymään. Mielenterveysongelma taikka hoidon tarve ei edelleenkään siis kuulune lähipiirille mikäli potilas ei häiriöksi ole. Häiriöksi oleminen on juuri asia josta monesti porataan, mutta luvattoman usein häiriö on vähintäänkin molemminpuolista siten, että lähipiiri voi jopa rikkoa potilaan kotirauhaa selvittääkseen tämän terveydentilaa. Terveydentilan selvittäminen ei edelleenkään kuulu lähiomaisille.

Luvattoman usein ihminen alistetaan potilaan leimaan lähiomiasen toimesta siksi, että tällä olisi vaikeampaa käyttää hänelle kuuluvaa perus- ja oikeusturvaa taikka vapaaehtoisvakuutta mm. hätävarjelun, kotirauhan, syrjinnän taikka vahinkovastuun osalta.

Mikko kirjoitti:

Ihan oikeassa maailmassa lääkitys on vapaaehtoista muutoin kuin pakkohoidon aikana jolloin hoitoon voidaan liittää pakkolääkitys. Pakkohoidon perusteista mielenterveyslain 8§.

Sairauden tunnun puutteen lisäksi tiedostamattomuutta sairaudesta voidaan syyttää lääkäriä. Potilaalla on oikeus tietää omasta terveydentilasta.

Alkuperäisen viestin kirjoittaja, sinä ja alemmassa viestissä "auttaisiko tämä" viestien kirjoittajat syyllistytte mielestäni kaikki jonkilaiseen ahdisteluun taikka kotitohtori arviointiin ulkopuolisen ihmisen terveyden vuoksi. Jokaisella ihmisen terveydentilaan, mukaanlukien mielenterveyteen kuuluvat asiat kuulunee yksityisyyden suojan piiriin, jolloin edes lähisukulaisilla taikka perheenjäsenillä ei ole oiketta tietää täysi-ikäisen lahimmäisen sairauksista taikka sairauksien hoidosta.

Mielenterveyslain mukaan sairaanhoitopiirin taikka terveyskekuksen lääkäri vastaa mielenterveyspotilaan hoidosta ja seurannasta, joten mikäli ihminen on vapaalla eikä ole karannut sairaalasta, niin hän ei myöskään siinämäärin hoitoa tarvitse, että olisi velvoitettu lääkkeitä syömään taikka lääkärillä käymään. Mielenterveysongelma taikka hoidon tarve ei edelleenkään siis kuulune lähipiirille mikäli potilas ei häiriöksi ole. Häiriöksi oleminen on juuri asia josta monesti porataan, mutta luvattoman usein häiriö on vähintäänkin molemminpuolista siten, että lähipiiri voi jopa rikkoa potilaan kotirauhaa selvittääkseen tämän terveydentilaa. Terveydentilan selvittäminen ei edelleenkään kuulu lähiomaisille.

Luvattoman usein ihminen alistetaan potilaan leimaan lähiomiasen toimesta siksi, että tällä olisi vaikeampaa käyttää hänelle kuuluvaa perus- ja oikeusturvaa taikka vapaaehtoisvakuutta mm. hätävarjelun, kotirauhan, syrjinnän taikka vahinkovastuun osalta.

Hei Hyvä Mikko! Minä en ala sinun kanssa väittelemään minun lähiomaisen ongelmista, koska hänellä on vaikea sairaus. Helposti voisin syyllistää itseni ja kaikki muutkin lähiympäristössä olevat ihmiset luullen että he olisivat sen aiheuttaneet. Minä mietin niitä keinoja mitkä voivat auttaa lähiomaistani elämään ns. normaalia elämää.

Se on totta, että lääkärin ja potilaan suhde on heidän kahdenvälinen juttu. Mutta omaisen ei ole kiva kuunnella sellaisia juttuja kuten poliisit seuraa häntä tai hänen kahviin on laitettu myrkkyä. Jos kerran lääkkeet auttavat häntä elämään suhteellisen normaalia elämää, miksi me omaiset sitten emme voisi sitä pyytää.

Sekin on totta, ettemme voi sairauteen vaikuttaa paljoakaan. Psykoosin ollessa kyseessä lähiomaiseni pääsee hoitoon. Silloin lähiomaiseni ei tiedä mikä on totta ja mikä ei. Näin ollen hänet on ohjattava hoitoon. Valitettavaa on jos hän itse siitä kieltäytyy ja joskus voi näin tapahtua. Seuraavana tuleekin kysymys pakkohoidosta. Todellisuudentajua ei ole, niin silloin on hyvä olla ammattilaisten hoidossa. Minä en osaa psykoosia parantaa, koska en ole lääkäri.
Minä olen käynyt läpi pahimman vihan, syyllisyyden, voimattomuuden, masennuksen ym. Tunnen vieläkin kaikkea näitä tunteita, mutta lievemmin. Tämä palsta ei ole oikea paikka kirjoittaa henkilökohtaisia juttuja, mutta tein sen kuitenkin.

Hyvä Mikko, ei sinun tarvitse hermostua ja kantaa kaikkia murheita mielessäsi. Minä olen sitä tehnyt ja huomannut sen mahdottomaksi.
Kaikkea hyvää sinulle, Mikko!!!

Tyttö kirjoitti:

Hei Hyvä Mikko! Minä en ala sinun kanssa väittelemään minun lähiomaisen ongelmista, koska hänellä on vaikea sairaus. Helposti voisin syyllistää itseni ja kaikki muutkin lähiympäristössä olevat ihmiset luullen että he olisivat sen aiheuttaneet. Minä mietin niitä keinoja mitkä voivat auttaa lähiomaistani elämään ns. normaalia elämää.

Se on totta, että lääkärin ja potilaan suhde on heidän kahdenvälinen juttu. Mutta omaisen ei ole kiva kuunnella sellaisia juttuja kuten poliisit seuraa häntä tai hänen kahviin on laitettu myrkkyä. Jos kerran lääkkeet auttavat häntä elämään suhteellisen normaalia elämää, miksi me omaiset sitten emme voisi sitä pyytää.

Sekin on totta, ettemme voi sairauteen vaikuttaa paljoakaan. Psykoosin ollessa kyseessä lähiomaiseni pääsee hoitoon. Silloin lähiomaiseni ei tiedä mikä on totta ja mikä ei. Näin ollen hänet on ohjattava hoitoon. Valitettavaa on jos hän itse siitä kieltäytyy ja joskus voi näin tapahtua. Seuraavana tuleekin kysymys pakkohoidosta. Todellisuudentajua ei ole, niin silloin on hyvä olla ammattilaisten hoidossa. Minä en osaa psykoosia parantaa, koska en ole lääkäri.
Minä olen käynyt läpi pahimman vihan, syyllisyyden, voimattomuuden, masennuksen ym. Tunnen vieläkin kaikkea näitä tunteita, mutta lievemmin. Tämä palsta ei ole oikea paikka kirjoittaa henkilökohtaisia juttuja, mutta tein sen kuitenkin.

Hyvä Mikko, ei sinun tarvitse hermostua ja kantaa kaikkia murheita mielessäsi. Minä olen sitä tehnyt ja huomannut sen mahdottomaksi.
Kaikkea hyvää sinulle, Mikko!!!

Normaali elämä on käsityksenä häilyväinen. Normaalina voidaan pitää opittua tapaa taikka kulttuuria, joskin tapa taikka kulttuuri voi olla joiltakin osin laiton taikka epämielekäs, joten ihminen itse siis lain raameissa luokoon itselleen oman normaalin elämän.

Poliisin seuranta voi olla jopa mahdollista epäilyttävän käytöksen taikka vielä vainoharhaisemman poliisin vuoksi. Tiedän miten joillakin poliiseilla on jopa työssään ns. normaalin elämän käsite ja tämän vuoksi sitten epäilevät kaikkea sellaista joka ei tapahdu epäillyn työpaikan ja kodin välissä. Lainatakseni poliisia joka pysäyti minut kotimatkallani " miksi olet liikenteessä, töihinkö olet menossa?".
Poliisi ei ehkä tunne yksilöä, tämän lähi ja harrastuspiiriä, mutta poliisilla ei ole minkäänlaista oikeutta näitä ilman laillista perustetta myöskään udella.

Normaali elämä, sairaus ja puheet johon vetoat voivatkin olla sinun sairauttasi. Olet ehkä itse tehnyt itsellesi mielikuvitusmaailman jossa yhdistelet toisistaan riippumattomia tapahtumia ja ehkä jopa leikinlaskua toisen sairaudeksi. Tämän vuoksi sinä itse taikka kukaan muukaan lähimmäinen ei voi olla oikea ihminen arvioimaan lähimmäisen mielenterveyttä.

Normaalin elämän käsitteillä unohdetaan helposti, että potilaaksi katsotulla ihmisellä on aivan samat oikeudet kuin muillakin, joten käteen jää olemassaolevat säännöt. Voin vakuuttaa, että edes hoitoa vaativat eivät tiedä minkälaisia sääntöjä on olemassa ja minkälaisia oikeuksia ihmisillä on, joten jatkuva yksittäisin ihmisen henkinen painostus ja mielensairauksien oireiden etsintä voi jo aiheuttaa psyykeongelman jossa yksilö voi hyvinkin tuntea olonsa alistetuksi ja ehkä jopa lähteä hakemaan oikeuksiaan omankädenoikeudella ja voimalla, joten moni sellainen ihminen joka on oikeasti psykoosissa, niin tämä psykoosi voi johtuakkin aivan jostakin muusta kuin sairaudesta. Moni huumeeksi katsottu aine voi aiheuttaa psykoosin, eikä käsittääkseni ole ainuttakaan hoitoa jolla tämä psykoosi voitaisiin voittaa. Psykoosi siis laantuu huumeen vähennyttyä elimistössä ja alkaa uudesta käytöstä.

Nyrkkisääntönä mielentereyden hoidossa on, että hullu saa olla, mutta ei väkivaltainen, vaaraksi taikka häiriöksi. Monihan tämän tietää, joten lähimmäinen voi jopa viekkaudella lähteä hakemaan provosoidusti väkivaltaisuuteen viittaavia oireita. Motivaatioita on monia. Olen jopa kuullut, että nuoriaikuinen ollaan haluttu lääkitä ainoastaan siksi, että tämä suorittaisi vapaaehtoisuuteen perustuvan keskiasteen koulutuksen.

Minä en ole kiinostunut ihmisten mielenterveydestä, olen kiinostunut siitä, että olemassaolevaa mielenterveyslakia ei missää olosuhteessa käytetä väärin esim. kulttuuriin taikka tapojen vahvistamiseksi ihmisoikeuksien vastaisesti.