Olemme yrittäneet lasta 2,5 vuotta ja nyt tilanne on mennyt siihen, että yhdyntä on käytännöllisesti katsoen mahdoton tehtävä miehelleni juuri ovulaatioaikana. Paineet onnistumisesta ovat kasvaneet ylitsepääsemättömiksi. Sänkyhommat toimivat suhteellisen hyvin muina kuukauden aikoina, mutta ei juuri silloin kun pitäisi!
Olemme lähteneet hakemaan apua lapsettomuuteen terveyskeskuksesta, mutta haluaisin kuulla onko muilla samanlaisia ongelmia? Voisin kuvitella, että tämä olisi aika yleistä kun yritystä alkaa kertyä vuositolkulla.
En tiedä mitä yleisesti ajatellaan ns. koti-inseminaatiosta, mutta sitäkin on epätoivoisina kokeiltu pariin otteeseen ilman tuloksia.
Olemme lähteneet hakemaan apua lapsettomuuteen terveyskeskuksesta, mutta haluaisin kuulla onko muilla samanlaisia ongelmia? Voisin kuvitella, että tämä olisi aika yleistä kun yritystä alkaa kertyä vuositolkulla.
En tiedä mitä yleisesti ajatellaan ns. koti-inseminaatiosta, mutta sitäkin on epätoivoisina kokeiltu pariin otteeseen ilman tuloksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä kävi samallalailla. Koko yhdyntä pyöri lapsensaamisen ympärillä. Kun oli ovulaation iaka, miehestä ei enää ollutkaa nmihinkään. Kohta ei paljon muulloinkaan. Hermoja raastaavaa aikaa. Avioerokin oli ko keskuteleun alla. Kävimme terapiassa ja siellä opimme tajuamaan, että elää voi hyvää elämää vaikka niitä lapsia ei tulisikaan. Ja jos tuntuu että voisi adoptoida niin sekin on yksi mahdollisuus. Niin aloimem elää tavallasita elämää ja ajatuksella, että lasta emme saa. Vähitellen teimme työtä liittomme hyväksi ja sekisin palasi elämään. Muta elämä on yllätyksiä täynnä. Kuinka ollakaan, tulin kuin tulinkin raskaaksi. Kun paineet olivat poissa, niin raskaus alkoi, näin uskon. Nyt meillä on kaksi lasta ja voi olla ettei muita sitten tulekaan, mutta emme anna sen häiritä onnellista perhelämää. Niitä tulee jos niin on tarkoitettu.
On paljon pahempia kohtaloita kuin lapsettomuus. Oma elämäkin on lahja. Siitä voi nauttia niin pitkään kuin elää - lapsilla tai ilman.