Onkohan kaikki hyvin?

Aika monella muulla on takana paljon pahempiakin kokemuksia kuin "vain" täysiaikaisen vauvan menetys. Esimerkiksi moni on menettänyt koko perheensä auto-onnettomuudessa ja vielä vammautunut itsekin loppuelämäkseen. Joten eipä sinulla ole mitään oikeutta surra omaa menetystäsi, se on vain pieni verrattuna moneen muuhun.

Tämähän on se sanoma, mitä sinä keskenmenon kokeneille toitotat. Se, että sinä olet kokenut jotain pahempaa, ei todellakaan helpota niitä, jotka kokevat jotain ehkä vähemmän rankkaa. Tuo alkion tai vauvan määritelmä taas on ihan henkilökohtainen. Jos siis sinä pystyt ajattelemaan sitä vain jonain soluröyppiönä, niin ole onnellinen. Minulle se on vauva, jolla on jo koko geneettinen perimä muodostunut ja vaikka se radikaalisti vielä kasvaa ja muuttaa muotoaan, niin se on silti se vauva heti hedelmöityshetkestään asti. Ihan samoin kuin et varmaan ajattele, että vastasyntynyt ei ole vielä ihminen, se on vasta vauva. Sehän kasvaa ja muuttuukin niin paljon vuosien varrella.

Ei, en tiedä, kuinka on käynyt. En ole käynyt ultrassa eikä neuvolassa edes yritetty kuunnella sydänääniä. Kaipa ne muutaman viikon sisällä kuuluu, jos on kuuluakseen. Siihen asti odotellaan. Pahoinvointi on palannut, mutta supistukset jatkuvat yhä.

Neljän äiti kirjoitti:

Aika monella muulla on takana paljon pahempiakin kokemuksia kuin "vain" täysiaikaisen vauvan menetys. Esimerkiksi moni on menettänyt koko perheensä auto-onnettomuudessa ja vielä vammautunut itsekin loppuelämäkseen. Joten eipä sinulla ole mitään oikeutta surra omaa menetystäsi, se on vain pieni verrattuna moneen muuhun.

Tämähän on se sanoma, mitä sinä keskenmenon kokeneille toitotat. Se, että sinä olet kokenut jotain pahempaa, ei todellakaan helpota niitä, jotka kokevat jotain ehkä vähemmän rankkaa. Tuo alkion tai vauvan määritelmä taas on ihan henkilökohtainen. Jos siis sinä pystyt ajattelemaan sitä vain jonain soluröyppiönä, niin ole onnellinen. Minulle se on vauva, jolla on jo koko geneettinen perimä muodostunut ja vaikka se radikaalisti vielä kasvaa ja muuttaa muotoaan, niin se on silti se vauva heti hedelmöityshetkestään asti. Ihan samoin kuin et varmaan ajattele, että vastasyntynyt ei ole vielä ihminen, se on vasta vauva. Sehän kasvaa ja muuttuukin niin paljon vuosien varrella.

Ei, en tiedä, kuinka on käynyt. En ole käynyt ultrassa eikä neuvolassa edes yritetty kuunnella sydänääniä. Kaipa ne muutaman viikon sisällä kuuluu, jos on kuuluakseen. Siihen asti odotellaan. Pahoinvointi on palannut, mutta supistukset jatkuvat yhä.

Lue lisää

Moikka, itsellänikin vähän sama tilanne että oireet kutakuinkin kadonneet. Ei mitään pahempia oireita kyll missään vaiheessa ole ollutkaan, mutta nyt ne vähäisimmätkin (väsymys, rintojen turvotus) tuntuu kadonneen. Ja viikolla 8 siis menen. Alavatsaa juili alussa aika paljon, ajattelin että jotain kohdun kasvukipuja ovat kun ei vuotoakaan ollut. Nyt ei sillain enää juili, noita repäisykipuja vaan ollut. Kuvotusta mulla oli vaan ihan alussa muutamana aamuna, ei sen pahemmin. Toivotaan, että kaikki olisi kunnossa, kutsua ultraan odottelen. Esikoinen kyseessä joten en oikein tiedä noista oikeista ym. mikä on normaalia jne.