"Synnytin...Katselen ihmetellen maailmaa ympärilläni.Minulla on voimakkaasti tunne,että tämä kaikki onkin vain ihmeellistä unta,kuin ihaninta satua.Miksi aurinko paistaa kirkkaammin? Miksi linnut laulavat kauniimmin?Miksi tämä keväinen luonto on niin mykistyttävän puhdas ja salaperäinen? -En jaksa yhdessä hetkessä hengittää kyllikseni sen vehreyttä ja yltäkylläisyyttä.Minun rintani voisi pakahtua tästä onnentunteesta,riemusta.Vain pisaran kerrallaan voin maistella sitä,imeä sisälleni,imeä itseeni.-Onko tämä totta,vai kuvittelenko vain? Ei ole enää kipua.Se on poissa.Ei tarvitse enää valittaa.Tuo hiljainen,tuskainen valitukseni ääni kantautuu jo tällä hetkellä menneisyydestä.En kuule sitä enää.On ihmeellisen hiljaista.Taivaallinen,pyhä rauha on laskeutunut kaiken ylle.Koen,että jotakin iankaikkisuudesta on läsnä.Onko aikakin kadonnut?Onko siitä kulunut hetki,tunti,päivä,viikko?-Ajalla ei olekaan merkitystä,huomaan.Onko tämä sittenkin kaikki todellisuutta?
-Ojennan käteni.Siinä sinä olet.Sametinpehmeä poski,silkinhieno tukka,epätasainen hengitys,josta kumpuaa väkevä elämän voima.Pienet sormet,joilla tartut käteeni lujasti kiinni.Pieni suu,pienet korvat,salaperäiset,tutkivat silmäsi.
SINÄ OLET OLEMASSA,LAPSENI!-Harras odotukseni,toivoni,uskoni-se on muuttunut näkemiseksi,käsin kosketeltavaksi.Tajuan kaiken hitaasti-kuin jälkeenpäin.-Olenko itsekin muuttunut-vai onko maailma ympärilläni muuttunut?
-Kaikki on niin erilaista.Syvä rauha kumpuilee sisimmästäni,kiitos nousee ylös....Mittaamaton riemu täyttää minut:LAPSENI,ELÄMÄN IHME.
OLET SYNTYNYT!"
-Ojennan käteni.Siinä sinä olet.Sametinpehmeä poski,silkinhieno tukka,epätasainen hengitys,josta kumpuaa väkevä elämän voima.Pienet sormet,joilla tartut käteeni lujasti kiinni.Pieni suu,pienet korvat,salaperäiset,tutkivat silmäsi.
SINÄ OLET OLEMASSA,LAPSENI!-Harras odotukseni,toivoni,uskoni-se on muuttunut näkemiseksi,käsin kosketeltavaksi.Tajuan kaiken hitaasti-kuin jälkeenpäin.-Olenko itsekin muuttunut-vai onko maailma ympärilläni muuttunut?
-Kaikki on niin erilaista.Syvä rauha kumpuilee sisimmästäni,kiitos nousee ylös....Mittaamaton riemu täyttää minut:LAPSENI,ELÄMÄN IHME.
OLET SYNTYNYT!"
Vastaukset 6
Vanhimmat
johan nyt, kuvitteletko tosiaan että sun lapses on jonkin sortin ihme?
Pyhä jysäys sentäs. Taitaa muuten olla yks maailmankaikkeuden tavallisimpia asioita toi syntyminen. Suunnilleen yhtä harvinaista kun nukkuminen, syöminen, juominen ja ulostaminen.
Höpötä sitte vasta ihmeestä jos sun skidistä kasvaa Winston Churchillin tyyppinen valtiomies.
Se olis jo ihme nimittäin, että noin yksinkertaisesta tyypistä sais alkunsa jotain merkittävää.
Sinä se tässä yksinkertaisemmalta vaikutat, kun tuollaisesta asiasta vedät herneet nenään ja loukkaat toista. Toinen on vain onnellinen, ja ilmaisee sen nätisti. :) Valtiomiehet eivät ole yhtään sen merkittävämpiä kuin muutkaan ihmiset, sellainen ajatustapa se vasta yksinkertaista onkin. :P
Synnyttäminen on aina pieni ihme. :)
se mikää ihme ole. Tutustu ny reppana vähän vaikka biologian alkeisiin.
Ja: kaikki ihmiset eivät mitenkään voi olla merkittäviä, mutta tarvitaanhaan tykinruokaakin.
En sano, ettenkö itsekin olisi joutava, mutta vielä korninpaa on väittää olevansa ihme, tai synnyttäneensä sen?
suhtaudun ihan ok sellaisiin ihmisiin jotka eivät kuvittele itsestään liikoja. Toi oman itsensä glorifiointi on p..seestä. Ja jos joku kritisoi, niin sit lähdetään sille linjalle, että mä annan sulle anteeksi ja pläpläplää.. ollaan niin kristittyä ja armollista ja ties mitä.
Onnetonta touhua. IMHO.
Kaikille ei lapsen saanti ole itsestäänselvää.. jos on pitkään ja hartaasti yrittänyt saada lasta ja kun se viimmeinkin onnistuu niin voin sanoa että kyllä se ihmeeltä tuntuu..
Mikä sinusta on noin kyynisen tehnyt?
Eipä alkuperäinen kirjoittaja mielestäni mitenkään väittänytkään, että hänen lapsensa olisi ihme koko maailmalle, vaan lähinnä hänelle itselleen.
Ehkä teksti oli hieman imelää, mutta kai sitä saa ihminen onnellinen olla. Oma lapsi on hänelle varmasti maailman suurin ihme, vaikka se sinulle olisikin vain biologiaa.
-Edelliseen kannanottoon viitaten:mukava huomata,että huumoria ei puutu täältäkään!
-Suonette nuoret anteeksi,että vierailin osastollanne,mutta halusin nähdä,miten reagoitte todellisiin tuntoihini ja tuoreisiin päiväkirjamerkintöihini,jotka olin ikuistanut keväällä 1980 viidennen lapseni ja nuorimmaiseni syntymän aikoihin.Sanat jäivät vajavaisiksi,mutta jotakin siitä syvästä kokemuksesta yritin silloin kirjoittaa paperille.
-Annoin pojalleni kristillisen kasvatuksen ja olen äitinä tänä päivänä onnellinen siitä,että tämä nuorimies on valinnut hyvän elämäntien ja Jeesuksen ja kuuluu taivaan kansalaisena "kuninkaalliseen sukuun".Voisiko äiti lapsestaan enempää toivoa? -Ja "ihme" hän on,koska jokainen elämä on ihme.-Ei elämää oteta,se annetaan!
-Kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta jokaiselle uuden elämän odottajalle!