tanssiessanne epäonnistuneet jossain koreografianne kohdassa eli kuviossa ja minkä mielestänne tähden?
Koska olette viimeksi
Onnstmsprsntti 99,9?
402419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
elämän kevät voe otas lääkkeesi
Johan olikin kysymys! Kuka sen määrittelee onnistuneeksi - itsekö. Aika täydellinen on jos aina 99,9 %. Tanssissa ei koskaan tule täydelliseksi. Jos itse on tyytyväinen itseensä niin se on hyvä.
koreografioita, jos lavatansseista on kyse, niin kyllä siellä mennään ihan sooloilemalla. Jokaisella on tietysti oma tyylinsä mennä, mutta ei kai kukaan nyt suunnittele illan tanssikuvioita etukäteen. Tulkitaan musiikkia ja mennään vaan miten hyvältä tuntuu. Sattuuhan siellä, että parin askeleet ei aina satu ihan kohdalleen, mutta ei ole ihmekkään, kun ei kaikki voi osata kaikkea, mutta sehän kuuluu lavatanssin luonteeseen.
Ei lavatansseissa tosiaankaan mitään koreografioita tarvitse tehdä, eikä ainakaan maksaa sellaisten tekemisestä vieraille! Taisi kysymys ollakin osoitettu enemmänkin kilpapuolelle, mutta tuota ei voinut mitenkään aloituksesta päätellä, syytä siis vain aloittaja itseäsi kirjavista vastauksista!
Eräänlainen "koreografia" on paikallaan, kun harjoitellaan uutta tanssia. Meillä on ollut tapana tehdä määrätty lista kuvioista, joita suoritetaan järjestyksessä ja jonka kumpikin tietää. Kun tanssi on opittu paremmin, voidaan tuosta järjestyksestä tinkiä ja vaikka sekoittaa kuvioiden järjestys.
Lavatanssissa en edes opetellessa tanssi jonkin koreografin mukaisesti vaan aina viemällä ja daami tulee seuraamalla. Eihän sitä voi kunnolla ikinä oppia viemään ja seuraamaan jos kumpikin menee sitä ennalta sovittua liikesarjaa.
Kilpatanssipuolella tulee tanssittua enemmän koreografin mukaisesti, vaikka sielläkin tulee välillä vietyä vähän eri kuvioita ilman ennakkovaroituksia;)
Aloitus viestiä mukaillen, viimeksi nyt torstaina kun oma vienti jäi puutteelliseksi.
Ei ole tanssikilpapuolen kysymys: yksinkertaisimmillaan koreografia voi olla orkesteriaition edessä enemmän tahi vähemmän tahdissa huojahtelua eli puoleksi sulanut sytkäri kädessä bändäämistä ilman ensimmäistäkään askelta ottaen. Tuossakin voi joku omasta mielestään epäonnistua yksinkertaisesti siksi, että joku, jonka koreografiassa oli kauhean paljon enemmän askeleita ja näyttävämpiä huojahteluitakin törmäili bändäriporukkaan edestä ja takaa, koska tuon jonkun mielestä bändärit eivät kertaakaan suostuneet väistämään, minkä tähden hänen mielestään koreografiansa epäonnistui jokaisella kierroksella juuri sillä kohtaa.
Koreografian osa eli kuvio voi joskus epäonnistua muullakin kohdalla kuten esimerkiksi tanssilavan kattotuolia kannattavan pylvään, joka väärän sijoittelun tähden jonkun mielestä juuri sillä kohtaa kuvio menee aina aivan pipareiksi. Myös hakualue voi olla väärässä kohdassa, minkä tähden kuvio menee pieleen. Koko koreografianhan ei tarvitse kenenkään mielestä väärän hakualueenkaan takia pieleen mennä, ellei joku yritä siellä tanssia käden ali.
Onnistuneet koreografiat eli tilanteet, joissa kaikki kuviot menivät nappiin, ovat hyvin hankalasti tilastoitavissa, koska ne eivät jää niin hyvin kenenkään mieleen kuin jokseenkin pipareiksi menneet, jotka saattavat [jäytää omaa]/[huvittaa sivullisen] mieltä vuosikausia.
Koreografiat on 90-luvun jäänne. Silloin todellakin opetettiin kaavamaista tanssimista ja sen jäänteet ovat vieläkin nähtävissä. Suuri joukko nykyaikaisia ohjaajia on lopettanut kokonaan kuvioiden nimien käyttämisen ja yleensäkin tarkasti määrättyjen kuvioiden opettamisen. Ei edes noissa swingeissä ole tarpeellista käyttää koreografioita. Ainoastaan lattarit ja "wanhat tanssit" ovat enemmän sidottuja koreografiaan jos niitä tanssitaan lajinomaisesti. Monien tavallisten tanssilajien lajinomaisuus ilmenee tanssityylistä esimerkkina tangon tyyli verrattuna foksin tyyliin. Ja ei se nyt niin nuukaa ole vaikka sitä tangoakin tanssii vanhaan tapaan foksina.
Opetustilanne ja varsinainen tanssitilanne ovat kaksi eri asiaa. Ajan säästämiseksi opetustilanteessa on käytettävä täsmällistä ilmaisua: vasen käännös, oikea käännös, New York, spot turn, katapultti, pistokäännös, jne, jne. Varsinaisessa tanssitilanteessa yritetään muistella, millaisissa lähtökohdissa ja millaisilla tila- ynnä muilla vastaavilla edellytyksillä opetustilanteessa opeteltu koreografian osa, kuvio ylipäätään on mahdollinen onnistuneesti suorittaa. Tanssijan tulee siis tunnistaa me käytännölliset tanssitilanteet, joissa hän mielestään epäonnistuu, mutta tämä on vasta puolet kattauksesta: jos tanssijalla on jonkinlainen kuva siitä, miksi hän mielestään epäonnistui siinä, hänellä on mahdollisuus kehittyä, kun hän voi seuraavalla tunnilla yksinkertaisesti opettajalta kysyä, että minkäköhän tähden hän pyörii vasempaan oikeassa käännöksessä, vaikka vasempaan pitäisi pyöriä?
Monastihan näetsen opettaja tanssitunnilla kysyy, onko kenelläkään mitään kysyttävä. Jos silloin osaa täsmällisesti muotoilla kysymyksen sen sijaan, että alkaisi puoleksi tunniksi selittämään osaamatta edes näyttää, mistä kiikastaa, saattaa hyvinkin saada pikatukiopetusta.
Onneksi kuitenkin yhä enemmän opetetaan suorann lavatanssin ehdoilla tapahtuvaa tanssimista. Mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin tarkkojen kaavojen ja kuvioiden ja askelsarjojen opetus, mikä ei ole mitään lavatanssia. Nykyisin yleistyvä vapaa vienti ja seuraaminen on ainoa oikea tapa lavatanssin opetukseen. Niitä kaavalla törmäileviä on riittävä määrä opetettu jo edellisellä vuosituhannella.
Tanssin koreografia on tanssin tarina, jonka sanat ovat kuviot. Kuviot ovat tanssin universaali kieli, jonka opittuaan voi tanssia kenen tahansa toisen, joka myös osaa samaa kieltä. Kuviot (ei kaikkia tietenkään) on syytä oppia, koreografia syntyy itsestään, mutta ilman kuvioita tulee mustia pottuvarpaankynsiä ja törmäilyitä sivullisten orkesterin aition kanssa: jos ei tiedä standardikuviota, ei myöskään voi tietää, mikä siinä menee pieleen eikä voi saada asiantuntevaa opastustakaan erikoisemmista kuvioista puhumattakaan.
ennemminkin tanssin palasista joista sopivsti keittämällä tulee hyvä tanssi.
Jassoo, ja miten isoista tanssin palasista on kysymys? Pitääkö olla isokin kattila? Uskallan kylläkin kertoa mokan, joka sattui silleen että, mies vei yhtä-äkkiä liian rajulla käännöksellä, ja minun tasapaino meni hetkeksi päkiästä kantapäälle. En siis usko että yksin kukaan tekee mokia, vaan yhteistyössä toisen kanssa. Pyörähdin siis kantapäällä, kun olisi pitänyt pyörähtää päkiällä. Onnistuin kyllä pysymään hyvin pystyssä, ja onneksi oli matala korko kengässä, eikä korkea, ja tuskin kavaljeeri edes noteerasi tuota mitenkään.
Luulen, että kysymys oli sopivan kokoisista: turhan pienethän eivät maistu ketittojärjestyksestään riippumatta välttämättä edes keittäjästään miltään ja vaikka tilanteeseen nähden aivan liian suuret palaset saattaisivat keittäjästään todella hyviltä maistuakin, sivulliset eivät todennäköisesti suostuisi niitä purematta nieleksimään. Täytyy siis opetella säännöt, joilla voi joka tilanteessa saumatta yhdistellä eri kokoisia palasia juuri sopiviin järjestykseen, kokonaiskoreografiaksi.
Joka tanssi-ilta sattuu joitain köpellyksiä.
Eihän nykyisin enää edistyneet ohjaajat edes opeta koreografioita kuin harvaan tanssilajiin. Lattareita pidettiin muutama vuosi sitten sellaisina tanssilajeina, että niihin on välttämätöntä opetella koreografiat, mutta ilman koreografiaa nekin alkaa menemään, kun kokemusta tanssijoille ja myös ohjaajille tulee lisää vapaasta viennistä ja seuraamisesta.
Eipä taida varsinaisia koreografiatansseja olla muita kuin jenkka ja masurkka , ja jenkkaankin tanssitaan aika vaihtelevia askelluksia ja kuvioita jo aika vapaasti.
Kai mä tanssin sitten aika väärin, koska en käytä koskaan mitään koreografiaa ja kaavamaisia kuvioita...
prrsnntsta... Eikä edes arvioida tohdi, kun ihankaan aina en onnistu... siis siinä seuraamisessa. Ja syy saattaapi olla jommassa kummassa. Joskus se vientimerkki tulee vähän jälkijunassa tai sitten se miehenpuoli on sen verran jatkuvassa liikkeessä sinne sun tänne, että otapa siinä sitten selvää vientimerkeistä - että mikä se siis niistä huiskautuksista oli.
Toisinaan taas meikäläinen ei vaan osaa seurata tai sitten vasta hetken päästä johtuupi mieleeni, että nyhän mä vasta sen hokasin ;) Jos se viejä on ymmärtäväinen niin uudelleenhan se sen hyvin omaksumansa kuvion ottaa ja minäkin saatan päästä ihan oikea-aikaisesti mukaan.
Ei niistä kuviomokista kannata kenenkään päreitään polttaa. Naurua vaan kehiin ja eikun uudelleen yrittämään :D
Tanssiminen on hauskaa!
Terveisin yx lavalle suunnistava
Aloitus on tarkoitushakuinen! Leiriytynyt provosointi.
Mutta vastausta varmaan hakee, että sellainen tarkoitus kuitenkin. Ilmiselvästihän tuo aloittajamme kyselee, mitä teet ja mistä johtuu, jos kuviot eivät onnistu?
Miehelle tanssiminen on mielestäni paljonkin vaikeampaa kuin meille naisille. Mehän saamme vain seurata, ei tarvitse miettiä seuraavaa kuviota tai etsiä lattialta siihen kuvioon sopivaa tilaa. Helpoimmillaan ne kuviot voivat olla vaikka vain musiikin tahtiin tanssimista - tai sitten epätahtiin, jos se kavaljeero sen musiikin niin kuulee, minun tehtävänihän on seurata :)
Todellinen Tanssija onkin sitten se helmi, jonka kanssa tanssitut hetket kerään muistojen helminauhaan. Tanssin jälkeen en pystyisi tanssittuja kuvioita toistamaan, mutta siinä hetkessä ne ovat juuri ne oikeat, jotka meille luovat saumattoman tanssinautinnon. Mutta miksi sitten jonkun kanssa tanssi onnistuu kerrassaan jumalaisesti, mutta kaikkien kanssa ei - siinäpä pulma.
Näin on! Yllättävän moni näyttää tiedostavan tanssillisen vajavaisuutensa ja löytävän jopa konkreettisia syitä siihen. Tämä on hyvä asia, sillä jotkut tanssinopettajat voivat hyvinkin lukea tätä säiettä ja nähdä, mistä keskimäärin eniten kiikastaa ja yleistanssinopetus voidaan kohdentaa tilastollisesti tarkasteltuna oikeisiin kohtiin koreografiassa. Tämä merkitsee entistä tyytyväisempiä oppilaita eli asiakkaita, sillä tilastollisesti tarkasteltuna kaikkein vähiten ongelmia tuottavat koreografian kohdat, spesifit kuviot todennäköisimmin kertyvät oppilasmateriaalista niille, jotka ovat tulleet lähtötaitoihinsa nähden joko liian vaativaan tai liian helppoon opetusryhmään: keskimäärin tarkasteltuna havaitaan, että oppilaat ovat tulleet oppimista silmällä pitäen juuri sopivan vaativaan ryhmään, jolloin heille kannattaisi tälläisten kyselyitten perusteella opetus kohdentaa, jotta he tulisivat seraavallekin tunnille.
Sitä omaa taitotasoaan tulisi todellakin harkita ja olla itselleen rehellinen. Jos ei vielä hallitse edes sitä perusaskelta, niin ei pitäisi mennä jatkotason kurssille, vaikka on jo käynyt alkeet. Se alkeiden läpikäyminen ei suinkaan takaa sitä, että osaisi asiat.
Tällä haluan sanoa, että ne alkeet pitää opetella kunnolla - ja soveltaa oppimaansa käytäntöön, vaikka ihan kotioloissa. Kun perusaskeleen osaa kunnolla on helppo lähteä opettelemaan kuvioita ja oikea-aikaista vientiä. Eli mielestäni siellä alkeiskurssilla voi viihtyä useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla oppii jonkun asian, toisella kerralla omaksuu jonkun asian lisää jne. Ja on niitä alkeita syytä kerrata jo pidemmällekin ehtineen, silloin siitä opetuksesta ottaa muita asioita onkeensa.
Mielestäni yhdellä tanssitunnilla ei tulisi opettaa liian montaa uutta kuviota kerralla. Vähemmällä kuviomäärällä oppilailla olisi myös mahdollisuus omaksua oppimansa ja ottaa ne osaksi omaa tanssiaan.
Jokaisella meistä näkyy oma tyyli ja persoonallisuus tavassamme tanssissa. Jokainen mies vie omalla tavallaan ja naiset seuraavat omalla tavallaan, vaikka kyseessä kuinka olisi sama opeteltava kuvio. Siksi parinvaihto kursseilla on myös tärkeää. Oppii eri tavoille viedä ja seurata.
Tanssiminen ja tanssin opetteleminen on hauskaa ja antoisaa, eikä siinä koskaan tule valmiiksi. Siinä se viehätys piileekin. Ja kyllähän sitä on hyvä pyrkiä korkeaan onnistumisprosenttiin, niin viejänä kuin seuraajanakin, mutta se ei kuitenkaan saa muodostua itsetarkoitukseksi. Tekniikkaa ja kuvioita tulee ja pitää hioa siellä kursseilla, mutta lavoilla se oikea tekninen suoritus ei ole se mihin minä pyrin. Minä pyrin siihen, että molemmille muodostuisi siitä tanssista miellyttävä sosiaalinen tapahtuma, jota molemmat voisivat muistella hymysuin - tulee siis ottaa huomioon sen tanssiparin taitotaso siellä lattialla, eikä yrittää viedä liian lennokkaita kuvioita, jos tanssipari ei niitä osaa seurata.
KIITOS MIGREENISTÄ JOTA TUOLLAISET MIELIPITEET AIHEUTTAA!
Hyvä herra tirehtööri, kunhan taudistasi paranet, niin voisitko perustella, miksi sait mielipiteestäni päänsärkyä? Jos se perustelu taas lisää potemisen tarvetta, niin unohda koko juttu.
Pikaista paranemista!
Suhtautumisesi tanssiin ja ennekaikkea lavatanssii on kuvottavaa. Se aiheuttaa miulle päänsäryn. En siedä kaltaistesi ihmisten seuraa enkä jaksaisi enää nykyaikana kuunnella tuollaista nihilististä ja kategorisoivaa, ihmisiä taitotasojen mukaan arvottavaa ja jaottelevaa puhetta. Juuri tuollaiset ihmiset aiheuttavat lavatanssin ja polarisaatiota ja alentavat koko kultturinosan positiivista vaikutusta sen piirissä eläviin ihmisiin.
Taitotaso, Lähtötaso, Vienni ja seuraamisen onnistumisprosentti,...
OMG
Se koreografioiden opettaminen jäi 90-luvulle.
Olen kuullut että muutama tanssin harrastaja olisi juuttunut korografioihinsa, ja hänen kehityksensä on pysähtynyt totaalisesti siihen koreografiaan juuttumiseen.
Kovin epäselvästi siis formuloin. Tuossa tekstissäni yritin siis puhua tanssikursseista ja siitä, milloin tietyn tason kurssille tulisi osallistua.
Viimeisessä kappaleessa yritin julkituoda, että lavalla tärkeintä ei suinkaan ole virheetön tanssin osaaminen tai kuvioiden osaaminen - saati sitten niiden osaamisen vaatiminen tanssiparilta - vaan se sosiaalinen yhdessäolo, tanssin ilo ja tanssin tuoma hyvä olo.
Ei saa olla mitään eroja tanssijoiden kesken vaan kaikki ovat tasoiltaan samanlaisia. Nämä taidoiltaan samanlaiset ovat kaikkein parhaita ja vain he osaavat oikeasti nauttia tansseista koska osaavat soveltaa vapaasti tulkiten kaikkea musiikkia, varsinkin haastavaa vähemmän lavoilla soitettua, kuten esimerkiksi poppia.
Tanssipaikoille on saatava samanlainen edistyksellinen tasa-arvoisuuden ilmapiiri kuten esimerkikisi Pohjois-Koreassa ja muinaisessa Neuvostoliitossa
Koreografiat ei tosiaan kuuluu musiikkiin mikä TANSSITAAN. Sillä tanssi tulee musiikista ja viejänä mikäli kuulee musiikin ja kykenee sen tulkitsemaan syntyy tanssi ja vain tanssi sekä vienti sen mukaisesti. Kuviot ja koreografiat ovat heille jotka ei itse kykene kuulemaan sekä tuomaan musiikillista antia vientiin itse.
Kilpatanssikin on siten helppoa tanssi niikuin on tanssi "valmistettu" ulkopäin. Siksi ne ovatkin kovin keinotekoisia ja kovia koska ne on rakennettu ikäänkuin taulu.
Joidenkin kanssa sujuu ja joidenkin ei ja niin tulee ollakkin sillä väärin ei tanssita mutta viestikielen ja vienti seuraamis väreen voi joskus saavuttaa ja silloimpa onkin mustikirjalle asiaa.
Yksinkertaisin tunnetuista kahden jalan tanssikoreografioista lienee musiikin tahdissa paikoillaan, ensimmäistäkään askelta ottamaton huojahtelu. Toiseksi yksinkertaisin lienee musiikin tahdissa/epätahdissa suoraan eteenpäin, minnekään kääntyilemätön kävely. Kumpikin noista koreografioista perustuu yhteen ja ainoaan kuvioon, jota toistetaan niin kauan kuin on tarpeen. Tällöin täysin koreografiaton tanssinopetus tarkoittaa kaikkien kuvioitten opettamatta jättämistä saatesanoilla: tulkitkaa kohta kuuluvaa tanssimusiikkia vapaasti vartaloillanne.
Herää kuitenkin kysymys, kenelle sellaiselle, joka luontaisesti jo osaa tulkita tanssi- tai mitä tahansa muutakin musiikkia luontaisesti vartalollaan ilman ensimmäistäkään vapaan musiikin vartalolla tulkinnan demonstraatiota, esimerkkikoreografiaa näkemättä, koituu varsinaista tanssillista lisäarvoa siitä, että joku ulkopuolinen kuten esimerkiksi tanssimusiikin vapaan vartalotulkinnan opettaja erikseen kehottaa häntä tulkitsemaan vapaasti kohta kuuluvaa tanssi- tai jotain muuta musiikkia vartalollaan. Herää myös kysymys, kuinka ylipäätään minkään sellaisen, jonka tulkintataito ei ole oppilaan luontainen lahja, tulkintaa voisi kenelläkään oppillaalekaan opettaa, vaikka käyttäisi kuinka hienoja demonstraatioita eli tässä tapauksessamme vapaan tanssimusiikin vartalolla tulkinnan mallikoreografioita eli kuviosarjoja, joissa näyttävät ja sitä vaatimattomammatkin käännökset ja huojahdukset sekä askellukset seuraavat toinen toistaan pöllämystyneitten oppilaitten mielestä yllättävemmissä eli siihen mennessä heidän toimistaan ennen näkemättömissä kohdissa?
Taisivat lukijat hämääntyä sanasta koreografia, eivätkä sitten lukeneet kysymystäsi ajatuksella. Kyllähän sitä todellakin täytyy olla niin tietoa kuin taitoakin, ennen kuin lähtee kuvioita viemään...
Viime vuonna tanssin erään miehen kanssa nautittavaa perusfoksia. Tanssipaikalla oli paljon myös fuskun taitajia ja minä kuulemma seurasin viejääni kuin unelma :D Ympärillämme hyörivistä mukavannäköisistä fuskukuvioista ja hyvin sujuneesta tanssistamme johtuen viejäni päätti tanssin lopuksi pyöräyttää minut käden alta... tuli vain varmuuden vuoksi pitäneeksi kädestäni oikein kunnolla kiinni, ettei vaan neito horjahtaisi? Ja arvatakin saattaa, että se sattui niin maan perusteellisesti, mutta kestin sen kuin mies :)
Vastaavankaltaisia kokemuksia on myös yhtäkkisestä innosta taivuttaa naista tanssin pyörteissä. Selkään sattuu ja saa vielä pelätä, että joku tanssii päälle :(
Ja kyllähän niitä mokia minullekin sattuu, vaikka kuinka yritän olla herkkä miehen viennille. Jos mies vie jonkin kuviosarjan, jota en ole koskaan mennyt, niin täytyypä myöntää, että joskus seuraan, joskus en ;)
Viikonloppuna taas tanssitaan - ja kiitos tanssikurssin, jälleen pari kuviota viisaanpana...
Niimpä, mutta koreografialla ja lavatanssilla kun ei ole mitään yhteyttä. Lavatanssikursseilla on joskus tehty biiseihin koreografioita mutta se onkin sitten siinä. Kieltämättä on oma viehätyksensä tanssia laaditun koreografian mukaisesti, mutta todelliseen lavatanssiin on aivan turha mitään korografiaa laatia, koska niiden noudattaminen ei onnistu.
Koreografia tarkoittaa tiettyyn musiikkiin ennakkoon tehtyä kuvioiden ja askelien tanssimisjärjestystä, ja lisäksi siinä otetaan huomioon musiikki niin tarkasti, että sama koreografia ei toimi satunnaisesti vaihteleviin kappaleisiin. Lavatanssissa ei siis tanssita korografian mukaisesti, vaan vapain kuviojärjestyksin ja juuri sillä hetkellä soivaa musiikkia noudattaen.
Enpä usko, että tuo aloittajamme tarkoittaa, että niitä koreografioita olisi etukäteen suunniteltu. Paremminkin niin, että jokainen viejä tekee omanlaisensa "koreografian" joka muodostuu niistä "kuvioista" tai askelista, jotka hän kulloinkin ottaa, siis siinä tanssiesssaan, eikä etukäteen suuniteltuina.
Toisaalta, onhan noita "peruskoreografian" toteuttajia pilvin pimein. Foksi kulkee aina hidas - hidas - nop- nop. Tango taas kulkee hidas - hidas - nop - nop. ... ;) Toteuttaako hän sitten ennalta suunnittelemaansa koreografiaa? Mutta sekään ei toimi, jos kohdalle osuu daami, joka ei ole koskaan tanssinut. Jos nainen on nopea oppimaan, hän osaa perusfoksin jo toisella kappaleella, mutta aina niin ei tapahdu - joskus on vaihdettava pelkkään kävelyyn tai sitten on ihan vaan keinuttava paikallaan kuin diskoissa ennen muinoin.
Nykyään onneksi kursseilla jo opetetaan vapaata askellusta, mutta jotta se onnistuisi, on viennin oltava selkeää - ja naisen osattava seurata, todellakin kuunneltava sen miehen vientiä.
Ennen muinoin, kun olin vielä pikkutyttö, lavoilla oli muutamia todella hyviä tangon taitajia. He käyttivät mannetangon tyylisiä ohiaskelluksia, heittivät naista puolelta toiselle erittäin pehmeästi ja askelsivat todellakin vapaasti, mutta ah niin ihanan varmasti, että pikkutyttökin pysyi mukana. Tanssin jälkeen en olisi pystynyt kertomaan, millaisia kuvioita olismme askeltaneet, mutta hymy oli leveä ja silmissä palo - tätä tahtoo lisää!
Entäpä sitten se entisaikojen kävelyhumppa syliotteessa, ohiaskelluksineen ja pistopyörähdyksineen? Mihin sen taitajat ovat kadonneet? Näiden askellusten taitaja kun kohdalle sattuu, on tanssi mielestäni monta kertaa nautittavampaa kuin nykyiset kuviohumpat ja buggit. (Sorry vaan, henk. koht. mielipide)
Oikein tanssillista viikonloppua kaikille lukijoille!
Kävelyhumppaa tanssitaan jonkin verran edelleenkin suljetussa otteessa, mutta tahtoo se tanssillisuus unohtua siitä lähes kokonaan, eli lähinnä eräänlaista löntystelyä se on. Eli varsin kaukana siitä humppaa edeltävään musiikkiin tanssitusta "one-step jatsista".
Joskus sitä joku ohjaaja on eräänlaisena bonuksena opettanut, mutta jostain syystä sen elpyminen on ollut aika hidasta. Se 50-60 lukujen vaihteen nytkyttelyhytkyttely-humppa valtasi koko humppatyylin ja samalla joutui unohduksiin useitakin eri tyylejä ja askelluksia tanssia jatsia, eli sitä vanhaa humppamusiikin edeltäjään tanssittua tanssia. Olihan se löntystelytyylikin yksi tapa, mutta useita paljon tanssillisempiakin tyylejä tanssittiin. Yksi riehakkaimmista oli "apache" tyylinen "pisto". Alkuperäisessä muodossaan apache oli vaarallisenkin väkivaltainen tanssi ja suomalainen pisto oli varsin kesytetty apache-kopio-muunnos.
Kukahan keksisi aloittaa opettamaan vanhan one-step-jatsin kaltaista kävelyhumppaa.
No sitä vanhaa jatsia minä juuri kaipailinkin, mutta missään ei sitä kyllä ole opetettu - liekö sitten edes opettajia? Googlasin tuon sinun Apache Dancen ja juutuubista löysin aika metkan elokuvaversion pätkän... ihan noin rajusta heittelystä en haaveillut ;) Lähinnä vain puolelta toiselle siirroista, silleen pehmeästi musiikkia mukaellen. Ja siitä kaipaamastani one step jatsista on kyllä löntystely kaukana.
Jos historia kiinnostaa, niin tässä lisää hakusanoja googlettamisen avuksi:
Pisto
Sakilaiset
Sakilaisten laulu
Aamupäivä sujui netissä niin rattoisasti, että meinasi ruuanlaitto unohtua. Onneksi lohimedaljongit valmistuvat nopeasti!
Illalla taas lattialle, ja toivottavasti paikalla on edes yksi jatsin/hotin/piston taitaja. Ei sillä, kyllä minä mielelläni buggiakin tanssin - sitähän nykyään usein humppaankin tanssitaan. Oikeat bugg-taiturit saattavat kyllä olla eri mieltä siitä, mitä tuo humppa-musiikkiin tanssittu bugg? sitten on - suomalainen humppa-hustle vai jotain muuta...
Minua jatkuva buggaaminen kuitenkin puuduttaa, ja silloin herkullisen vauhdikkaan letkeä , minun mielestäni se Oikea Humppa, on poikaa!
Rattoisaa viikonlopun jatkoa sinulle Apache Dance ja kiitos vinkeistä!
Mitenkähän sitä "oikeaa humppaa" tanssitaan? En oikein ole hyväksynyt tuota bugg-askelien vääntämistä humppamusiikkiin. Ei ole "aitoa"
Kyllä bugg askeleetkin ovat aivan samanlaisia askelia kuin muidenkin tanssien askeleet, ja niitä voi tanssia useisiin eri musiikkilajeihin eri tansseina. Esimerkiksi muutama bugg-askelin tanssittavia tansseja ovat vaikkapa, fusiotango, lavarokki, hustle, kävelyhumppa, milonga, modern jive, pisto,... onhan näitä. Esimerkiksi jo aika lähellä bugg-kuvioin tanssittua käsiotteista kävelyhumppaa on jopa opetettu paljon ennen, kuin buggista on suomessa edes tanssittu.
Varsinkin paikallaan tanssittu hustle tanssittuna vaikkapa humppamusiikkiin on käytännössä sama tanssi kuin paikallaan tanssittu nykymuotoinen bugg.
Minulle se Oikea Humppa on pääasiallisesti suljetussa otteessa tanssittavaa, askel iskulle humppaa. Tyyli on pehmeän liukuva, askeleet melko pitkä, en siis tarkoita mitään hyppivää rytkyhumppaa.
Tässä minulle oikeassa humpassa käytetään myös ohiaskelluksia, joita myös mannetyyliksi kutsutaan. Välillä tehdään myös avauksia, jolloin viejä siirtää parinsa kainalosta toiseen (kuvio, jota näkee mm. hitaassa valssissa).
Valitettavasti tämän tyylin taitajia on lavoilla nykyään hyvin vähän, mutta kyllä heidän hakunsa ovatkin sitten odotettuja ja toivottuja!
Toinen humpan laji, josta pidän, on se kepeän keveä voimakkaalla nilkkajoustolla tehtävä hyppyhumppa.
Siinä on kuitenkin se vika, että lämpö tahtoo nousta kuin polkan tanssimisessa ikään.
Mukavaa tanssi-iltaa!
No nih! Ja sitten unohdin mainita siihen minulle oikeaan humppaan kuuluvat pistoin tehtävät pyörähdykset, jotka voidaan tehdä sekä myötä- että vastapäivään pyörien, välillä nopeammin, välillä hitaammin. Nam!
Että tämmöinen löyhäpäinen tanssin kuvaaja, suonette anteeksi?
Varsin lyhyt aika vain noin 100 vuotta on tanssittu suomessa humppaa buggin askelilla.