koko maailmaa ja kaikkia sen ihmisen. Vihaan yhteiskuntaa ja sen arvoja ja sitä, että suurin osa ihmisistä on suoraansanoen itserakkaita kusipäitä jotka polkevat kaltaisiani maahan. Olen ehkä maailman harmittomin ihminen, en uskalla edes sanoa vastaan ihmisille joten ansaitsenko kaiken sen paskan? Ansaitsenko? En ansaitse.
Jos ihmiset eivät olisi pelkkiä nahkaan pakattuja paskaläjiä niin olisin voinut elää omassa rauhassa ihan ok elämää. Mutta se on mahdotonta, koska jokaisen on pakko asioida yhteiskunnassa ja miten se onnistuu, jos kokoajan syljetään silmille?
Tunnen sympatiaa kouluampujia ja vastaavia kohtaan. Jos ei ole ollut sosiaalisesti pohjamudissa, ei voi tajuta, miten helvetin tehokkaasti jatkuva nöyryytys syö ihmisen sisältä.
Minulla ei ole enää jäljellä mitään muuta tunteita kuin VIHA.
Jos ihmiset eivät olisi pelkkiä nahkaan pakattuja paskaläjiä niin olisin voinut elää omassa rauhassa ihan ok elämää. Mutta se on mahdotonta, koska jokaisen on pakko asioida yhteiskunnassa ja miten se onnistuu, jos kokoajan syljetään silmille?
Tunnen sympatiaa kouluampujia ja vastaavia kohtaan. Jos ei ole ollut sosiaalisesti pohjamudissa, ei voi tajuta, miten helvetin tehokkaasti jatkuva nöyryytys syö ihmisen sisältä.
Minulla ei ole enää jäljellä mitään muuta tunteita kuin VIHA.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä minäkin tunnen sympatiaa kouluampujia kohtaan, mutta en heidän julmaa tekoaan kohtaan. Kai sinulla on jokin keino käsitellä vihaasi järkevästi?
no en minäkään uskaltaisi ketään ampua. mutta pahalta tuntuu, kun tietää, että ne pahimmat k-päät pääsevät yleensä kuin koira veräjästä. onko se oikein? ei ole.
Heh, hyvä kirjoitus, ja ihan samalla tavoin tunnen. Noiden mainittujen asioiden lisäksi vihaan elämää ylipäätään; se ei ole muuta kuin yksi suuri, julma ja epäoikeudenmukainen helvetti. Miksi tänne on yleensä pitänyt syntyä kärsimään ja kokemaan koko sysipaskaa olemassaoloa? Tai miksi koko elämän olioineen yleensä on pitänyt tulla olemaan, ennemmin kuin jäädä olemattomiin? Helvetin ikävää, että näin on käynyt.