itsetunto paskana

Mä olen syntynyt Jehovantodistajaperheeseen. Mulle on läpi lapsuuteni hoettu sitä raamatun kohtaa että "Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen". Itsenäinen ajattelu oli kiellettyä. Kaikki mitä tein, piti olla sopusoinnussa uskonnon sääntökokoelmien kanssa. Olin enimmäkseen ulkoisesti ohjattu.

Olin peloissaan, että jos en noudata jokaikistä sääntöä, esimerkiksi syntymäpäivänviettokieltoa, olen silloin paha ihminen ja minut tapetaan pian koittavassa harmagedonissa. Koin syyllisyyttä kun paukuttelin uutenavuotena papatteja, joska se oli Jehovan todistajien mukaan pakanallista. Olin surullinen kun muut saivat pitää hauskaa. En uskaltanut asettua vastustamaan vanhempiani, koska pelkäsin pian koittavaa kuolemaa. Isosiskoni oli aikaisemmin kapinoinut sääntöjä, ja on ollut siitä tähän asti heille kuin kuollut. Tämä toimi peloitteena myös minulle. Lopulta sain kerättyä voimia siinä määrin, että lähdin kultista. Nyt vanhempani karttavat minua. Poistivat valokuvani kotoontaan, kuin olisin kuollut.

Itsetunto on paskana.
5505
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

He yksinkertaisesti pelkäävät oman sielunsa puolesta. He luulevat, että paha on saanut sinusta otteen, ja että he saattavat joutua kosketuksiin pahan kanssa ollessaan tekemisissä sun kanssa.

Neuvo: Jatka elämääsi, äläkä hairahda mihinkään kultteihin. Jos vanhempasi karttavat sinua uskontonsa takia, niin vika ei ainakaan ole sinussa.

Äänestä

Elä omaa vapaata elämääsi pitäen hauskaa jne ystävien kanssa äläkä mene enään mihinkään kultteihin..

Äänestä

Tämä vastaus tulee nyt aika myöhään, mutta haluan vastata silti. Minäkin synnyin jt-perheeseen, mutta minun vanhempani eivät ole koskaan olleet mitenkään fanaattisia, vaikka he vaativatkin meitä lapsia käyttäytymään hyvin. Olen saanut vanhemmiltani hyvät eväät elämää varten.

Olin aina ollut hieman sitä mieltä, että kaikki ei ihan natsannut Jehovan todistajissa, vaikka monissa asioissa he oikeassa ovatkin. Kun olin teini-ikäinen, perheeni jättäytyi vähitellen kokouksista. Kaikki sukulaiset mummoa lukuunottamatta katosivat kuin taikaiskusta. Menetin kaikki jt-ystäväni, vaikka en käyttäytynyt sen huonommin kuin ennenkään.

Minulla oli se onni, että perheeni oli samaa mieltä kuin minä, enkä siis menettänyt heitä. Olen todella surullinen puolestasi. Voit olla varma, ettei Raamattu käske äitejä hylkäämään lastaan, se on ihan puppua. Se raamatunkohta jolla jt:t sen perustelevat, ei kerro mitään verisiteistä, vaan ihan yleisestä seurasta. Ei tietenkään ole järkevää viettää aikaa pahojen ihmisten kanssa, mutta oma lapsi on ihan eri asia. Sitä paitsi Raamatussa kehoitetaan rakastamaan jopa pahinta vihollistaan kuin itseään. Miksi omia lapsia saisi siis syrjiä? Oma lapsi on kuitenkin vähän eri asia kuin vihollinen.

Toivon että löydät onnen takaisin elämääsi!

Ps. Älä kuitenkaan tee sitä virhettä että katkeroidut ja unohdat Jumalan kokonaan. Hän on varmasti surullinen puolestasi ja vihainen kaikille niille, jotka hylkäävät lapsensa. Tsemppiä!

Äänestä

En ole jehovantodistaja, enkä tunne ketään jt:tä, mutta minusta tuollainen on jo ihan tyhmää. Oma lapsi on aina oma, joten minusta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä miten häntä kohdellaan, kuului hän sitten samaan "ryhmään" tai ei

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


hylätty lapsi kirjoitti:

Mä olen syntynyt Jehovantodistajaperheeseen. Mulle on läpi lapsuuteni hoettu sitä raamatun kohtaa että "Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen". Itsenäinen ajattelu oli kiellettyä. Kaikki mitä tein, piti olla sopusoinnussa uskonnon sääntökokoelmien kanssa. Olin enimmäkseen ulkoisesti ohjattu.

Olin peloissaan, että jos en noudata jokaikistä sääntöä, esimerkiksi syntymäpäivänviettokieltoa, olen silloin paha ihminen ja minut tapetaan pian koittavassa harmagedonissa. Koin syyllisyyttä kun paukuttelin uutenavuotena papatteja, joska se oli Jehovan todistajien mukaan pakanallista. Olin surullinen kun muut saivat pitää hauskaa. En uskaltanut asettua vastustamaan vanhempiani, koska pelkäsin pian koittavaa kuolemaa. Isosiskoni oli aikaisemmin kapinoinut sääntöjä, ja on ollut siitä tähän asti heille kuin kuollut. Tämä toimi peloitteena myös minulle. Lopulta sain kerättyä voimia siinä määrin, että lähdin kultista. Nyt vanhempani karttavat minua. Poistivat valokuvani kotoontaan, kuin olisin kuollut.

Itsetunto on paskana.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu