Miksiköhän minua ei kiinnosta ihmisten seura silloin kun tunnen että oma elämäni menee hyvin? En välitä silloin oikein kenestäkään, jotenkin ylpistyn ja kuljen vain eteenpäin nokkavana ja onnellisena omasta itsevarmuudesta eikä kiinnosta puhua kellekään. Ajattelen että "Ei minun tarvitse nyt puhua tuolle, minulla menee hyvin" Silloin taas kun oma elämä menee huonosti niin kaipaan ihmisten seuraa jatkuvasti, hyväksyntää, huomiota ja rakkautta. Ajattelen koko ajan mitä muut ajattelee. Silloin en kestä minkäänlaista yksinäisyyttä tai torjumista, masennun siitä.
Mistä johtuu tämä?
sddfg
1172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Persoonallisuuden häiriö.