Minkälainen on terve mieli ? Terve mieli on sellainen, joka on suurimmalla osalla ihmisistä, ilmeisesti ?
Nuo ovat sitten joukkuelajien ihmisiä. Jos mieli ei kuulu tähän sakkiin, sitten mieli on pokkeava, erilainen.
Mielenterveysterapiassa monia ärsyttää lapsuudesta asti asioiden tonkiminen, ymmärrettävästi, koska
asioita ei voi kertoa ymmärrettävästi hosumalla, ilman kunnon miettimistä ja harkintaa.
Itse kakarana olemista on mielenkiintoinen kuitenkin muistella. Oliko esim. ujo, hiljainen, arka,
syrjäänvetäytyvä tai oliko 1-2 kaveria. Usein nämä ominaisuudet kulkee mukana koko elämän.
Eli yksinäisyyttä saattaa ilmetä elämän eri vaiheissa. Yksinäinen, hiljainen saattaa tarvita silloin-tällöin
rohkaisuryypyt ja krapulassa nukahtamispillerit, pahimmassa tavauksessa psyykelääkkeet.
Miksi toiset lapset on arkoja ? Johtuuko ylisuojelusta ? Tulisiko lapsille olla oma puolenhehtaarin metsä,
jossa villi vintiölauma kaiken ikäisiä mukulia olisi päivät, ilman aikuisten valvontaa, huolehtien juuri
kävelemään oppineista kaveristaan, kuten Suomessa 3-4-5 kymmen luvuilla, joista ihmisistä kasvoikin
sitten erittäin yhteispelihenkinen sukupolvi, joka teki tästä maasta jopa hyvän ihmiselle.
Siinä vaan taas meni jotain vikaan, kun heistä seuraava polvi ja polvet eivät enää saaneetkaan sitä sisua.
Tulee näistä erilaisista mielistä mieleen esim. Herra ja Rouva Mikkonen sekä tämä lehmätaiteilija Rouva,
jotka käsittääkseni myös ovat yksinäisempiä erilaisuutensa vuoksi.
Voihan olla niinkin että erilaisuus ja yksinäisyys tulee syntymälahjana.
Jokatapauksessa joku sisäinen jännitys ja erilaisuus jo lapsena näkyy, esim. nauramattomuutena
lastenvitsille ja isoissa porukoissa pärjäämättömyytenä. Saattaa ilmetä yksinäisyyttä myöhemminkin.
Liian kiltit ja sinisilmäiset saattavat myös valita yksinäisyyden, tulleensa liikaa hyväksikäytetyiksi huonolla
tuurilla.
Lapsena jos on erilaisuuden tähden kaveritta niin aikuisena on sitten jo yksinäisyyden tähden erikoinen.
Nuo ovat sitten joukkuelajien ihmisiä. Jos mieli ei kuulu tähän sakkiin, sitten mieli on pokkeava, erilainen.
Mielenterveysterapiassa monia ärsyttää lapsuudesta asti asioiden tonkiminen, ymmärrettävästi, koska
asioita ei voi kertoa ymmärrettävästi hosumalla, ilman kunnon miettimistä ja harkintaa.
Itse kakarana olemista on mielenkiintoinen kuitenkin muistella. Oliko esim. ujo, hiljainen, arka,
syrjäänvetäytyvä tai oliko 1-2 kaveria. Usein nämä ominaisuudet kulkee mukana koko elämän.
Eli yksinäisyyttä saattaa ilmetä elämän eri vaiheissa. Yksinäinen, hiljainen saattaa tarvita silloin-tällöin
rohkaisuryypyt ja krapulassa nukahtamispillerit, pahimmassa tavauksessa psyykelääkkeet.
Miksi toiset lapset on arkoja ? Johtuuko ylisuojelusta ? Tulisiko lapsille olla oma puolenhehtaarin metsä,
jossa villi vintiölauma kaiken ikäisiä mukulia olisi päivät, ilman aikuisten valvontaa, huolehtien juuri
kävelemään oppineista kaveristaan, kuten Suomessa 3-4-5 kymmen luvuilla, joista ihmisistä kasvoikin
sitten erittäin yhteispelihenkinen sukupolvi, joka teki tästä maasta jopa hyvän ihmiselle.
Siinä vaan taas meni jotain vikaan, kun heistä seuraava polvi ja polvet eivät enää saaneetkaan sitä sisua.
Tulee näistä erilaisista mielistä mieleen esim. Herra ja Rouva Mikkonen sekä tämä lehmätaiteilija Rouva,
jotka käsittääkseni myös ovat yksinäisempiä erilaisuutensa vuoksi.
Voihan olla niinkin että erilaisuus ja yksinäisyys tulee syntymälahjana.
Jokatapauksessa joku sisäinen jännitys ja erilaisuus jo lapsena näkyy, esim. nauramattomuutena
lastenvitsille ja isoissa porukoissa pärjäämättömyytenä. Saattaa ilmetä yksinäisyyttä myöhemminkin.
Liian kiltit ja sinisilmäiset saattavat myös valita yksinäisyyden, tulleensa liikaa hyväksikäytetyiksi huonolla
tuurilla.
Lapsena jos on erilaisuuden tähden kaveritta niin aikuisena on sitten jo yksinäisyyden tähden erikoinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.