Mikä vittu mulla on? Kukaan ei auta! Haukutaan laiskaksi psykapolilla jne...
Olen nuori 24 v. naimisissa oleva nainen joka menetti veljensä itsemurhan joshdosta 18 vuotiaana..Aluksi jaksoin puurtaa täyttä työpäivää töissä, ehkä yritin tukahduttaa tunteeni ja ikäväni työnteolla. vapaat, ne vähäiset mitä oli join.. Sitten elämääni astui mies, jonka annoin säälistä tulla elämääni, kovia kokenut hänkin. Sitten huomasin että hänen seurassaan voin olla oma itseni ja mies halusi naimisiin ja sitä mentiin.. Töissä en jaksanut olla joten piti vaihtaa työpaikkaa että pääsisin osa-aika työtä tekemään. Tilanne paheni vain ja lopulta nukuin kaikki vapaani. Lopulta piti jatkaa töiden vähentämistä..ja nyt ollu jo vuoden saikulla. Yrittänyt työharjoitteluissa kokeilla työhön palaamista mutta pää ei kestä yhtään.....
Psykiatrian pliklinikalla haukutaan laiskaksi ja motivaation puutetta omaavaksi kun en jaksa kunnolla käydä kuntoutus kurssilla.
Nyt on kulunut jo muutama kk etten ole nukkunut kunnolla, tosin ei se niin haittaa..oon tottunut tähän väsymykseen jo..Masentaa niin perkeleesti jne.. En tiiä mitä tehdä, auttakaa!! Tekis mieli tappaa itteni, mutta miehen takia en voi. Hän ei kestäisi sitä. En vaan jaksaisi. Ollaan kokeiltu kaikki mahdolliset lääkkeet ja mikään ei auta!
Nyt pääsin yksityiselle ja se meinas että mulla olis kaksuuntainen mielialahäiriö. siihen sain lääkkeet ja nyt ollu jo reilu kk. Mutta ei auta sekään, kait vaikutuksia pitäis edes vähän olla? No eilen se yks.lääk totesikin että mulla saattais olla posttraummaatinen häiriö...kun ei kuulemma veljen kuolema voi noin pahasti häiritä ja vaikuttaa elämään kun siitä on kuitenkin jo muutama vuosi aikaa..
Mä en kestä kun kaikki on niin epäselvää ja on paha olla ja tuntuu ettei kukaan oikeasti usko! Haluisin tehdä töitä niin kuin normaali ihminen mutten pysty!!!
On paha olla :(
Oon ihan
Olen nuori 24 v. naimisissa oleva nainen joka menetti veljensä itsemurhan joshdosta 18 vuotiaana..Aluksi jaksoin puurtaa täyttä työpäivää töissä, ehkä yritin tukahduttaa tunteeni ja ikäväni työnteolla. vapaat, ne vähäiset mitä oli join.. Sitten elämääni astui mies, jonka annoin säälistä tulla elämääni, kovia kokenut hänkin. Sitten huomasin että hänen seurassaan voin olla oma itseni ja mies halusi naimisiin ja sitä mentiin.. Töissä en jaksanut olla joten piti vaihtaa työpaikkaa että pääsisin osa-aika työtä tekemään. Tilanne paheni vain ja lopulta nukuin kaikki vapaani. Lopulta piti jatkaa töiden vähentämistä..ja nyt ollu jo vuoden saikulla. Yrittänyt työharjoitteluissa kokeilla työhön palaamista mutta pää ei kestä yhtään.....
Psykiatrian pliklinikalla haukutaan laiskaksi ja motivaation puutetta omaavaksi kun en jaksa kunnolla käydä kuntoutus kurssilla.
Nyt on kulunut jo muutama kk etten ole nukkunut kunnolla, tosin ei se niin haittaa..oon tottunut tähän väsymykseen jo..Masentaa niin perkeleesti jne.. En tiiä mitä tehdä, auttakaa!! Tekis mieli tappaa itteni, mutta miehen takia en voi. Hän ei kestäisi sitä. En vaan jaksaisi. Ollaan kokeiltu kaikki mahdolliset lääkkeet ja mikään ei auta!
Nyt pääsin yksityiselle ja se meinas että mulla olis kaksuuntainen mielialahäiriö. siihen sain lääkkeet ja nyt ollu jo reilu kk. Mutta ei auta sekään, kait vaikutuksia pitäis edes vähän olla? No eilen se yks.lääk totesikin että mulla saattais olla posttraummaatinen häiriö...kun ei kuulemma veljen kuolema voi noin pahasti häiritä ja vaikuttaa elämään kun siitä on kuitenkin jo muutama vuosi aikaa..
Mä en kestä kun kaikki on niin epäselvää ja on paha olla ja tuntuu ettei kukaan oikeasti usko! Haluisin tehdä töitä niin kuin normaali ihminen mutten pysty!!!
On paha olla :(
Oon ihan
Vastaukset 3
Vanhimmat
ottaakohan ne ihan tosissaan jos haukkuvat siellä laiskaksi? Onko ne suoraan sanonu vai vedätkö vain johtopäätöksiä? Kerro auttajille itsemurha -ajatuksistasi. Onko sinulla elämässäsi tavoitteita? Sellaisen seuraaminen saattaa auttaa. Asetat tavoitteen , päätät että teet sen ja olet onnellinen kun saat sen tehtyä. Kokeile!
Ovat suoraan sanoneet ettei mulla olis motivaatiota (hoitajani sanoi tämän) kun en kerta kaikkiaan vaan JAKSA käydä kurssilla. Pyysin sairaslomaakin lisää kun tuntui ettei vaan jaksa työharjoittelua, se ahdisti ja itkettikin joka ilta kun en tiennyt mikä on kun ei pientä 5tunnin harjoittelua jaksa edes..sanoivat että kyllä noin lyhyt harjoittelupäivä pitää jaksaa (lääkäri)..sanoi vielä että nuku vaikka päiväunet niin jaksat..
Ei ne mua tosissaan edes taida jaksaa ottaa..Syytellään vaan.. Yksityiseen pakko turvautua ja toivoa että sais edes jotain apua..onneksi ei tarvi itse maksaa kun ei tuota rahaakaan ole..
Kaikki on vaan niin turhaa, joka centin hyrrä pitää laskea jos jotain ostaa..mitään ei jaksa, mutta kukaan ei kuuntele. Elämä on niin tyhjää..ei jaksais enää..mut turha täällä on valittaa, ei se mitään auta, tiedän sen. Oli vaan pakko purkaa pahaa oloa jollain..
Jos tehtäis kaikki me päästä sairaat joukko itsemurha ja laitettais päättäjille kirje muistoksi, niin ehkä seuraava sukupolvi saa ehkä parempaa hoitoa ja otetaan tosissaa..
Mikä sulla on päällimmäisenä aina mielessä? Mistä tulee paha olo, onko se jotain mitä ajattelet vai miten se paha olo sinulle tulee? Onko vain raskas olo koko ajan? Ei tuohon kyllä muuta lääkettä ole kuin sisuuntuminen niin maan perusteelisesti, että asia hoituu. Ei parane jäädä tuleen makaamaan. Itsemurha nyt on jokaisen oma asia. Kukaan ei sitä suosittele, mutta estääkkään ei voi.