Äidilläni todettiin Als-sairaus viime kesänä. Siinä taitaa olla syy tämänhetkiseen tilanteeseen. Ajatukset pyörivät ympyrää, huonommuudentunne vaivaa lähes koko ajan. Kaveraita ei oikeastaan ole, tai on onhan niitä, mutta en ole pitänyt yhteyttä ja en koe että niiden kanssa vois puhua tämmösistä asioista. Oon 17v ja lukiossa. En haluaisi olla masentunut äitini takia. Haluaisin että hän viimesinä aikoinaan näkisi etten kärsi ja olen onnellinen. Silti mieli on maassa ja päivät kuluu tekemättä yhtään mitään. Mikään ei kiinnosta. Tuon sairauden kulun vierestä seuraaminen vie kaikki voimat. Karseaa katsoa omaa äitiä joka on lähes täysin liikuntakyvytön ja puhekyky häviää myös lopulta. Isoäitini kuoli myös kyseiseen sairauteen kun olin 14v. Se oli aika kauheaa seurattavaa sekin. Kun olin 6v isäni oli omaishoitajana hänen omalle äidilleen ja hoiti häntä kotona. Mummo sairasti dementiaa. Höpötti omiaan mutta pystyi sentään itse liikkumaan. En käsitä mitä pahaa tässä ollaan tehty että tällasta paskaa pitää seurata vierestä. Olin kyllä jo lapsena ujo ja olo oli lähes koko ajan ulkopuolinen. Saattaa liittyä siihe että olen muuttanut Ruotsista tänne kun olin juuri tuon 6 vuotta. Aina ruotsalaisia on haukuttu ja sekin vielä vituttaa kaiken lisäks.
Vaikea sairaus
karhu123
1166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et sä mitään pahaa ole tehnyt. Varmasti hirveää seurata lähimmäisen sairautta. Itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta joten en osaa siinä auttaa, mutta elämää oppii arvostamaan kun huomaa kuinka haurasta se on.
Myönnän että oon itekki haukkunu Ruotsalaisia enkä oo tajunnu että jos läppää toistaa jatkuvasti ihmiset alkaa uskoa. Ei mulla ole mitään ruotsalaisa vastaan. Pyydän anteeks jos se haukkuminen pahentaa sun oloas.
Voimia sulle ja lähimmäisilles!