Tunnustan olevani hitonmoinen liioittelija. Jos kertoisin vaikkapa kauppareisustani, joka arkisimmillaan käsittää seuraavat ostokset: litra matoa, leipää ja margariinia, ei tuollaisen kertominen ketään kiinnosta ja itseäni hirvittää.
Jos kyvyt riittäisivät, niin kertoisin iloisesti hauskasti ja humoristisesti (jos osaisin) ja liioittelisin asiat noin tuhatkertaisesti.
Seuraavassa eistän kuvitteellisen kauppareissuni, munatkin mukana, varsinkin kanan. miten noista eroon pääsisi?
Päätin lähteä ruokaostoksille. Syöminenhän on ihmisen pääelinkeino ja päivttäinen, joskus öinenkin tapahtuma.
Tuskin sain jalkani pihajäälle kun jo lensin, kansanomaisesti ilmaisten, perseelleni. Kyllä kelpasi nauru alakerran Amalialle kun näki tapahtuneen, pihalle olisi pudonnut ellei olisi ollut lasia ikkunassa.
Puhdistin itseni lumesta ja vilkaisin ýmpärillen onko suurikin "katsomo" toteamassa kömpelyyttäni. Kun suurempaa suosiota ei ilmennyt, lähdin kiukkuisesti matkaan, kassi kädessä heiluen.
Marketissa tapasin vanhan tuttavani Miinan. On muuten niin räjähtävää sorttia, ettei nimi voi oikeampaan osua. Nomen est omen, tuli mieleeni.
Ostimme mm. kananmunia, kumpikin mieleisiämme. Poistuimme marketista ikäänkuin yhtä matkaa ja se tapahtui taas. Lensin jäisellä pihalla taas perseelleni, munakassikin komeassa kaaressa rojahti jäiseen maahan.
Perässä tullut Miina siitä nauraa käkättämään. Särkyivätkö munat, kysyi hän ikäänkuin irvaillen? Tiedä häntä, vastasin, mutta ainakin sattuu ja särkee.
Kanamunista, enempää kuin muustakaaan emme enmpää kesksutellet vaan jatkoimme kotejamme kohti. mittään kertomisen arvoista ei kotimatkalla enää tapahtunut.
Jos kyvyt riittäisivät, niin kertoisin iloisesti hauskasti ja humoristisesti (jos osaisin) ja liioittelisin asiat noin tuhatkertaisesti.
Seuraavassa eistän kuvitteellisen kauppareissuni, munatkin mukana, varsinkin kanan. miten noista eroon pääsisi?
Päätin lähteä ruokaostoksille. Syöminenhän on ihmisen pääelinkeino ja päivttäinen, joskus öinenkin tapahtuma.
Tuskin sain jalkani pihajäälle kun jo lensin, kansanomaisesti ilmaisten, perseelleni. Kyllä kelpasi nauru alakerran Amalialle kun näki tapahtuneen, pihalle olisi pudonnut ellei olisi ollut lasia ikkunassa.
Puhdistin itseni lumesta ja vilkaisin ýmpärillen onko suurikin "katsomo" toteamassa kömpelyyttäni. Kun suurempaa suosiota ei ilmennyt, lähdin kiukkuisesti matkaan, kassi kädessä heiluen.
Marketissa tapasin vanhan tuttavani Miinan. On muuten niin räjähtävää sorttia, ettei nimi voi oikeampaan osua. Nomen est omen, tuli mieleeni.
Ostimme mm. kananmunia, kumpikin mieleisiämme. Poistuimme marketista ikäänkuin yhtä matkaa ja se tapahtui taas. Lensin jäisellä pihalla taas perseelleni, munakassikin komeassa kaaressa rojahti jäiseen maahan.
Perässä tullut Miina siitä nauraa käkättämään. Särkyivätkö munat, kysyi hän ikäänkuin irvaillen? Tiedä häntä, vastasin, mutta ainakin sattuu ja särkee.
Kanamunista, enempää kuin muustakaaan emme enmpää kesksutellet vaan jatkoimme kotejamme kohti. mittään kertomisen arvoista ei kotimatkalla enää tapahtunut.
Vastaukset 22
Vanhimmat
lämmintä kättä sinne persuksiin, täytyypä tarkistaa, että pikku ruuneperi siellä ei vahingoittunut:D
Tuntuuko nyt hyvältä? :DDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Hauskaa iltaa!
kyll se huumorin kukka o se kaunehin kukkane yhä edelleski. Jos sitä miälessäs pitä,nii kyll jutu juurt saa aikkaseks. Ehdotinki täsä muinoi,ett kirjotta voi,vaik aidaseippäst ja sainki kuulkkast nii hyvi risuaida rakennusohjei, ett kasa semssi aineksi o odottamas hanke all ens suve. Voikka hyvi ja muistakka pittä suupiäle ylöspäi.
mihis sitten risuaitaa meinaat tehä? Laitaks sää aidan, ettei ne kiinalaiset tuu liian lähell vai mitä meinaat?
Mökillen meinaa rakentta semmost vanhaaikkast aitta niinko silmäiloks,ja samall näit kädentaidoi jollantavall pittä yl. Katotaan kui käy?
Onks kiinalaiset alkanu villiintymää, jessus se onkin melkouutinen.
Niitä ko on niin paljo ja sit viäl villei?
Mökilleni ninaan rakentaa semmoisen vanhan aikaisen aitan niin kuin silmän iloksi ja samalla näitä käden taitojani jollain tavalla pitää yllä . Katsotaan kuinka käy.
Tuo margariini kuulosti pahalta. Jenkeissä, Kaliforniassa on nuo kovetetut kasvirasvat kielletty kokonaan elimistölle vaarallisina. Tuohon pistän sulle linkin. Nyt täytyy mennä!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Transrasva
Nyt on avakadoöljy suosiossa, ja on hyvää sitrunalla maustettuna sopii hyvin kalanpaistóon ja salaatteihin!
Paistoin illalla kuhaa 1 isohkon filen, on se ihan laadukasta. Ja hyvin riitoisaa, roiskuu isompina helminä kuin rypsiöljy, mutta on minulla verkkosuojus pannulle. Hella senkun kiiltää pyyhkiessä, hih
voisin siis antaa sexi ohjeita aina lampaasta sinne yksin orkanismeihin, on niin ollut alttarille vetoa.
Senkin saatan ymmärtää,...alttarin nimittäin:DDD Lampolat ei paljon kiinnosta! Edes pässit, niitä löytyy joka taholta!
miellyttää. Pieni kaunis helmi illan päätteeksi.
oli tarkoitettu palstalta luetun perusteella, mitäs tämä sinuun liittyy ?
Ei todella minuun tarvitse liittyä:D Kaunista itsessään!
on runkata itteesä, siinä ss sanoma . Äkkiä sinne peiton alle ja kädet vaan vipeltämään.Runoile sitten viimeistäänb aamulla mitä tosi nainen on !!!
Miten voi noin väärin ymmärtää? Eihän minun puoleltani ollut mitään tuohon viittaavaa!
Ehkä se tosiaan on niin, että kauneus on katsojan silmissä!
OLIHAN gUNNAR-PÄSSI, ((no) vuosia sitten kova sana, taitaa olla syäty jo sekin päät ja hännät villoineen, tuskin sitä enää voi vieraaks odottaa!
juuri koulusta päässeet lääkärit eivät leivälle margariinia laita. olin sellaisessa tilaisuudessa kutsu vieras joukossa.muutamaa valmistunutta juhlimassa,niille emäntien piti hakea voita pöytään.muuten olisivat syöneet leivän ilman rasvaa.
Chaplin nauratti katsojiaan pukeutumalla knalliin, pieneen takkiin, lökäpöksyihin ja liian isoihin kenkiin, joihin sitten kompasteli. Hän onkin tyylikkäin kompasteluhuumorin edustajista. Tilannekomiikan ydintä on aina ollut liukastelu banaaninkuoriin huimine tai räpistelevine ilmalentoineen. Jos on vielä kantamuksena rikkoutuvaa, kuten kananmunia tai lasipulloja, vahingonilo saa kunnon tyydytyksen. Ilmankos kehotetaankin, ettei kannnata kaikkia munia pitää samassa korissa. Koskaan en ole kuullut niin kauheaa sadattelua , kun pultsari liukastui Alkon edessä ja viinapullot hajosivat. Ei siinä uskaltanut paljon hymyilläö vahingolle, vaikka kuinka sanotaan, että vahingonilo on puhtain ilo.
Nainen yleensä pyllähtää pehmusteilleen, ja minäkin heti vilkaisen, näkikö kukaan, huomasiko joku arvokkuuteni saaneen pikkukolhun. Lapsuudessa hiihtomäessä kaatumista sanottiin akaksi. Kun Itä-Suomen ilotyttö kaatui liukkaalla kadulla, hän totesi : " Nyt mänj virma nurin!"
Hupailut sikseen, kaatuminen on etenkin ikääntyneille luille vaaran paikka. Lantiota suojaavia toppahousuja on myynnissä, liukuesteetkin auttavat vain, jos ne muistaa ja viitsii laittaa kenkiin ulkoilemaan lähtiessään. Uskon, että kävelysauvistakin on apua. Hiihtelevä tai töpsöttelevä kävelytyyli kannattaa tarpeen vaatiessa ottaa käyttöön myös.
Eilen jäin sutimaan liukkaaseen ylämäkeen kaupan parkkipaikalta ajaessani, onneksi takana ajanut ritarillinen Aatuavulias otti omasta takaluukustaan muutaman lapiollisen hiekkaa renkaitten alle.
Jos pyllähtää, siitä voi yrittää ottaa kaiken huvin irti, tarjottava apu kannattaa ottaa vastaan eikä olla moksiskaan, ellei luita ei ole murtunut eikä kovin pahasti tehnyt kipiää. Siinä turha pönötys mukavasti kaikkoaa. Ei olisi pahitteeksi harjoitellakin kaatumista, jos ei enää hiihtomäestä muista.
P.s. Olen kuullut sanottavan, että muurahainen kaatuu aina vasemmalle kyljelleen...mahtaako pitää paikkansa.
Pistän tähän pikkuisen tietoa lonkkasuojahousuista. Kuulin ensimmäisen kerran lonkkasuojahousuista niiden kehittäjältä itseltään 90-luvun puolivälissä. Keksijä/kehittelijä oli lääkintäneuvos, ylilääkäri Rauno Heikinheimo Tampereelta. Hän oli työssään nähnyt vanhusten, erityisesti osteoporoottisten ja reumaa sairastavien kaamutisten seuraukset. Erityisesti lonkkamurtuma on kohtalokas monelle ja voi johtaa jopa laitoshoitoon tai invalidisoitumiseen.
Hän kertoi näistä suojahousuista, jotka suojaavat kaatuessa lonkkamurtumilta. Keksintö oli silloin markkinointivaiheessa. Vuonna 2006 Rauno Heikinheimo MedCare-säätiö palkitsi Reumateko palkinnolla hänet.
Housujen keksijä kuoli Tampereella 2008 80 vuotiaana.
tulikohan oikein kirjoitettua oikein näin aamutuimaan, tyttärenpoikani on hoksannut nyt, että dementian oireita alkaanut minussa ilmetä. Huhhuh ja hehheh...eihän se tietysti ole naurun asia, vaikka pitkään oon naureskellut unohtamisilleni. "mihinkäs mie nyt taas sen yhen paperin laitoin"...jne, hänelle kertynyt niin paljon jo tähän elektroniikkaa, ettei kohta ite mahuta tähän.Ooon kuulemma hävittäny yhen tärkeen pakkauksen muistamattomuuesssain. Ja sähkölaitteita nyt joka puolella, että ihan päästä senki takkii välil heittää, mie ko en siedä sähköö tään oman sähäkkyyteni...siis sähköisyyteni takia.
Ai niin, tästä luitten kestävyydestähän mun piti, eikä pään heittelehtimisestä.
Taitaa tulla jo 25 vuotta siitä, kun minut otettiin tähän luukatotutkimukseen mukaan, Kuopion Yliopisto tutkii, sillon mittailtiin luun kestävyys yms. kaikenlaista....elämäntavat, liikunnat yms.
Todettiin, että on kuulemma kuin nuoren neidon luut, vahvat ja lujat. Viiden vuoden välein aina tullut pitkä kyselylomake nykytilanteesta, ja oisha siel Kuopiossa pitäny käydä seurantakuvauksissakii, mut en sinne kuiteskaan oo lähteny.
Niin, missäs olikaan haastamassa...ahah tuossa, kummastyusta vähän on herättäny tutkijoissa, kun luut on niin vahvat, kun osittain aika "epäterveellisestikin" oon koko eloni elänyt, tupakkii, voita, läskii...mitä vaan on mielein tehny. Liikunta on ilmeisesti ollunna aika re
ipasta, se hyötyliikunta...ain ajoin pitkätkin matkat polkupyörällä ja sit ne jokavuotiset marja- ja sienenkerruureissut. Mitenkä lienee geenien merkitys, kaipa siinäkii oma ossuutensa.
Mikähä lienee tarkotyuksein ollu tätäkii kirjottaa, mut kaipa tuo, ettei miulta ilmeisesti niin helposti luita katkeile ja murru, vaik pyllähtelisin nurinkii, kaaduinhan nelisen vuotta sitten kaks kertaa pahasti pyörälläkkii ja senjälkeen lopetin sen hurjastelun. Olin sitä mieltä, että suojelusenkelinini anto merkin...tää on nyt loppu, se hurjastelu.
yks asia, tuli mieleen...niinko luuttomuus-asia. On kellään muulla kokemusta aivan eteerisestä ihmisestä, kun häntä tervehtii, käsi on ko joku rätti vaan, ei voimaa eikä tuntoo. Sit jos häntä halaa, samoin on tunne, ettei ees lihhaa ja luita oo, jotenkin iha epämiellyttyvä tunne tullee. Oon aatellu, että onkohan nää tällaset ihmiset niitä ufo-ihmisii, toisilta planeetoilta. Onhan sellasiikii eppäilyjä jossain esitetty, että joukossamme vois näin olla....siis ufoja.
Taisit muutella himpunverran totuutta. Alussa onkin vain huumoria ja totuus seuraa sitten kauppareissustasi perässä. Hyvä, mutta etpä kertonut kohilleen. Kukas niitä kaikkia....
Voisinpaan kuvitella, että kun tämä Anselmi palasi roikottaen hajonnutta munapussia kädessään ja Miina totisena askeleen päästä perässä, Amalia näki kaiken ja tarkkana, kokeneena teki heti johtopäätökset. Anselmi söpötti heti oven avauksessa, että kun sattu sitä ja sitä keikkaa ja kaikki munat hajos. - Kaikkiko? Sinä saakutin tollo! Nyt tuohon sovalle ja housut alas! määräys tuli sillä äänellä, että kokemuksesta Anselmi tiesi, että toteltavava oli. Muuten seuraisi pahoipitely.
Amalia kaseli roikottimia ja totesi: - Käytetyiltä ja nuhjaantuneiltahan nuo näyttää. Enhän minä siitä, niitä on jo tässä tauloudessa heiluteltu ihan riittävästi, mutta pitikö sinun saamarin tunarin panna munapussi Miinan persuuksiin alle pehmikkeeksi. Siinä ilottelussas meni viiden euron munat!
Ja he jatkoivat elämäänsä onnellisina kohti loppua, josta jo oli näytöt yli puolen välin.