Olen ollut jo pitkään masentunut. Teini-iästä lähtien mutta olen selvinnyt hyvin ilman lääkkeitä pitkän seurustelusuhteeni ansiosta joka tosin on tuottanut minulle myös paljon mielipahaa. mm. alistamista, mustasukkaisuutta, sekä väkivaltaa. Pelkään koko ajan mm. muita ihmisiä ja olen todella säikky ja itken vähän väliä. Luulen että kärsin ns. läheisriippuvaisuudesta enkä selviä yksin ja vaikka kuinka haluaisin jättää väkivaltaisen parisuhteen taakseni, uskon etten siihen pysty koska olen niin herkkä eikä minulla ole ketään jolle purkaa tunteitani ja pahaa oloani. Nyt meillä menee tosi huonosti, kummatkin olemme asunnottomia ja tällä hetkellä asustan äitini luona joka varmaan myös kyllästynyt minun säälittävään elämääni. Ystäviä ei ole, ainoastaan pari kaveria jotka houkuttelevat kännäämään mutta suoraan sanottuna olen kyllästynyt kaatamaan viinaa kurkustani alas. Alkoholi vain pahentaa asioita ja olotilaani. Voi kun olisi edes yksi tosiystävä joka on aidosti kiinnostunut minusta mutta joskus tuntuu että sekin on liikaa vaadittu. Olen vasta 23vuotias mutta elämä ollut täyttä paskaa koska en ole osannut tehdä oikeita valintoja elämässäni ja olen antanut satuttaa itseäni. Sen vuoksi vaikea enää luottaa ihmisiin. Olen luonteeltani kiltti, rauhallinen, hieman ujo (ainakin aluksi) ja tahdon vilpittömästi kaikille vain hyvää mutta minulla on sellainen tunne että ihmiset pitävät minua säälittävänä, täysin epäonnistuneena. En ole saanut mitään hyvää aikaiseksi ja itseluottamukseni on vajonnut täysin pohjamutiin. Minua pidetäään tyhmänä koska en ota osaa keskusteluihin ja olen sulkeutunut ja tämä epäonnistumisien sarja elämässäni on tehnyt minusta jotenkin vähä-älyisen. en pysty katsomaan ihmisiä silmiin tai jos pystynkin luomaan katseen johonkin käännän heti katseeni pois koska ajattelen että tämä toinen ihminen pitää minua jotenkin vastenmielisenä. Olen kaunis kasvoiltani ja laihtunut jo 8 kiloa masennuksen vuoksi. Olen ihan hukassa. Tahdon paremman elämän mutta jotenkin on niin vaikeaa kääntää uusi sivu elämässäni koska itseluottamus puuttuu minusta kokonaan. No ehkä se vielä palaa takaisin kun olen laihtunut tarpeeksi. Tällä hetkellä painan 76kiloa ja tavoitteena on saada vielä reilu 16 kiloa pois. Kysymys kuuluu; Onko hoikemmat ihmiset jotenkin onnellisempia kuin lihavat? Auttaako masennuslääkkeet mielialaan? Ja entäpä paniikkihäiriö? Onko kellään kokemuksia siitä? Tiedän etten ole ainoa näiden asioiden kanssa kamppaileva ja siksi kaipaan neuvoja mikä auttaa masennukseen? Eli jos joku voisi vähän auttaa...ja mitä lääkettä määrätään paniikkihäiriöön ja auttaako se? Onko lääkkeet muka ratkaisu kaikkeen (itse uskon ettei näin ole.)
masentunut...eikä ketään kiinnosta..
herkkä sielu
2243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eivät lääkkeet ole ratkaisu mutta ne voivat tuoda helpotusta oloon. Nuo ongelmat sinun kannattaisi käydä läpi terapiassa.
Sinulla vaikuttaisi olevan vaikeaa, mutta olethan vasta 23, monet asuvat vanhempiensa luona keski-ikään asti.
Ensimmäisenä sinun pitää itse päättää mitä haluat, haluatko ottaa osaa keskusteluihin ja saada uusia ystäviä vai kenties jotain muuta. Monet ihmiset pärjäävät yksinäänkin mutta koska kaipaat tosiystävää sinun ensin pitää avautua ihmisille. Vain 10% ihmisen tunteista näkyy ulospäin, eli usein tulisi olla superavoin. Pahaa oloa voi purkaa muuttamalla elämänasennetta, joko uusi harrastus, matka tai jopa ruokavalio. Kaikesta voi tehdä hauskaa, mutta kuten minulla, se ei aina suju yksin. Usein tarvitsee jonku ihmisen jonka kanssa jakaa. Jos olet aivan pohjamudissa ei minun mielestäni tulisi kuitenkaan kirota pahaa maailmaa ihmiselle johon haluaisi ystävystyä. Terapia saattaa auttaa, lääkkeitä en alkaisi vedellä.
Itsekään en ole kovin sosiaalinen, tunnen itseni sisäänsulkeutuneeksi ja ulkopuoliseksi isomman ystäväpiirin kanssa vaikken ulkopuolinen olekaan. Olen vain tosi ujo. Eikä minulla tosi läheisiä ystäviä olekaan kuin kaksi. Tosin pidän ihmisistä paljon joten etsin myös kaukosuhteita. En yritä mainostaa, mutta liityin viime vuonna Xihalifeen. Minulla on siellä satoja ystäviä mutta vain neljä hyvää joille voin avautua mutta joita yritän itsekin muistaa kuunnella. Kaukosuhteet kääntyvät hauskoiksi kun sähköpostin lähettelystä siirrytään chattiin ja siitä postikortteihin. Minulle tulee hyvä mieli kun ajattelen että jossain hyvinkin kaukana joku välittää minusta :)
Laihduttaminen ei auta masennukseen. Tulee arvostaa itseään sellaisena kuin on vaikka minullekin se joskus on vaikeaa. ÄLÄ ajattele ihmisten ajattelevan sinua vastenmielisenä. Kuulin jostain että ihminen näkee toisen sellaisena kuin hän itse kuvittelee olevansa. Perheeni sanoo että olen oikein hoikka vaikken omaan vatsaani täysin tyytyväinen olekaan. Silti olen todennut että olen laiha vaikkei niitä vatsalihaksia näkisikään :D Muttei se tarkoita ettenkö voisi olla masentunut. Masennun helposti vaikeista ystäväsuhteista, terveydestä ja tulevaisuuden suunnittelusta. Tavalliset kauneusongelmat alentavat itseluottamustani ja juuri nytkään en ole aivan täysin tyytyväinen ulkonäkööni ja sosiaalisiin taitoihini.
Kirjoittaminen voisi auttaa, minä itse pidän runojen ja tarinoiden värkkäämisestä, varsinkin päiväkirjan. Viime aikoina olen purkanut pahaa oloani blogiini.
Toivottavasti löydät hyviä ystäviä :)