Meillä tytteli on 6kk iästä eteenpäin nukahtanut hienosti omaan sänkyynsä samoilla rutiineilla: Iltapalan jälkeen hammaspyykki, imetys, omaan sänkyyn, tutti suuhun, taputus pepulle ja zip, tyttö nukkuu. Jos uni ei ole heti tullut, on annettu hetken touhuilla yksin sängyssä ja väsyn tultua toistettu tutti ja tassuttelu -kombo.
Nyt on viikon verran nukahtaminen ollut kuitenkin työn ja tuskan takana. Tyttö ei ensinnäkään oikein malttaisi rauhoittua tissille, vaan tuhtaa jo siinä. Kun pitäisi siirtyä omaan sänkyyn, tulee itku jo ennen kuin ehdin laskea lasta petiin. Sängyssä pyrkii heti seisomaan pystyyn, itkee, eikä mikään rauhoitteluyritys, silittely, taputtelu tai tuutulaulu tepsi. Itku vain yltyy. Kun otan syliin, ei siinäkään ole oikein hyvä olla. Rauhoittuu vasta sitten, kun pääsee meidän sängylle tai lattialle touhuilemaan. Monena iltana on nukahtanut lopulta syliin vasta lähempänä puoltayötä, kun normaalisti on unten mailla viimeistään klo 21.
Tytsy tekee kyllä kovasti toista hammastaan ja uusia taitojakin on tullut, nimenomaan tuo tukea vasten seisomaan nouseminen ja konttaaminen. Samoin parina iltana on kakkaaminen ollut kovan työn takana ja uni on tullut pian vaipanvaihdon jälkeen. Päivisin kakka tulee helposti, on ihan normaalin löysää eikä vatsa vaikuta vaivaavan muutenkaan, mutta ollaan varmuuden vuoksi annettu luumusosetta. Olen lukenut, että hampaiden puhkeaminen voi laittaa lapsen vatsan sekaisin, mutta voiko se aiheuttaa tällaista "iltaummetusta"?
Meillä on miehen kanssa hiukan erimielisyyttä siitä, miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. Mies jättäisi tytön itkemään sänkyynsä hämärään/pimeään huoneeseen kunnes väsähtää, minä taas en missään nimessä halua tehdä niin. Itku on kuitenkin ihan oikeaa itkua eikä mitään pientä kitinää. Olen ottanut tytön pois sängystään ja meidän kanssa touhuamaan, kun missään muualla kerran ei tunnu olevan hyvä. Sitten käyn välillä kokeilemassa, joko uni tulisi joko omassa sängyssä tai sylissä keinutuolissa keinutellen. Jos ei tule ja itku jatkuu, mennään taas muihin touhuihin. Ajattelen, että tämä on nyt tällainen vaihe, joka menee ohi kun hammas puhkeaa tai uudet taidot eivät enää häiritse unen tuloa. Mies taas meinaa, että nukkumaanmenoaika siirtyy lopullisesti puolilleöin ja nukuttamisesta tulee tällä menolla ikuinen rumba. Mutta miten toisen voi pakottaa nukkumaan, kun se uni ei vaan tule? En haluaisi tehdä nukkumaanmenosta lapselle epämiellyttävää tilannetta.
Nyt on viikon verran nukahtaminen ollut kuitenkin työn ja tuskan takana. Tyttö ei ensinnäkään oikein malttaisi rauhoittua tissille, vaan tuhtaa jo siinä. Kun pitäisi siirtyä omaan sänkyyn, tulee itku jo ennen kuin ehdin laskea lasta petiin. Sängyssä pyrkii heti seisomaan pystyyn, itkee, eikä mikään rauhoitteluyritys, silittely, taputtelu tai tuutulaulu tepsi. Itku vain yltyy. Kun otan syliin, ei siinäkään ole oikein hyvä olla. Rauhoittuu vasta sitten, kun pääsee meidän sängylle tai lattialle touhuilemaan. Monena iltana on nukahtanut lopulta syliin vasta lähempänä puoltayötä, kun normaalisti on unten mailla viimeistään klo 21.
Tytsy tekee kyllä kovasti toista hammastaan ja uusia taitojakin on tullut, nimenomaan tuo tukea vasten seisomaan nouseminen ja konttaaminen. Samoin parina iltana on kakkaaminen ollut kovan työn takana ja uni on tullut pian vaipanvaihdon jälkeen. Päivisin kakka tulee helposti, on ihan normaalin löysää eikä vatsa vaikuta vaivaavan muutenkaan, mutta ollaan varmuuden vuoksi annettu luumusosetta. Olen lukenut, että hampaiden puhkeaminen voi laittaa lapsen vatsan sekaisin, mutta voiko se aiheuttaa tällaista "iltaummetusta"?
Meillä on miehen kanssa hiukan erimielisyyttä siitä, miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. Mies jättäisi tytön itkemään sänkyynsä hämärään/pimeään huoneeseen kunnes väsähtää, minä taas en missään nimessä halua tehdä niin. Itku on kuitenkin ihan oikeaa itkua eikä mitään pientä kitinää. Olen ottanut tytön pois sängystään ja meidän kanssa touhuamaan, kun missään muualla kerran ei tunnu olevan hyvä. Sitten käyn välillä kokeilemassa, joko uni tulisi joko omassa sängyssä tai sylissä keinutuolissa keinutellen. Jos ei tule ja itku jatkuu, mennään taas muihin touhuihin. Ajattelen, että tämä on nyt tällainen vaihe, joka menee ohi kun hammas puhkeaa tai uudet taidot eivät enää häiritse unen tuloa. Mies taas meinaa, että nukkumaanmenoaika siirtyy lopullisesti puolilleöin ja nukuttamisesta tulee tällä menolla ikuinen rumba. Mutta miten toisen voi pakottaa nukkumaan, kun se uni ei vaan tule? En haluaisi tehdä nukkumaanmenosta lapselle epämiellyttävää tilannetta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos yhtään lohduttaa niin meilläkin oli tuossa puolen vuoden kieppeillä jokin "vaihe" joka vaikeutti nukkumaan menoa. Joka ilta reilun viikon ajan nukuttamiseen meni tunti. Normaalisti siis nukahtaa helposti omaan sänkyynsä. Itsekkin pelkäsin, että jos yritän nukuttaa syliin tai pullolle niin siitä tulisi tapa. Mutta ei, nukahtaminen helpottuikin aika pian ja taas nukahdetaan kiltisti omaan sänkyyn ilman erityispalveluita :) Oli ilmeisesti jokin kasvuvaihe koska hampaita ei tullut eikä muutenkaan ollut kipeä tms. Suosittelen, että teet minkä parhaaksi näet lapsellesi. En kannata itkettämistä. Meillä tuo reilu viikko meni pinnasängyn ja olohuoneen väliä rampatessa. Poika oli sängyssään mutta aina kun tuli itku niin menin rauhoittelemaan. No oma kunto kasvaa :)
Kaikenlaisia vaiheita on täälläkin ollut. Yleensä pieni on mennyt aika mukavasti nukkumaan,mutta esim. juuri tuo seisomaan oppiminen oli hankalaa aikaa. Väkisin piti aina nousta ylös vaikka kuinka väsytti ja alas ei vielä osattu sulavasti tulla. Villitys meni kohta ohi. Sitten taas isompana alkoi kai mielikuvitus laukkaamaan ja tuli kaikenlaisia pelkoja. Yksin ei enää onnistunut nukahtaminen ja istunkin nykyisin yleensä sängyn vierellä ja annan pienelle käteni. Ja siihen rauhoittuu aika pian.
Itkemään en pientä yksin jättäisi, hui! Aika tarkka olen kuitenkin ollut nukkumaanmenoajasta. En ole enää sängystä ottanut pois vaan sinne rauhoittanut pienen, kunnes on alkanut nukkumaan. Pari kertaa olen tosin ottanut viereeni isoon sänkyyn nukahtamaan jos on aivan yltynyt itkemään.
"En ole enää sängystä ottanut pois vaan sinne rauhoittanut pienen, kunnes on alkanut nukkumaan."
Tuo meillä on juuri se ongelma, kun tyttö ei rauhoitu millään konstilla. Alkuun ajattelin, etten otakaan sängystä pois, vaan rauhoittelen sinne, mutta kun siellä itku vain yltyy ja yltyy niin että toinen meinaa tikahtua. Pakko on nostaa sängystä syliin, mutta kun siinäkin itku jatkuu tai alkaa uudestaan välittömästi kun yritän laskea takaisin sänkyyn. Tai sitten käy niin, että laitan tytön pötkölleen petiin ja hän kiepsahtaa saman tien ympäri ja nousee seisomaan. Jos kippaan takaisin makuulle, alkaa itku. Jos lähden huoneesta pois, alkaa itku. Kokeilin jäädä vain sängyn viereen hiljaa istumaan, mutta itku tuli sittenkin. Sängystä olisi vain päästävä pois.
Nytkin käytiin taas aikamoinen vääntö, kun yritin saada nukahtamaan omaan sänkyynsä. Tyttö nukahti lopulta syliin kun hieroin selkää. Ihan puhki oli jo pieni reppana (ja äitikin oikeastaan), mutta ei vain tahdo antaa unelle periksi.
meillä ilta nukkumaan meno myös ollut nyt tämän viikon vaikeampaa... poika kohta 8kk ja aina mennyt kiltisti omaan sänkyyn nukkumaan.. (välillä on poikkeuksia) mutta nyt kun on oppinut tuon seisomisen pinnasängyssä ja hampaatkin puhkesi justiisa tänään ylös ni huuto tulee ku laittaa sänkyyn..
meillä ilta rutiini menee näin:
ilmakylpyä, puuro, kylpy, leikkiä, velli, hampaiden pesu ja sänkyyn.. sinne on aina ennen itsekseen nukahtanut pienen itsekseen pälättämisen jälkeen..
nyt ku laittaa sänkyy... menee hetki ja alkaa huuto... ei auta rauhoittelut ku on sängyssä eikä sylissä.. välillä auttaa ku menee valosaan mutta joskus vasta maito.. eli meillä on nyt annettu huudon jälkeen maitoa että nukahtaa ja sitte siirretty sänkyyn...