Iltaa itse kullekkin, olen puhujaksi aikoinaan pyydetty ja saarnoja pitänyt nyt jo lähes vuosikymmenen. Ongelmana on se, etten itse jaksa uskoa mitä puhun tai oikeammin halua uskoa... mutta olen siellä täällä laajasti tunnettu ja perheeni tähän uskoon juurrutettu.. Tiedän, että tämä on väärin.. mistä saisin rohkeuden tuoda oma mieleni esille? Uskokaa mutta tämä on tavattoman raskasta ja mahdotonta.
Puhujaksi pyydetty
Viimeinen puhuja
473924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Onko mennyt usko kristinopiin eli Kristuksen pelastustyöhön vai nimenomaan vanhoillislestadiolaiseen tulkintaan?
Onko mahdollista vetäytyä ensin vain saarnaamisesta jäähylle.
Eikö se riitä, että omassa mielessään omalta osaltaan miettii, eikä kaikkien muiden puolesta usko (Hengen tuovan sanoja määräosan).
Kiitos viestistä, mutta tähän koko hommaan ja pelastautumisoppiin. Epätoivosta kai kertoo jo se, että tämmösellä palstalla kirjoitan.. kai se on sitä purkautumista. Mutta "myötätuntoa", kiitos viestistä, et vaan kuitenkaan ole joutunut tiedostamaan tätä koko elämän juurruttamista. Perheen takia tässä jaksetaan ja ollaan puhujana kun muuta ei voi. So, goodbye.
"Ongelmana on se, etten itse jaksa uskoa mitä puhun tai oikeammin halua uskoa..."
Mitkä asiat kristinuskossa ovat mielestäsi ongelmallisia?
En tiedä jaksanko nyt jäsentää tätä: mutta rakkauden kaipuu, pelastautumisoppi, ja väärä yhteisöllisyys joka menee Kristuksen rakkauden edellä.
Vanhoillislestadiolaisuuden yksi ongelma on se, että seurakunta ja sen erehtymättömyys on nostettu pääjumalaksi. Isä, Poika ja Pyhä Henki on painettu eräänlaisiksi apujumaliksi, jotka toimivat pelastaumisoperaatiossa vain seurakunnan sisällä ja sen yhteydessä.
Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä ei vl-liikkeessä voida puhua muuten kuin seurakuntakorostuksen kautta.
Vl-liikkeellä on aivan oma eksklusiivisuuteen perustuva seurakuntaopin erityiskorostus, joka ei voi myös olla aiaiheuttamatta ahdistusta itsenäisesti ja vilpittömästi ajattelevissa ihmisissä. Eksklusiivisuus tuo toisaalta turvallisuuden, mutta valitettavasti myös ylemmyyden tunnetta "uskottomia pötköjä" kohtaan.
Raamatun opetuksesta? Jos ei, saarnaa juuri niin kuin tunnet oikeaksi. Jumala silloin vahvistaa ja siunaa sanasi.
Jos taas tunnet ettet jaksa uskoa oikein, vetäydy tehtävästä reilusti.
Voi rakas ystävä, ei se ole näin helppoa. Mukana on perhe, ystävät, siioni, sukulaiset ja vielä minua pyydetään muita kantamaan.
eläytyä tilanteeseesi.
-Ei kai puhuja kanna seurakuntaa?
Mutta et vastannut poikkeaako uskonkäsityksesi...
Vastasin, mutten jaksanut paremmin jäsentää.. "väärä yhteisöllisyys ennen Kristuksen rakkautta..."
"väärä yhteisöllisyys ennen Kristuksen rakkautta"?
eletään yhteisön mukaan ja lisätään mukaan synninkäsite."jos teet sitä, teet syntiä, mutta näin sanoo vain jumalaton hullu". Anteeksi, olen väsynyt, en jaksa paremmin selittää. Ehkei sinun tarvitse tätä tietää.
"jos teet sitä, teet syntiä, -Varsin tuttua. "jumalaton hullu" -Miten niin, Jumalahan vihaa syntiä.
Jatka huomenna zzzzzzzzzzzzzzz.
Niin, mutta rakastaa syntistä:
“Jos syöt tahi olet syömättä, et sillä voita etkä menetä mitään (1. Kor. 8:8). Mutta jos joku menisi sotkemaan siihen syntiä tai vanhurskautta sanomalla: ‘Jos syöt, teet syntiä, jos pidätyt syömästä, olet vanhurskas’ tai toisinpäin, hän olisi jumalaton hullu. Jumalattomuutta on se, että käsitellään tekoja synnin ja vanhurskauden yhteydessä.
Siis usko tulee rakkaudesta Kristukseen ja olkoon Hän meille armollinen sillä olemme sitä mitä koemme ja uskomme ja halumme on rakastaa (Viimeinen puhuja).
"jos teet sitä, teet syntiä, mutta näin sanoo vain jumalaton hullu".
Ymmärrän ajattelusi. Kyllä olet oikeassa, sisaret ja veljet kiinnittävät välillä liikaa huomiota epäoleellisiin asioihin. MUTTA juuri tässä kohdassa juuri sinulta tarvitaan anteeksi antavaa mieltä näitä uskonystäviä kohtaan. Juuri siksi Isä meidän rukous opettaa "anna anteeksi meille meidän syntimme NIINKUIN mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Sinun syntisi on kuitenkin toisten uskonelämää vikominen ja anteeksiantamattomuus. Siksi ei kirkkaana loista uskon yksinkertaisuus.
Filosofi Daniel Dennett on haastatellut samassa tilanteessa olevia pappeja. Tässä vedosversio hänen kirjoittamastaan artikkelista:
http://newsweek.washingtonpost.com/onfaith/Non-Believing-Clergy.pdf
Dennett on hyvä esiintyjä ja tähän uskonsa menettäneiden kirkon työntekijöiden tilanteeseen liittyvä videoluentokin löytyy YouTubesta:
http://www.youtube.com/watch?v=D_9w8JougLQ
Hänen kirjansa "Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä" on vähiten räyhäkäs näistä uusista uskontokriittisistä kirjoista. Richard Dawkinsin "Jumalharha" on jo tiukempaa tavaraa ja Christopher Hitchensin "Jumala ei ole suuri: kuinka uskonto myrkyttää kaiken" kannattaa lukea vasta viimeiseksi järkytyksen välttämiseksi. Mutta Lumous murtuu on varsin leppoisaa kerrontaa.
Itse näin omalla kohdalla ainoana vaihtoehtona ilmoittaa, että minä haluan jäädä sivuun puhumistehtävistä. Vetosin omaan jaksamiseen ja siihen, että väsyneenä ja heikkona en pysty tuomaan Jumalan sanaa niin kirkkaana esille, että olisi parempi, jos saisin jäädä sivuun näistä tehtävistä.
Minulle ehdotettiin, että jos vielä kuitenkin jatkaisin, mutta pitäisin seuroja enään vain kotisiionissa.
Sanoin, ettei sillä paikalla ole mitään väliä, vaan sillä, että minä en enää koe olevani hyvä tähän tehtävään. Etten enää pysty olemaan sanonen takana. Vaikka minut tässä sivussa sitten sidottiin, sain samalla jättäytyä tehtävistä pois. Toisin sanoen minut erotettiin liikkeestä, mutta näin, että tämä oli ainut vaihtoehto. Vaimoni lapsineen on edelleen vl:iä, mutta ite en ole tämän ratkaisun jälkeen voinut seuroissa käydä.
Jos viestisi on tosi, haluaisin jakaa asiaa kanssasi.
"En tiedä jaksanko nyt jäsentää tätä: mutta rakkauden kaipuu, pelastautumisoppi, ja väärä yhteisöllisyys joka menee Kristuksen rakkauden edellä. "
Viimeinen osa lauseessasi Kristuksen rakkautta kertoo että olet edelleen kristitty.
On monta sellaista jotka ovat siirtyneet luterilaisen kirkkomme sisällä tavalliseen seurakuntayhteyteen ja osa toisiin herätysliikeisiin. Tunnen sellaisen papin seurakunnassakin, joka on joskus ollut vanhoillislestadiolainen mutta jonka käsitys kristinopista on muttunut toiseen painotukseen. Kaikkein lähimpänä omaa aiempaa elämääsi on ehkä rauhansana, jossa ei ole seurakuntakorostusta. Itse en ole rauhansanalainen mutta olen yhden elämänvaiheen niissäkin seuroissa viettänyt.
Jos et saa yhteyttä Kalmar:iin (jos on oikea henkilö eikä vain kirjoitus täällä), kuten toivot, suosittelen sinulle, että otat selvää jostakin aiemmin vl liikeessä toimineesta papista ja menet luterilaisen kirkon peruskäytönnön mukaisesti vaikka ennalta sopimassasi tapaamisajassa käymään sielunhoidollisen keskustelun hänen kanssaan tilanteestasi. Keskustella voi jonkun muunkin papin kanssa, aina keskustelu helpottaa, mutta valitse ei ihan nuorta pappia vaan elämää nähnyt eikä ihan "tiukkapipoa". Uskon epäilyt ja ihmiset, jotka ovat uskostaan kriisissä ovat papeille sitäpaitsi jokapäiväinen työhön liittyvä asia. Voin vakuuttaa, että luterilaisen kirkon papille nämä ovat tavallisia keskusteluita, joissa saa purkaa omaa mieltään ja omia tuntojaan kahden kesken ja luottamuksellisesti. Ehkä pääset elämässäsi eteenpäin.
Mitä tulee aiemman yhteisön ulkopuolisuuteen ja entisten ystävien jättämiseen, niistä on ihmisillä erilaisia kokemuksia erilaisissa yhteisöissä muutoinkin. Et ole yksin niiden kanssa, on työpaikkakiusattuja, koulukiusattuja, vieraalle paikkakunnalle joutuneita "ei meidän kylän poikia" tilanteeseen joutuneita.
Tarvitset nyt ensin keskustelukumppanin.
Mitäpä jos jatkaisitkin puhujana, mutta puhuisitkin rehellisesti niin kuin itse tunnet, uskot ja ajattelet ja Raamattua tulkitset. Ei puhujan tarvitse olla mikään fundamentalisti, fariseus tai vuorenvarma uskossaan. Vaikka uskoa ei olisi sinapinsiemenen vertaa, niin ei se mitään. Mutta olisi hyvä olla rehellinen, niin itselleen kuin seurakunnalleenkin eikä puhua sellaista mitä ei koe oikeaksi. Jos totuuden puhuminen pelottaa sinua, niin toisaalta me sanankuulijat suorastaan odotamme sitä päivää, että asioista uskallettaisiinkin lopultakin alkaa puhumaan.
Olisi kyllä kiva, kun tämän tapaiset puhujahenkilöt voisivat kertoa avoimesti mielipiteensä, mutta eihän se niin mene. Ei ole helppoa kertoa rivi vl:n kään, ettei usko oikeen mihinkään mitä vl opetus opettaa. Kait silläkin joku vaikutus olisi, että tarpeeksi moni vetäytyisi ko. tehtävistä..
Puhu saattomiehelle uskotulle veljelle tai sisarelle uskoon liittyvistä vaikeuksista, äläkä täällä keskustelu kanavilla. Olisi hyvä tai oikeastaan pitäisi olla rehellinen ja pyytää vapautusta puhujan paikalta. Perhe ei saa olla siinä esteenä jos sananpalvelija tehtävää ei voi omasta mielestä hoitaa. Parempi olla edessä päin rehellinen kun takana päin.
rehellinen myös täällä?
>Puhu saattomiehelle uskotulle veljelle tai sisarelle uskoon liittyvistä vaikeuksista, äläkä täällä keskustelu kanavilla.>
muillekkin toisenlaista ajatusta mitä ääneen en ole uskaltanut sanoa, tapana on vaieta. Kiitoksia monelle rohkaisevista sanoista.
Älä rysäytä liian montaa asiaa yhtä aikaa. Sinä tarvitset aikaa ajatella rauhassa.
Minun neuvoni: Pyydä ja vaadi päästä tauolle puhujan tehtävästä. Selitä ainoastaan, että kyse on omaan jaksamiseesi liittyvistä asioista. Kenelläkään ei ole oikeutta tonkia sinulta tarkempaa vastausta (sinun ei siis tarvitse vastata) eikä kenelläkään ole oikeutta pakottaa sinua saarnatehtävään (sanot vaikka konkreettisesti että maaliskuusta alkaen et toistaiseksi enää saarnaa).
Mieti tauolla rauhassa, mitä haluat. Mikä tuntuu aidolta ja omakohtaiselta, mikä ei. Tee ratkaisu ajan kanssa sitten rauhallisen oman harkinnan pohjalta. Kristillisyyttä ja Jumalaa ei tarvitse jättää, vaikka seurakuntausko ja tekosyntiluettelot tökkivätkin. Muutos voi olla myös tie omakohtaisemman ja Kristus-keskeisemmän uskon löytämiseen.
Voimia tosi raskaaseen tilanteeseen. Toivottavasti sinulla on vaimosi kanssa avoin ja luottamuksellinen keskusteluyhteys. Uskon kriisin ei tarvitse automaattisesti merkitä perheen kriisiä. Oikea rakkaus ei ole ehdollista.
Jeesus kutsui sitä silmävoiteeksi. Katso kohti uskon alkajaa Jeesusta. Evankeliumista saa ammentaa voimaa niin jaksaa taas jatkaa matkaa. Erämaan kulkija pysähtyy keitaalle...
Mihin sinua silloin kymmenen vuotta sitten pyydettiin puhujaksi ? Piditkö sen puheen ? En bonjannut oikein viestiäsi. " ja saarnoja pitänyt nyt jo lähes vuosikymmenen. " Missä pitänyt ? Kotonako ? Ei voi olla totta että et jaksa itse uskoa mitä puhut. Oot sitten hiljaa tai vaikka kirjoita. Minusta se olisi hyvä idea että alkaisit kirjailijaksi, koska suurin osa romaaneista perustuu mielikuvitukseen. Siinä yhdistyisi se ettet usko mitä puhut ja julkisuuttakin saa aika helposti. (Pääministerin morsian tyyppisillä kirjoilla)
Suosittelen.
Totta tietenni joka sanansa.
Heh. heh!
mutta voiko vl-puhuja itse kieltäytyä puhujan tehtävästä ilman, että hänet heti katsotaan uskonsa kieltäneeksi tai eriseuraiseksi?
Olen ymmärtänyt ja luullut, että kun joku mies kutsutaan puhujaksi, hänen on otettava tehtävä vastaan. Eikä hän saa kieltäytyä tehtävästä muun kuin tosi vakavan sairauden takia, vaikka sitten olisi se hidas puhe ja kankea kieli.
Olenkin nyt ihmetellyt erään vuosikymmeniä Kainuun pääkaupungissa ja sitten myös "valkeassa kaupungissa" saarnaajana toimineen miehen saarnahomman jättämistä. ( Ainakaan missään lehdissä ei seurapuhujana enää nimeä näy.) Luulin, että mies on saarnannut väärää oppia tai peräti tehnyt tuhmia tekoja. Jospa onkin sitten vain halunnut tehdä muita asioita tai väsynyt ja kyllästynyt saarnaajana oloon!
voi oikeesti olla asetettu puhujaksi.
Lisäksi edellytetään, että ao. on oikeesti vl:ä
Nämä molemmat asiat on tällä avaajalla esteenä.
nimittäin minä olen kuullut että jos pyydetään puhujaksi se on pitämään puhe jossakin. Esimerkkinä Rauhanyhdistyksellä on vaikka Itsenäisyyspäiväjuhlassa, yleensä joku armeijan herra. Kun on kyse saarnasta, niin puhujaksi asetetaan ja joillakin paikkakunnilla käytetään tapaa että puhujaksi siunataan.
" Minut pyydettiin puhujaksi 10 vuotta sitten, enkä oikein itsekkään usko mitä puhun. " Vai mitenkä se aloitus menikään.
Parempi on kun alkaa runoilemaan, tai "Ruusustelemaan", tekee yhdet ruususet, niin kauppakäy, eikä oikein itsekkään tartte uskoa mitä kirjoittaa.
Se siitä !
Missä kohden avaaja sanoo olevansa nainen?
Mistä sinä päättelet "Minut pyydettiin puhujaksi 10 vuotta sitten," väärnnökseksi, kun käsittääkseni asut "Ruottinmaalla", miten päättelet miten puhuttaan. Olen kuullut "pyydetty puhujaksi" muodon "ihan luonnossa" silloin, kun olen ulkopuolisena keskustellut puhujan kanssa. Ja tämä palstahan on "maailmassa" ei täällä keskusteluissa välttämättä puhuta asettamisesta ja siunaamisesta. Puhujaksi pyydetään -ilmaus on vastakohta sille, että itse voisi pyytää päästä puhujaksi.
" Iltaa itse kullekkin, olen puhujaksi aikoinaan pyydetty ja saarnoja pitänyt nyt jo lähes vuosikymmenen. "
Tässä aloittajan aloitus. Jos on kyseessä Ry.n sananpalvelijaksi asettaminen, Käytetään ilmaisua että: " Iltaa itse kullekkin, olen sananpalvelijaksi aikoinaan asetettu ja saarnoja pitänyt nyt jo lähes vuosikymmenen. Ja sen jälkeen minua on seuroihin usealle paikkakunnalle puhujaksi pyydetty. "
Tämä on suomenkieltä. Tätä minä ymmärrän. En aloittajan mutta en myös Sinunkaan tekstiäsi.
" Olen kuullut "pyydetty puhujaksi" muodon "ihan luonnossa" silloin, kun olen ulkopuolisena keskustellut puhujan kanssa. "
Hiukan vaatisi selvennöstä mitä tarkoitat. Miten sisäpuolisena keskustelu onnistuu puhujan kanssa ? Yleensä ? Ja onko tilanne....? Heivaan Hei.
Yrität nyt halventaa minua ja tätä aloittajan asiaa tekemällä minusta hepsankeikkaa. Ei onnistu.
Puhuvaisten miesten kanssa voi keskustella vaikka SRK:n seuratalon sakastissa tai kirkon tiloissa. Ei vaadi, että olis vanhoillislestadiolainen. Kyllä ne puhuvat muittenkin kanssa. Ja "sisäpuolisena keskustelu", jota kaksimielisesti vihjailet, on sellainen keskustelu, minkä vanhoillislestadiolainen käy puhujan kanssa.
Kyllä se puhujaksi pyydetty on käytetty ilmaus, taisi olla jopa tämänpäiväisessä nettipuheessa, missä jäähyväisiä jätettiin puhujalle. Ainakaan ei mistään siunaamisesta puhuttu siinä yhteydessä.
" Olen kuullut "pyydetty puhujaksi" muodon "ihan luonnossa" silloin, kun olen ulkopuolisena keskustellut puhujan kanssa. "
Itsehän kirjoitat: " keskustellut puhujan kanssa. " Onhan hän silloin jo pihuja. Toimii puhujana, sananpalvelijana.
Kirjoitusvirheitä. "Onhan hän silloin jo pihuja." siis ; Onhan hän silloin jo puhuja.
jos saisit rohkeutta pohtia ääneen tuntojasi puheessasi. Liian monta "valmis puhetta” jo kuunnellut elämäni aikana. Itse olen päättänyt että jos "pyydetään" (mikä pyyntö se semmoinen on jostanei voi kieltäytyä?) niin sanon ei, olkoon seuraamukset mitkä vaan. Toinen mitä oon miettiny, et jos "sidottais" menisin uhallaankin ry:lle ja saisivat kantaa mut pois jos eivät haluais että siellä oon.
Tämä palsta on rehellisyyden perikuva ja täältä saa lukea totuuden - olkoon asiat esitetty vaikka kuinka anonyymeina. Maailma on loppujen lopuksi pieni. Pari viikkoa sitten viikonloppuna nousi häly "vellihoususta" erään puhujan puheen netti-/radioinnin aikana. Se asia on totta, sillä takana on hirvittävää henkistä väkivaltaa. Kaikki puhujat eivät ole saarnamassa puhtaalla omalla tunnolla.
Jostakin on jäänyt mieleen luettu kommentti, että seurakunta olisi tallaisessa tapauksessa ehdottanut jollekin puhujalle, että puhuisi vain kotisiionissa. Ehdotus/ohje on mielestäni täysin väärähenkinen.
Kerro ry:n vastuuhenkilöille, ettet ole toistaiseksi käytettävissä puhujana. Syyksi voit sanoa, ettet jaksa tällä hetkellä palvella tässä tehtävässä ja tarvitset siitä vapauden. Älä ryhdy selittämään uskoon liittyviä ajatuksiasi kenellekään, sillä et ole niistä tilivelvollinen. Selvitä ne kaikessa rauhassa kahden kesken Jumalan kanssa tai mahdollisesti jonkun luotettavan ihmisen kanssa.
jolloin puhujaksi saatetaan vahingossa ottaa tehtävään täysin sopimaton henkilö. Kotipaikkakunnallani tehtäväss on jopa pitajän juoruäijä, jolla ei ole mitään asiaa vastuulliseen puhujantehtävään.
Joku kehtasi vielä todistella, että tältä palstalta lukee aina totuuden.
Naurattaa makeasti tuo väite varmastaan vielä huomennakin.
Ei taatusti uskonut ao. itsekään stooriinsa, vaan käytti sitä vanhaa konstia, että kun oikein törkeesti valehtelee, niin joku jopa uskoo, kun yksinkert. lukija ajattelee, ettei kukaan noin paljon kehtaa valehdella.
ei paljon naurata.
Mitä tarkoitat vl-talostelulla ?
Nimeä en nyt kuitenkaan tähän kirjoita, vaikka ei kait sekään väärin olisi, sillä puhujat ovat julkisuuden henkilöitä. Hevosen naurusi kaikuu tänne asti, vaikka en tiedä missä vaikutat ja valehtelet.
...ja pahaa jälkeä saivat yhdessä aikaiseksi - uskovaisia?
Tässä on muuten vastaava esimerkki siitä miten kateuden riivaama "uskovainen" voi pilata toisen elämän.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5263342
Usko ei ole joka miehen. Usko on aina lahja Jumalalta, sitä ei voi kukaan omalla järjellänsä ymmärtää. Totta on se, että uskovien joukossa kulkevat myös kuolleet sielut. Viimeisestä puhujasta on tullut helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, jonka rakkaus uskovia kohtaan on kuollut.
Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
22. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"