mutta huuleni ovat mykät - eikä se johdu sanojen puutteesta.
Haluaisin kirjoittaa, mutta kynässäni ei ole terää.
Tunteeni ovat ottaneet ylivallan - pelästyneet - eihän sen pitänyt enää olla mahdollista.
Ei pitänyt olla ketään, joka osaisi tien sydämeeni.
Nyt pelkään, että sinäkin menet pois. Olen kuin avuton lapsi, enkä tiedä mitä tehdä.
Haluaisin kirjoittaa, mutta kynässäni ei ole terää.
Tunteeni ovat ottaneet ylivallan - pelästyneet - eihän sen pitänyt enää olla mahdollista.
Ei pitänyt olla ketään, joka osaisi tien sydämeeni.
Nyt pelkään, että sinäkin menet pois. Olen kuin avuton lapsi, enkä tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kohtaa rohkeasti.
Käy vierelle. Ellei sanoja tule, niin kosketus tavoittaa.
Laske käsi kädelle. Se jo riittää.
Tunteet pelästyneetkin helpottavat toisen seurassa.
Minä tahtoisin, että minulle niin tehtäisiin.
Joten oletan, että sinunkin hän tahtoisi niin sinun tekevän.
Meneekö tämä viesti miehelle vai naiselle?
ei kaiken tarvii aina olla noin vaikeeta.
http://www.youtube.com/watch?v=STxXS5lLunE
olipas virkistävä esitys :) yes.
vain läsnäolo voi kertoa totuuden. Sanojen merkityksestä katoaa 80 % siitä, mikä on läsnä kohdatessa. Mitä pelkäät? Täällä kadotat hänet varmasti, sillä täällä kirjoittaminen loukkaa enemmän kuin voit kuvitellakaan, jos on tunteita.
"Ellei sanoja tule, niin kosketus tavoittaa."
Se on niin hienosti sanottu. Ehkä niin käy.
hänellä on vaikeaa.
Puhuminen on aina ollut minulle helppoa, kirjoittaminen vielä helpompaa. Kuluneen talven aikana olen huomannut molempien muuttuneen vaikeammaksi, varsinkin ikävöintini kohteen kanssa kommunikoidessa.
En uskalla avata suutani, en tiedä mitä sanoa tai kirjoittaa. Puheyhteys on kadonnut, viestit lyhentyneet ja harventuneet.
Vain rakkaus, ikävä sekä pelko rakastetun menettämisestä ovat ja pysyvät. Tunne on sama kuin aloittajan kahdessa viimeisessä lauseessa.
auta, mutta joskus luovuttaminen kannattaa. Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin rakastava parisuhde - rakkaus aikuisten ihmisten välillä. Kannattaa siirtyä näkemään näitä olennaisia, merkityksellisiä juttuja, eikä takertua johonkin olemattomaan.
kirkoitat kauniisti
Kannattaa kuitenkin muistaa pari seikkaa ; muutama sana joskus on tarpeen jos haluaa säilyttää yhteyden, muuten antaa tylyn kuvan itsestään ja tunteen toiselle ettei halua olla yhteydessä. Hiljaisuus saattaa loukata.
Kyllähän sinun kynässäsi näyttää terää olevan yllinkyllin, miksi noin sanot.
Älä toteuta tuota viestisi alkuosaa muuten hän varmasti menee pois. Luullen ettet halua häneltä mitään.
Pahinta mitä toiselle voi tehdä on jättää hänet hiljaisuuteen.
tuon 'valitettavan' tosiasian. Kokeiltu on sekin vaihtoehto, että toinen katoaa ja voin kertoa kärsineeni siitä enemmän kuin tarpeeksi.
Syynsä hiljaisuuteen kullakin.
Voi se hiljaisuus johtua myös siitä, että on vaan niin syvältä sielun syövereistä kylmä ja loukkaantunut. Pitäiskö silloin vielä pitää jotakin elämänlankoja tähän loukkaajaan?
viisaasti kirjoitettu.
Kirjoituksesi kosketti minua.
Itse olen tunteissani tavoittanut erään. Ollut ensin etäällä semmoisesta tilasta, että joku voisi vielä tuntua jossain ja sitten herännyt siihen. Huomannut välittävänsä paljon. Voisikohan jotain joskus tapahtua? Toivon sitä niin paljon.
sitä sun pitää kysyä siltä ihmiseltä itseltään eikä kirjoittajalta jota et tunne.
aina kerrottava sille ihmiselle ketä kohtaan pitää hiljaisuutta. Aina. Kerrottava syy ja sitten hiljetä.
totta sekin.
Mielenkiintoisia ajatuksia tämä, kyllä sai aikaan. Jokainen katselee asioita omalta kohdaltaan ja omalta kantiltaan. Yksittäisenä kirjoituksena, tämänkin voi tulkita vain kirjoitettuna sanana. Niin kuin pitääkin, koska sen tarkempaa merkitystä ei ole esiin tuotu.
Oikealle henkilölle osoitettuna, merkityskin saattaisi muuttua.
Ai että paskaa suolsit aloituksen etkä muka oikeelle henkilölle, säähän meet perse eellä puuhun niin että ropisee.
väärälle ihan osoitit ... höpö höpö.
Tarkoitan tuolla "oikealle henkilölle osoitettuna..." etten aloituksessani maininnut kenelle olin sen kirjoittanut, saati keneltä se oli. Jokainen voi vain siis arvuutella, oliko se juuri Hänelle. Jollei nyt ole ajatustenlukija tai omista sitä kristallipalloa.
Ehkä olisin voinut jättää aloituksen kirjoittamatta ja teroittaa sen kynäni kirjoittaakseni ajatukseni paperille -piiloon katseilta. Ehkä, onhan tämä julmaa leikkiä. Sanoja - joista et tiedä ovatko ne sinulle vai jollekin toiselle. Eiköhän siihen ole syyllistynyt meistä jokainen, joka tänne on nimettömänä vailla selkeitä tunnisteita kirjoittanut.
Kirjoitin aloituksen kyllä oikeaa olemassa olevaa ihmistä ajatellen. Vain ja ainoastaan Hänelle jota ajattelin/ajattelen. Vain sen mitä MINÄ ajattelen tai tunnen.
Mitä muuta voi odottaa nimettömään tuuleen heitettyyn viestiin? Jokaisen henkilökohtaisia ajatuksia/tunteita, ihmisestä jota he ajattelevat juuri sillä hetkellä. Jokaisella omat tilanteensa ja ajatuksensa, sekä tunteensa. Kuten niin monet muutkin viestit täällä, tämäkin sopisi moneen tilanteeseen ja moneen kohtaloon.
Tosiasia on, että jos ihmiset vain uskaltaisivat ja kykenisivät puhumaan toistensa kanssa, moni asia saattaisi olla eri tavalla. Jos olisi uskallusta luottaa itseensä, sekä ymmärrystä siihen mikä on oikein ja mikä väärin. Joskus ne minunkaan oikeani, eivät aina ole oikein tai se mitä luulen vääräksi voikin olla oikein. En ole täydellinen, enkä siihen pyrikään. Elämä on opettelua ja joskus toistaa samoja virheitä tarpeeksi monta kertaa oppiakseen uutta. Joskus on palattava lähtöruutuun ymmärtääkseen kulkevansa ympyrää. Joskus ei edes itse huomaa kulkevansa ympyrää, kulkee samaa kehää pääsemättä mihinkään.
Ja kyllä - perse edellä puuhun kiipeäminen on speciaali-taitoni. Ehkä jonakin päivänä, joku vielä opettaa minulle miten päin puuhun olisi helpompi kiivetä. Siihen asti joudun tulemaan toimeen sillä ymmärryksellä jota itselläni on.
luuseri.
niin olenkin - entäs itse?
Sankareita, onko heitä - no ei ainakaan Suomi24 -palstalla. Joskus kyllä kannattaa avata se sanainen arkkukin, ei muuten täältä pääse pois ja asia jää hiertämään sua loppuiäksesi.
itseään kovin sankariksi tunne. Ihminen on siitä kummallinen otus, että jää kiertämään sitä kehää ja toistaa samoja opittuja käyttäytymismalleja.
Olen siitä hyvinkin tietoinen ja siitä haluan myös oppia pois. Kukapa ne kissanpojan silmät avaisi, jos ei kissa itse?
Ihmisillä tietysti on joskus ympärillään ihmisiä, jotka 'avaavat' silmiä, mutta loppu on jokatapauksessa hoidettava omin voimin. Ei kenenkään puolesta voi elää.
Joskus on vain niin voimaton olo.
Mutta se että asetat itsellesi näitä kysymyksiä on jo hyvä alku. Moni ei sitä koskaan tee. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä paremmaksi.
Teemme usein elämässä virheitä, mutta jo se, että ymmärrämme myöhemmin tehneemme virheen ylipäätään... Se on sitä kasvamista. Jos ei koskaan näkisi omissa teoissaan mitään erehdyksen varaa tai korjattavaa ei olisi ihminen, eikä ainakaan tasapainoinen sellainen.
höpiset :)
vaan näin :
Huulesi olivat mykät - minulle - kaikille muille puhuit, paljon.
Kynässäsi ei ollut terää - minulle - kaikille muille oli, paljon.
Kaiken mitä teit, teit omasta vapaasta halustasi, tietäen mitä teit koska kerroin sen sinulle.
Et vain välittänyt. Et välittänyt toisen kärsimyksestä mitään.
Miksi jäisin jos koskaan et muutu yhtään, jos koskaan en ole puhumisen arvoinen ?
Ja näen mitä teet muiden kanssa ? Mitä kerrot heille ?
Jos kohtelet kuin pahinta vihollista ?
on se että oot kohdellut jotakuta tosi julmasti.
vaan sillä miten kohtelee ihmistä, vain sillä on merkitystä.
kymmenen pistettä ja papukaijamerkki :)
Jos rakastaa, ei toinen mene koskaan pois, vaikka hän kävelisikin maailman toisella laidalla.
Mikäpä tässä ollessa...
On niin harmillista
että se puhe ei oikein
ottanut sujuakseen.
Se on niin kiusallista
kun ei ole oikein
mitään sanottavaa
ja ei oikein jaksa
edes ajatella.
kunhan ne tunnit
kuluisi ja päivä päättyisi.
Ei tässä mitään,
tää on ihan hyvä näin.
Mutta älä hyvä ihana ihminen
suutu,
jos joku on sinulle
sellainen joskus.
Sinähän olet ihana
ihminen
Ei sulle kukaan
voi niin tyly olla
tahallaan
että ei mitään
haluaisi sinulle
sanoa.
Tai okei.
" Hei, anteeksi nyt
en nyt itsekään ymmärrä
tätä, mutta olen ihastunut'
sinuun. Anna anteeksi
että nyt ei oikein suju.
Kun ei tämä suju muutenkaan
Ja mun täytyy selvitä tästä
nyt ihan itse."
Sen pituinen se!
Kiitos aloituksesta,
vähän taas tilaa
uudelle elämälle :-/
Niin kovin se sattuu
en merkinnytkään sitä
mitä kuvittelin kai vaan
Luulin olevani enemmän ja
kuunnella saan vain
kuinka suudelmasi kuumat on
ja sykkivä sydämesi toisille
Sattuu niin ettei
musta taida ollakaan
siihen.
Kuuntelijaksesi.
Jos mulle tarkoitit viestisi, niin minun suudelmat ei mene muille,
nyt ei ole ketään eikä tarvitse ollakaan.
muutama tärkeä ihminen tässä elämässä
riittää.
Hänestä en tiedä
mitä hän tahtoi
ja oliko koskaan täällä.
Mutta varmuuden vuoksi, kaipauksesta ja ikävästä huolimatta
Tuntuu että näin on parempi.
Olen mielelläni
virhe -hänelle.
Olen pahoillani
jos hänellä
-niitä tunteita ihan mitä vain
olikaan koskaan.
Miksi näiden sanojen kirjoittaminen
on tuskaista?
Jos ne eivät ole totta? Miksi sitten kirjoitan? Miksi en kirjoita sitä mitä haluaisin? Varmasti siksi, että se on turhaa. Niin turhaa ja pitää yllä toivoa asiasta, jota ei tule koskaan tapahtumaan.
ei koskaan olisi virhe minulle.
Joskus kaikki tuntuu niin vaikealta ja toivoisi, että joku antaisi käyttöohjeet tähän elämään. Tiedän, että ne minun on löydettävä itse. Ja niin aion tehdäkin.
En tiedä miksi sanot, että kaikki on turhaa tai mitään ei koskaan tule tapahtumaankaan? Minä uskon, että kaikki on mahdollista, jos oikeasti haluaa ja rakastaa.
Miksi ajattelet noin? Olen pahoillani, jos kirjoitukseni sai sinut surulliseksi.
Ajattelen näin siksi, koska tiedän miten asiat oikeasti on. Olen surullinen, mutta en kirjoituksestasi. Oikein hyvä aloitus ja kiitos siitä.
Muuten, jos elämälle olisi käyttöohjeet, niistä ei olisi todennnäköisesti mitään hyötyä mulle, koska toimisin ensin ja vasta ongelmien ilmetessä alkaisin katsoa että miten olisi pitänyt toimia :)) hip hurraa ja hyvä minä, koska opin? Mutta mitä sitte? Kaikille samat ohjeet--> voisiko olla mitään niin tylsääääää???
Ikävää jos asiasi on noin.
Eihän siinä tietenkään olisi mitään järkeä, jos kaikille olisi samat ohjeet. Olemmehan me ihmisetkin erilaisia. Joskus vaan tuntuu, että olisi helpompaa manuaalista tarkistaa mitä tehdä. Sitä vaan jatkaa sen typerän päänsä hakkaamista seinään, vaikka voisi toisinkin toimia.
Minun pääni alkaa kyllä olemaan jo niin kipeä siitä moukaroimisesta, että voisin oikeasti kokeilla jotain muuta toimintatapaa. En ole sitä vielä keksinyt mitä ja miten, mutta ehkä sen keksin. Olenhan erikoistunut perse edellä puuhun menoon ;) Tosin minullekin on valitettavan tuttua tuo oireyhtymä "toimia ensin - ajatella sitten". Jälkiviisas on joskus hyvä olla tai sitten ei, jos ei ota opikseen.
Miks sä valehtelet alotuksessa noin rankasti ? Ei oo muka kynässä terää - ja tuutin täydeltä
tulee tekstiä !! Näillä liirumlaaruilla sä mitätöit alotuksen kokonaan, sä taidat olla lopulta aika paska tyyppi sille jollekin ihmiselle, kaikesta päätellen.
kävin teroittamassa kynän välillä.
paskanjauhaja näytät olevan.
kuka sitä nyt tänne menisi oikeasti mitään kirjoittamaan. Entäs sinä?
ajatteletko ja surkutteletko sä aina vaan itseäsi vaan mietitkö koskaan sen toisen ihmisen tunteita ja tuntemuksia joita sä itse saat aikaan ? Ne ei taida olla ihan helppoja
tuntemuksia hällä, koetatko koskaan helpottaa hänen oloa vai oletko niin itsekäs ihminen minkä kuvan annat itsestäsi ketjun perusteella.?
Sä kirjoitit hälle tuollasen aloituksen ja mitä teitkään sen jälkeen ... ! Unohdit hänet kokonaan ja suu kävi muille kuin papupata !
Kamalaa käytöstä.
Niin, piti vielä lisätä tuohon edelliseen tekstiini tuosta virheestä, unohdin.Tuosta virheestä; virhe siinäkin mielessä, että olen niin erilainen kuin hän kaikessa. Tapani käsitellä asioita on sellainen, jota hän ei tulisi koskaan hyväksymään eikä ymmärtämään -se on selvää. Tulen tekemään elämässäni ratkaisuja, joihin en halua kenenkään ns. ulkopuolisen vaikuttamista/ vaikutteita tms. Kuten totesit jossakin ylempänä, omin voimin on asiat hoideltava -siitä olen samaa mieltä.Mihin sitä sitten viimekädessä luottaa -itseensä ja omiin kokemuksiin kai.
Kuule oikein paljon tsemppiä sulle ap ihmissuhteeseesi.
nyt kuinka paljon nämä palstat sekoittavat?
Minä luotin Häneen. Olen pahoillani kaikesta ja toivonkin, että tämä asia selvitetään palstojen ulkopuolella.
Jatkanpa vielä hetkisen, lueskeltuani ketjua...
Olen huomannut kuinka palstat sekoittavat.Siksi tuntuu pahalta, että esität minulle anteeksipyyntöä vaikka sinun pitäisi esittää se hänelle. Ironista, että tunnen tekstisi jälkeen piston sydämessäni siitä, että olet luottanut häneen ja jotakin on tapahtunut että tätä luottamusta ei ole. Älä sano näin tuntemattomalle. Sillä sanon rehellisesti,minä en luottanut häneen, en täällä, enkä elävässä elämässäkään voinut sitten luottaa. Mitä tuokin sana tarkoittaa? Sanojen takana seisomista. Sitä.
No,ehkä asiasi onkin jo selvinnyt.
Niin suuri ristiriita on aloitus vs. muu aloittajan teksti. Jokin ei kohtaa niissä.
toi bipolaarinen mielialahäiriö tuloillaan...
Eihän tällästä ihmistä oikeasti olisikaan.
tuli väistämättä tunne että aloittaja pitää pilkkanaan sitä ihmistä jolle aloituksen kirjoitti.
" Haluaisin kirjoittaa mutta kynässäni ei ole terää " ... " Haluaisin puhua mutta "...
Ja miten paljon olikaan muille kynässä terää eikä huuletkaan olleet mykät !!
Tuntui pahalle.
näyttää kyllä sulla olleen ainakin tän ketjun perusteella eikä puhettakaan mykistä huulista.
Ei kiva :/
että jos hän menee / on mennyt pois, syy löytyy sinun käytöksestäsi. Ketju osoitti sen hyvin selkeästi.
Sinä asetat kaikki muut hänen edelleen.
Aloittajalle sellainen neuvo että yhteys irl. henkilöön joka on niin tärkeä että sanotuksi ei saa. Ei sen aloituksen tarvitse olla rakkaudentunnustus vain joku pieni arkinen ele, yhteydenotto mikä tahansa merkki muualla kuin täällä voisi olla alku. Lähelle voi yrittää päästä pikkuhiljaa jos pelkää. Mutta paikallaan pyörimällä ja varsinkaan tälläisellä palstalla ei mikään tule etenemään. Ehkä on hän on arka ottamaan yhteyttä myös.
sinulle ystävällisistä sanoistasi. Ei tämä tilanne ole kenellekään helppo. Ei Hänelle, eikä minulle. Jokainen satuttava sana on liikaa.
Anteeksi etten osaa ja opettelen vasta.