Voidaanko psykiatrista valtaa käyttää väärin ja antaa esimerkiksi poliittiselle vastustajalle aiheeton skitsofreniadiagnoosi, jotta saataisin vietyä tältä kaikki uskottavuus?
Vallan väärinkäyttö
mietiskelijä_
13373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos uskottavuus olis freesimpää kuin skitso niin poliittinen politismi olisi poliisin pakinoita.
Oletko koskaan kohdannut psykoosissa olevaa ihmistä?
Minä en tiedä miten psykoosissa oleva ihminen käyttäytyy tai miksi. Joten mistä tietää onko kohtaamansa ihminen psykoosissa? Mistä tietää, että ei itse ole psykoosissa, toimiessaan tavalla, jonka vieressä seisova toinen määrittelee psykoottiseksi?
Asia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, ja olen yhdeltä ihmiseltä yrittänyt kysellä minkälaisia ajatuksia hänellä oli psykoosissa ollessaan, (lääkärin toteama) saamatta vastausta.
Enpä ole itse joutunut tuota mielen ehkä viimeistä defenssiä henkilökohtaisesti, (vielä(?)), kokemaan, mutta minulla on läheisen kautta siitä kyllä näkemys ja kokemus. Sen erottaa. Joten, jos joku kuvittelee, että tuollaista sairaustilaa voisi käyttää kiristykseen, tai aseena toista vastaan, ei todellakaan tiedä mistä puhuu.
Kiristää ja pelotella toisia voi vaikka millä, mutta tää on kyllä ihan viimenen juttu.
Olen omalta kannaltani miettinyt asiaa juurikin siksi, että sain kuulla, että psykoottinen ihminen nyt itse on vihoviimeinen tietämään, onko psykoosissa vai ei. Oma käsitykseni asiasta on ollut se, että psykoottinen ihminen ei välttämättä kykene toimimaan tavalla, jolla on suora tarkoitus. Esimerkiksi siivoamaan iloisena tai siinä sivussa laittamaan ruokaa.
Jokatapauksessa sain kuulla olevani psykoosissa, ja määritelmänhän teki oikeaksi se, että määritelmän antaja oli itse aikoinaan joutunut omien sanojensa mukaan psykoosiin. Toisaalta -huoh- olen saanut monia muitakin diagnooseja samalta henkilöltä. :/
Syy, miksi seilaan näillä sivuilla..
Ja nyt huomaan miettiväni, olenko narsisti, kun jaan tämän tiedon näitä lukevien kanssa, teenkö jotakin tiettäväksi saadakseni siitä hyötyä itselleni!!
Itkeä ja nauraa..
Et voi mitenkään kiristää, tai uhkailla, skitsofreenikkoa, koska hän on jo omissa paranoideissa kuvitelmissaan niin pitkällä erilaisten itse kuviteltujen uhkien ja pelkojen vallassa, että sitä ei ulkopuolinen voi mitenkään ymmärtää - eikä niihin kuvitelmiin voi mitenkään vaikuttaa. Vain aika ja alitajuiset hoitavat mekanismit, itsen defenssit, sisäiset mekanismit parantavat ... ne ovat meidän ajattelun ulkopuolella ja niiden edessä jokainen psykologinen koulukunta ja kemiaan perustuva psykiatria ovat polvillaan.
Ja että lähtisit (kuten aloittaja kuvitteellisesti ajatteli) leimaamaan poliittisen vastustajan psykoottiseksi. Ihmiseksi, jonka todellisuus ja kuvitelma sekoittuvat? Kenellä meistä niin ei kävisi?
Itken ja nauran samaan aikaan.
Fakta on, että psykooseista toivutaan. Kysymys on ajasta. Äitini on toipunut. Toki syö lääkkeitä edelleen, mutta muuten on ihan pelikuntoinen nainen. Jos hänen ajatuksenjuoksuaan tänään pitäisi verrata omaani, hän pieksee minut tunneälyllään 6-0.
Niin siis, kysymykseni tuli ihan sivusta, en ole ketään aikomassakaan kiristää tahi uhkailla.. Minun mieltäni tosiaan vain on jäänyt kalvamaan minulle heitetty kommentti -että olen psykoosissa, ja että en sitä vaan itse tiedä mistään, koska sellaista ei voi itse tietää-..
Ensimmäiseksi pyydän kommenttiani anteeksi. En aivan tarkoittanut sitä noin.
... enkä tarkoittanut kommenttiani sinulle henkilökohtaisesti vaan ihan yleisesti ... sellainen 'sinä-passiivi' taisi kommenttiini livahtaa... johtunee siitä, että dialogeissa usein ajattelen, ikäänkuin keskustelisin toisen ihmisen kanssa naamatusten.
Mutta onhan se niin, että jos itse loogisesti pohdiskelet, voisitko olla seonnut, todennäköisesti et ole. Ja jos joku tulee sinulle ajatteluasi kyseenalaistamaan, osoitteleen sormella, kannattaa hienovaraisesti tarjota peiliä.
Useimmiten ihmisillä on taipumus heijastella toisiin omia ominaisuuksiaan. Mitä vahvemmin toiselle on 'diagnoosia' tarjoamassa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi kaivella sitä tukkia omasta silmästä. Mutta toki, onhan noita tapauksia, että täysin selväpäinen tyyppi on passitettu pakkohoitoon pariksi päiväksi, vain että sairaalassa on todettu kaiken olevan kunnossa. Yleensä noi liittyy parisuhdekuvioihin ja toisen osapuolen empatiakyvyttömyyteen. Ja lekurin pitää olla tuttu, että sitä voi kusettaa kirjottaan sen M3-lähetteen - ensinnäkin, että se uskoo, että toinen on vaaraksi itselleen ja toiseksi se tuntee soittajan ja pitää häntä luotettavana. Jälkipyykki tuosta sitten on ihan oma lukunsa.
Poliitikon todellisuustajun kyseenalaistaminen voi mennä kunnialoukkauksen puolelle, jos siihen ei ole minkäänlaisia perusteita.
Ei voida.
Tuskin Suomessa politiikka yhdistyy psykiatriseen pakkohoitoon/ -keinoihin missään olosuhteissa mutta valtaa voi käyttää myöäs muuten väärin. Kiristämällä potilaita, tekemällä perusoikeuksien rajoituksia ilman aihetta / rangaistuksesti tai lainvastaisesti (mm. valituskelpoisten päätösten antamatta jättäminen on mielestäni lainvastaista). Huomioitavaa on myös että mielenterveyslaki sallii pakkokeinot vain tarkkailussa tai tahdostariippumattomassa hoidossa olevalla. Silti kuitenkin on olemassa ja käytetään pakkokeinoja vapaaehtoisessa hoidossa oleviin potilaisiin esim. ottamalla puhelimia pois, kieltämällä potilasta poistumasta sairaalan alueelta. Näitä kieltoja perustellaan sairaalan säännöillä ja käytännöillä mutta jos potilas ei tiedä oikeuksistaan ja tunne lakia pikkutarkasti ei kyseessä ole mielestäni vapaaehtoinen "rajoituskeino" vaan lainvastainen pakkokeino kun potilasta ei ole informoitu oikeuksistaan.
Myös pakkokeinojen käyttämistä hoidon sijasta rangaistuksiin esiintyy Suomen psykiatrisissa sairaaloissa luultavasti jonkin verran. Pakkokeinoilla on oltava hoidollinen tarkoitus.. suomen laki ei anna oikeutta rangaista potilaita pakkokeinoilla. Kuitenkin tätä tehdään.
Noissa väärinkäytöksissä näkyy hoitavan henkilökunnan turhautuminen ja väsyminen. Rankka duuni. Joillain ihmisillä on taipumus mennä sieltä missä aita on matalin...
Psykoottiset ihmiset voivat olla todella ilkeitä, häpeämättömiä ja katalia, ollessaan pahimmillaan. Meistä löytyy yllättäviä piilossa olevia persoonallisuudenpiirteitä, jotka voivat sairaustilassa nousta hallitseviksi. Itse ajattelen niiden olevan itsen ilmentymiä, sen ottaessa minuuden haltuun, hajoittamalla sen, jolloin ihminen on ikään kuin unitilassa vaikka onkin valveilla. Ja se itsen negatiivinen puoli on pelottava.
Jos joutuisin itse tekemään töitä tuon voiman kanssa, taistelemaan toisen ihmisen minuuden olemassaolon puolesta, jonka nuo syvemmät kerrokset ovat ottaneet haltuun ... tästä perspektiivistä on vaikea sanoa mikä on oikein ja väärin tuollaisessa tilanteessa. Kun minuus on jälleen pelissä, toki tilanne on toinen. Mutta silloin ihmiset yleensä ymmärtävät puhettakin.
Läheisillä on suuri vastuu näissä tilanteissa pitää heikomman puolia.
nimenomaan on politiikkaa puhtaimmillaan. Psykiatria perustuu ja on aina perustunut syyttömien ihmisten vapauden riistämiseen.