http://www.sosiaalitieto.fi/kirjoituskilpailut/koyhyys_sosiaalialan_ammattilais/
"Kun vääryys kertautuu
”Mitä, enkö mä saa käyttää edes niitä rahoja itseeni – en ainakaan maksa takaisin!”
Ei ole aina helppoa osoittaa olevansa aidosti ihmisen rinnalla, kun työssään joutuu olemaan lakien ja asetusten takana ja niiden noudattamiseen sitoutuneena. Miten tulisi toimia silloin, kun ei voi auttaa ohittamalla säädöksiä, vaikka ajattelisi niin olevan oikein? Miten silloin voi työskennellä rakentavasti ja välittää asiakkaalle aitoa välittämistä? Ja miten silloin voi säilyttää itsellään kokemuksen hyvin tehdystä työstä?
Lastenkodista juuri maailmalle lähtenyt nuori, jälkihuoltovaiheeseen aikuistunut tyttö, tulee ovelleni täynnä vihaa. Tästä tuli ”koti” ja tänne hän palaa aina, kun tarvitsee neuvoa, muuta paikkaa ei ole. Silmät leimuten hän kertoo, että rahat, jotka hän sai oikeuden määräämänä korvauksena alaikäisenä kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lasketaan hänelle nyt tuloksi toimeentulotukea laskettaessa.
”Ja mä ehdin jo ostaa nää vaatteet ja jotain kotiin. Nyt mä oonkin tehnyt väärin ja mun ois pitäny ostaa vaan ruokaa, kun mä en saa nyt sitten toimeentulotukee, kun mä oon saanu nää rahat, vittu.”
Tyttö jatkaa itkien kertomustaan. Hän ei siis saanut kuin uuden nöyryytyksen. Tehtyään kuten me kaikki lähellä olevat rohkaisimme, hän sai itseensä kohdistuneen vääryyden kerrottuaan tulokseksi vain tiedon, että hän oli oikeassa ja tekijä sai rangaistuksen. Maksettavaksi määrätty korvaus tuli käytännössä kyllä tilille, mutta sitä ei ollut lupa käyttää kuin peruselämään, koska tuon summan kuluttaminen vaatii samaa tarkkuutta kuin toimeentulotuen. Se ei ole hyvitystä, jotain, jolla voisi kaunistaa kotiaan tai satsata itseensä vähän ylimääräistä. Ei, se lasketaan tuloksi, kuten kaikki muukin ja se vähentää toimeentulotukea. Tyttö ei saa siis käytännössä hankkia mitään ylimääräistä.
Jos tyttö olisi perheestä, jolla on varaa tukea lapsia opiskelussa tai jos hän olisi jo töissä, korvaus olisi pahasti haavoittaneesta tapahtumasta tullut hänelle ”ylimääräisenä” rahana, jonka käytöstä hän olisi voinut itse päättää. Mutta tämä nuori nainen on yksin. Hänellä ei ole perhettä, johon turvautua, eikä hän ole jaksanut käydä koulua. Me viranomaiset olemme hänen ”omaisensa”. Hän kuuluu työttömänä toimeentulotuen saajiin. Tässä tilanteessa korvauksen perusteella ei ole merkitystä. Hänellä ei ole oikeutta saada hyvitystä rikoksesta rahallisessa muodossa.
......
JATKUU YLLÄ OLEVAN LINKIN TAKANA!
"Kun vääryys kertautuu
”Mitä, enkö mä saa käyttää edes niitä rahoja itseeni – en ainakaan maksa takaisin!”
Ei ole aina helppoa osoittaa olevansa aidosti ihmisen rinnalla, kun työssään joutuu olemaan lakien ja asetusten takana ja niiden noudattamiseen sitoutuneena. Miten tulisi toimia silloin, kun ei voi auttaa ohittamalla säädöksiä, vaikka ajattelisi niin olevan oikein? Miten silloin voi työskennellä rakentavasti ja välittää asiakkaalle aitoa välittämistä? Ja miten silloin voi säilyttää itsellään kokemuksen hyvin tehdystä työstä?
Lastenkodista juuri maailmalle lähtenyt nuori, jälkihuoltovaiheeseen aikuistunut tyttö, tulee ovelleni täynnä vihaa. Tästä tuli ”koti” ja tänne hän palaa aina, kun tarvitsee neuvoa, muuta paikkaa ei ole. Silmät leimuten hän kertoo, että rahat, jotka hän sai oikeuden määräämänä korvauksena alaikäisenä kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lasketaan hänelle nyt tuloksi toimeentulotukea laskettaessa.
”Ja mä ehdin jo ostaa nää vaatteet ja jotain kotiin. Nyt mä oonkin tehnyt väärin ja mun ois pitäny ostaa vaan ruokaa, kun mä en saa nyt sitten toimeentulotukee, kun mä oon saanu nää rahat, vittu.”
Tyttö jatkaa itkien kertomustaan. Hän ei siis saanut kuin uuden nöyryytyksen. Tehtyään kuten me kaikki lähellä olevat rohkaisimme, hän sai itseensä kohdistuneen vääryyden kerrottuaan tulokseksi vain tiedon, että hän oli oikeassa ja tekijä sai rangaistuksen. Maksettavaksi määrätty korvaus tuli käytännössä kyllä tilille, mutta sitä ei ollut lupa käyttää kuin peruselämään, koska tuon summan kuluttaminen vaatii samaa tarkkuutta kuin toimeentulotuen. Se ei ole hyvitystä, jotain, jolla voisi kaunistaa kotiaan tai satsata itseensä vähän ylimääräistä. Ei, se lasketaan tuloksi, kuten kaikki muukin ja se vähentää toimeentulotukea. Tyttö ei saa siis käytännössä hankkia mitään ylimääräistä.
Jos tyttö olisi perheestä, jolla on varaa tukea lapsia opiskelussa tai jos hän olisi jo töissä, korvaus olisi pahasti haavoittaneesta tapahtumasta tullut hänelle ”ylimääräisenä” rahana, jonka käytöstä hän olisi voinut itse päättää. Mutta tämä nuori nainen on yksin. Hänellä ei ole perhettä, johon turvautua, eikä hän ole jaksanut käydä koulua. Me viranomaiset olemme hänen ”omaisensa”. Hän kuuluu työttömänä toimeentulotuen saajiin. Tässä tilanteessa korvauksen perusteella ei ole merkitystä. Hänellä ei ole oikeutta saada hyvitystä rikoksesta rahallisessa muodossa.
......
JATKUU YLLÄ OLEVAN LINKIN TAKANA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
...Onneksi tää kirjoittaja teki yhdessä tytön kanssa jotain epäkohdan korjaamiseksi! Kun muuta ei voinut. Mutta luottamuksen tunne pysyi tytöllä tämän kirjoittajan tekojen ja ymmärtämisen ansiosta: systeemi on täysin epäreilu nykyisellään ja tyttö oli täysin oikeutettu tuntemaan vihaa sen takia.
Käännyimme yhdessä sosiaalityöntekijän puoleen, joka kertoi, että asialle ei voi mitään. Sen jälkeen välitimme tiedon kansanedustajalle pyynnöllä, että hän ottaisi työssään epäkohdan esille. Vaikka tyttö ei voinut käyttää rahaa elämän ”luksukseen”, hän sai kokemuksen yhdessä yrittämisestä, epäkohdan tunnistamisesta ja tiedon sen välittämisestä päättäjille.
"Työntekijänä koin sekä voimattomuutta että vihaa nykykäytäntöä kohtaan. Tämä tunne ja asian selvittäminen yhdessä nuoren naisen kanssa avasi kuitenkin itselleni jotain – ja siksi kirjoitan.
Oleellista ei ole kaiken vääryyden oikaisun mahdollisuus juuri tämän nuoren elämässä, heti tässä ja nyt. Oleellista on yhteinen pyrkimys siihen. Selvittäessämme asiaa näin vihan ja surun kääntyvän asioihin vaikuttamiseksi, ettei muille kävisi samoin. Huomasin luottamuksen säilyvän ja puheväliemme jatkuvan. Teimme yhdessä työtä asian eteen. Joku muu voi ehkä tulevaisuudessa saada toisenlaisen kohtelun. Lait ja asetukset ovat ihmisten käsissä, ihmisten luomia ja kunkin hetken parhaaseen ymmärrykseen perustuvia, eivät kuitenkaan koskaan valmiita."
kun huostaanotettujen siteet bioperheisiin katkaistaan?
"Kun ei ole mitään
Köyhyys ei ole vain puutetta tavarasta, ruoasta tai omaisuudesta. Köyhyyden kasvot ovat moninaisemmat ja raadollisemmat kuin vain aineellinen puute. Voimme puhua syrjäytymisestä, vähäosaisuudesta tai onnettomuudesta, mutta kyse on kuitenkin samasta asiasta: köyhyydestä.
Köyhyyden julmuus näkyy sosiaalisessa köyhyydessä. Ystävyyssuhteiden, työn ja harrastusten puuttuminen sekä perheettömyys luovat julmaa sosiaalista köyhyyttä, jota ei voida millään toimeentulotuen määrällä muuttaa. Kun asiakkaalta kysyy lähiomaisesta ja vastauksena on, että lähiomaista ei ole, näkyy köyhyydestä toiset kasvot. Sosiaalinen köyhyys tarkoittaa, että lähiomainen on viranomainen.
Yksinäisyys, sosiaalinen eristäytyminen ja perheettömyys lisäävät syrjäytymistä ja pahentavat köyhyyden kokemista. Perheettömyyden ja ihmissuhteiden puuttuminen lisää toivottomuuden tunnetta, masennusta ja köyhyyttä. Ihmissuhteet, perhe ja harrastukset auttavat pitämään elämää ja päätä kasassa. ....."
http://www.sosiaalitieto.fi/kirjoituskilpailut/koyhyys_sosiaalialan_ammattilais/