ole kaikki palikat paikoillaan. Ei todellakaan!
Mieluummin hakkaan päätä seinään, kuin... Tyhmähän minä olen. Voi v***u. Montakohan vuotta ajattelin jatkaa näin?
Mieluummin hakkaan päätä seinään, kuin... Tyhmähän minä olen. Voi v***u. Montakohan vuotta ajattelin jatkaa näin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen miettinyt ihan samaa. Kun saisin keskustella erään itselleni tärkeäksi tulleen, ihmisen kanssa edes yhden ketun keskustelun joko irl. tai muuten ilman häiriötekijöitä että voisin alkaa miettiä elämää eteenpäin tai tutustua paremmin. Riippuen ihan hänestä ja hänen elämäntilanteestaan. Olen nyt tehnyt tätä kesästä asti. Roikkumaan jäävät asiat tuntuvat hirveiltä eikä tunteilleen voi mitään. Näin niistä on myös vaikea päästä irti. Haluan etenkin tämän tavan "kommunikoida" loppuvan. Olen miettinyt miten kaksi aikuisa joskin varmasti hieman erikoista luonetta on voinut saada jotain näin sekavaa touhua aikaiseksi. Jollain lailla hienoakin omalla omituisella tavalla mutta jotain sellaista missä ei ole pidemmän päälle mitään järkeä. :)
sen sanoit. Oi olen niin järkevä, että nauraisin jos ei itkettäisi....no ei kyllä itketäkään.
"Olen miettinyt miten kaksi aikuista joskin varmasti hieman erikoista luonetta on voinut saada jotain näin sekavaa touhua aikaiseksi."
-hehe sa se
Weirdoes :)
Nyt on kyllä jo pakko nauraa.
No onhan se parempi vaihtoehto kuin itkeminen. :) Hassun hauskaa yötä. :)
sun palikat vaikka joskus lonksahtaisivat paikoilleen.
ei ole pelkoa, että minun palikkani ainakaan lonksahtaisivat paikoilleen.
niin tutulta, olen melko samassa tilanteessa. En pääse yli enkä ohi. Pitäis keksiä keino, miten saada hänet keskusteluetäisyydelle, mutta hän tuntuu valuvan kauemmaksi. Olen yrittänyt päästää irti, muttei irtoa. Ei tunnetta irroteta noin vaan.
Kaksi erikoista luonnetta. Kyllä saa, melkosen sopan. Toinen odottaa merkkiä, uskallusta tai kohteliaisuutaan, tai on liian varovainen. Siitä voi tulla kummallekkin tunne, että pitäis päästä pois.
Ei sais luovuttaa, joskus sen kypsyminen kestää. Miksi se tunne, ihminen ja rakkaus on annettu jos siihen ei tartu.
Tuo on ihan totta että luovuttaa ei saa. Jotenkin on sellainen olo että jos nyt luovutan kadun sitä loppuikäni. Kun vain keksisi sen keinon yhteydenottoon, hetken jo luulin että keksin se hänen työnsä kautta mutta siitä ei tullut mitään. Olen päättänyt että laitan sen viestin tai jotain hänelle kun (toivottavasti ei jos) saan kerättyä rohkeutta tarpeeksi. Olkoon tilanne sitten epäselvä tai ei. Eihän tämä näinkään selviä. Erittäin kaunis ajatus tuo viestisi lopussa oleva lause muuten ylläoleva. Eihän tässä elämässä ole mitään järkeä jos aina pääsee kaikesta helpolla eikä koskaan seuraa tunteitaan. Ihmisiähän me olemme emmekä mitää robotteja.
noilla palikoilla pääni palikoita, jotka ovat aina enemmän tai vähemmän hujan hajan. Elämäni rakennuspalikat toivottavasti kolahtavat joskus oikeille paikoilleen.
Eiköhän, asioilla on tapana järjestyä. Haluan ainakin vakaasti uskoa niin. Itsellänikin tanssivat muumit välillä päässä balettia ja viimeaikoina on tuntunut että kappale on ollut pähkinänsärkijä. Näissä tunnelmissa on niin vaikea ketään lähestyä. Mutta toisaalta jos odotan seesteisempää olotilaa, voi olla jo liian myöhäistä.
http://www.youtube.com/watch?v=z1kmj_kFLX0
Yksi minun lempisanonnoistani tuo aloituslauseesi. Kyllä asiat järjestyy, älä ota stressiä :)
piti ihan nauraa muumeillesi pähkinänsärkijän tahdissa :D
Asioilla on kyllä tapana järjestyä tavalla tai toisella.
Haluaisitko antaa hieman tuntomerkkiä siitä toisesta erikoisesta luonteesta?
Tummat puolipitkät hiukset , ei mitenkään pahannäköinen:), miespuolinen. Katsoin äsken että mulle oli tullut kaveripyyntö ja sydän alkoi pomppia villlisti, mutta pöh, se olikin mun sukulaisen miesystävä:(. Mutta hänellä ja ja tämän erikoisen luonteen nimillä on hassu yhteys jos uskoo vaikkapa satuihin.
Toivottavasti järjestyy. On niin hassua tosiaan olla melko lähellä välimatkallisesti (muutama minuutti) mutta silti kaukana. Ja olen alkanut miettiä kaipaaleeko hän juuri minua vai onko hän jo löytänyt toisen kaipailun kohteen. Täällä ainakaan eivät asiat järjesty koska monia viestejä lueskellessa iskee melkoinen epävarmuus. Itse en enää ole muualle kirjoittanut kuin tähän ketjuun. Ja onhan sanonta että se tapahtuu mikä tapahtuu.