Mahtaakohan olla paljonkin sellaisia ihmisiä jotka alkavat kiehnätä vanhusta jolla ei ole perillisiä perimässä? Ovat mukamas niin sydämellisen kiinnostuneita tästä vanhuksesta ja kiertävät kuin kissa kuumaa puuroa ja elävät toivossa että tämä vanhus kirjoittaisi testamentin omaisuudestaan heidän hyväkseen. Kyllä seurakunnillakin varmaan on tällaisia asunto-osakkeita jotka on saatu tätä kautta. Kuinkahan paljon näitä ahneita "perillisiä" mahtaa olla, joille on vuosien projekti päästä vanhuksen kuoleman jälkeen kiinni omaisuuteen? Tunnetko sellaisia tai oletko ehkä itse sellainen? Eli auttaminen ei ole pyyteetöntä vaan kaiken takana on AHNEUS.
Yksinäisten vanhusten hännystelijät
Ahneella on.....
9454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No ei varmaan kauhean paljon tuollaisia ihmisiä ole. Ole rauhassa. Tee testamentti ajoissa.
Yritti ensin ostaa lapsettomana leskeksi jääneeltä sedältämme tämän maatilan 1000mk:lla.
Ukko suuttui pahanpäiväisesti koska arveli itseään pidettävän hölmönä.
Muutama vuosi tuon jälkeen setäni joutui lomnkkamurtuman vuoksi pitemmäksi ajaksi sairaalaan.
Kuukausien mittaan veljeni sai setämme lahjoittamaan tilansa hänelle.
Missään vaiheessa auttamisesta tai edes seurustelusta ei ollut kyse paitsi johdonmukaisesta suostuttelusta ja painostuksesta.
Äitimme irtaimisto katosi samaan, mustaan aukkoon.
Muita en tunne.
Typerä sisareni alkoi äidin kuoltua vetoamaan "Esikoisoikeuteen" ja tie mihin. Perinnönjakoon tarvittiin asianajajia. Tosiasia sattui olemaan, että perillisille jaetaan kaikki tasapuolisesti, jos sitä testamenttia ei löydy.
Mnaah, mun piti maksaa yksistä lumitöistä perikuntaaikana aivan saatanasti. Siis sen jälkeen kun perikunta jaettiin. Typerä siskonmies kun kerran oli aukonut pyynnöstä polun, että pääsin kotonani käymään. Helevetti, mulla oli ollut pari vuotta, että en ollut käynyt. Mä en vaatinut mitään jaossa siitä, että niitten poika oli asustellut sen ajan siellä ilmaiseksi....
Noh, saipahan pikkusen omiaan takaisin kun vein tyhjät pullot kauppaan.
Ikinä ei saa tehdä perikuntaa, kaikki on jaettava hautajaisia seuaavana päivänä. Elikkäs perunkirjoitusten jälkeen heti. Net nuot sukulaisuus suhteet lakkaavat välittömästi mekitsemästä yhtään mitään, kun rahasta on kyse.
=DW=
Isoäitini oli loppunsa asti skarppi, iloinen muori ja tuli palvelutalon henkilökunnan kanssa hyvin toimeen. Kuolinpesää siivotessani kävin keskustelua erään työntekijän kanssa, joka oli iskenyt silmänsä isoäitini ruokakalustoon ja väitti sen luvatun hänelle. Pyysi vain lupaa, koska voi viedä pois kun ne niin kivasti sopisi heidän uuden kotinsa ruokasaliin. Noh, enhän minä moiseen suostunut ja esitin hinnan, jolla sen kaluston saa viedä pois ja siihen loppui keskustelu.
Toki selvitin muulta suvulta onko kellään tietoa isoäidin lupaamisista, mutta koska hän oli erikseen testamenttinsa laatinut ilman mainintaa palvelutalon naisesta, tykkäsin käyneeni keskutelun palvelutalon naisen kanssa loppuun.
Oliko tarinani ahneudesta vaiko mistä, mutta minä olin aika vihainen naisen asenteesta. Koin hänet korppikotkaksi, joka nokkii ruumista parhaat palat irti.
työntekijältä tuntuu tosi sopimattomalta. Mitenkähän paljon mahtaa hävitä vanhuksilta pienempää tavaraa kuten esim. koruja. Kalusto on sen verran isoa tavaraa että sitä ei ihan taskuun voinut laittaa:) Muuten olis varmaan lähtenyt sen henkilön matkaan.
Jokaisen ihmisen pitää tehdä testamentti. Kerroit yhden tavan rullara vanhuksia, ole iloinen, että mummosi ei ollut antanut lupausta todistajien kuullen. Testamentin ku ei ole pakko olla kirjallinen. Dementoituneita ihmisiä kusetetaan todella härskisti, hyvä että mummo oli järjissään. Tossa kyse siitä, että asia oli "pieni", noita ei oikeuteen kukaan viitsi viedä.
Mä nyt paapatan jokavälissä jehovista. Mutta helevetti kun ne alko pörrään mun äidin ympärillä urakalla kun se alkoi vanheneen. Se oli oikeesti jo vittuuntunut itekkin niihin, mutta minkäs teet. Vartiotornilehti kainalossa ilmaantui aina kaksi uutta jehovaa sille selittämään jotain, hymyilivät ja olivat niin kaveria että.
Ei niitä enää terminaalivaiheessa enää missään näkynyt :DDDDDD
=DW=
Elikkäs jehovan todistajat. Päälle sitten muut saalistajat.
=DW=
käydä ajoissa oman omaisensa luona, ettei sitten jälkeenpäin tarvitsisi noitua hännystelijöitä, jotka vetivät pitemmän korren?
Kateusko tässäkin haisee, se, että oma vanhus unohdetaan, ja sitten vi**utaa, kun hän onkin jättänyt 60-luvulla ostetun Leijona-rannekellon jollekin toiselle?
Yleensä täysin yksinäiset vanhat on ihmiset on melko pienituloisia - Niillä joille on elämässään kertyny paljon omaisuutta: iso asunto, sijotuksia, säästöjä, perintöä, arvokkaita taideteoksia, niin näillä ihmisillä on AINA tuttavia, kollegoita, omaisia jotka pitää huolen siitä ettei joku ulkopuolinen pääse kyttäämään tämän ihmisen rahoja.
En usko että seurakunnissa ollaan kauhean kiinnostuneita jonkun pienitulosen vanhan ihmisen omistusasunnosta. Aika usein myös nykyään jos huonokuntosempi vanha ihminen asuu selkeesti hyvinkin isossa asunnossa joka on arvokas muttei tule enää yksin toimeen niin hän myy sen ja muuttaa hyvälaatuseen palvelutaloon.
Varmaan yksittäistapauksia löytyy suomenkin maasta, mutta luulen ettei tällasta tapahdu kovin paljon - em. syistä.