haluaisin osastolle lepäämään. tiedän, lääkäristä saa kyllä sairaslomaa jne. jne. mutta kotona lepäily ei auta mitään, kotona olo vaan ahdistaa enemmän, haluaisin päästä osastolle jotta olisin siellä ikäänkuin kokoajan turvassa ja löytyisi kokoajan jutteluapua
onko siellä osastolla sitten niin kamalaa kun huhutaan?
ja erityisesti haluaisin tietää, kun selailin jotain keskusteluja ja siellä sanottin, että jos päätyy osastolle sieltä saa ikuiset hullun paperit, niin onko tämä totta? siis tarkoitan esim. että voiko osastolla muutaman päivän lepäily vaikkapa estää tulevaisuudessa ammatin saamisen sosiaali- ja terveysalalta?
haluaisin kovasti mielenterveystyöhön ja tiedän, että voin parantua tästä kunhan jaksan yrittää, uskon että opintojen päätyttyä olen jo kunnossa.
onko siellä osastolla sitten niin kamalaa kun huhutaan?
ja erityisesti haluaisin tietää, kun selailin jotain keskusteluja ja siellä sanottin, että jos päätyy osastolle sieltä saa ikuiset hullun paperit, niin onko tämä totta? siis tarkoitan esim. että voiko osastolla muutaman päivän lepäily vaikkapa estää tulevaisuudessa ammatin saamisen sosiaali- ja terveysalalta?
haluaisin kovasti mielenterveystyöhön ja tiedän, että voin parantua tästä kunhan jaksan yrittää, uskon että opintojen päätyttyä olen jo kunnossa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ite olin kovan stressin ja elämäntilanteeni takia osastol 7päivän ajan,aluks se oli vain että viikonloppu mutta olin vapaaehtosesti viikon.Ja voin sanoa että se auttoi todella paljon!Ikuiset hullun paperit on oikeasti paska puhetta,jos et usko niin kysy keltä tahansa asiasta tietäviltä!
Lohduttavaa kuulla positiivista palautetta osastosta :)
Voiko osastolla olo/masennus kuitenkin tulevaisuudessa työpaikan saamiseen sosiaali- ja terveysalalta?
Miten pääsisin osastolle, minulle on todettu vaikea masennus mutta hoitoa ei aloiteta vielä, kannattaisiko lääkärin kautta kysellä?
Itse kyselin tuota samaa eikä siitä jää merkintää mihinkää rekistereihin mitkä vaikuttaa työpaikkoihin tai opiskeluun tai elämään yleensäkään.Tiedot jäävät sairaalaan sekä kyseiseen hoitopaikkaan (ja molemmissa on tietty vaitiolovelvollisuus).
Ei osastolla ole kamalaa :)
Mutta tuota olen miettinyt itsekin, että jääkö siitä joku merkintä. Ei varmaan, mutta kun hain lähihoitajakouluun, siinä kyseltiin tosi tarkasti onko ollut sairaalahoidossa. Kai siihen täytyisi rehellisesti kertoa osastojaksosta? Vaikuttaakohan se pisteisiin tuossa kouluun haussa? Hylkääkö ne hakemuksen heti siihen paikkaan :(
Olis tarpeeseen täälläki osasto. Sinne vaa menis lepäilemää, koulu menee päin persettä. Taitaa olla se "burn-outti". Suosittelen, auttaa varmasti. Uskon niin.
täytyy kysyä tuota kyllä ihan psykologiltani jos hän osaisi vastata, sillähän asia varmistuisi.
kysäisen heti kun vaan pääsen taas jatkamaan psykologini luona
Tuohon ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Riippuu ihan potilaasta ja osastosta. Olen ollut potilaana kahdella ja vieraillut kahdella joista toinen oli toisen hoito-osastoni vieressä. Ensimmäisen sairaalan meininki, kun katsoi vieraana, oli ihan toista kuin toisessa ja kolmannessa. Tässä kolmannessa oli ihan ok olla potilaana noin hoidon suhteen mutta lukkojen takana olo (vaikken ollutkaan eristyksessä) ei ollenkaan ollut hyväksi. Tämä toinen sairaala on täysi paska. Sekä potilaan että omaisen kannalta.
Riippuu ensinnäkin mistä kaupungista puhutaan. On hyvä ajatus mennä osastolle lepämään käytänössä poistaa ulkopuoliset häiriötekijät elämästään. Jos satut asumaan turussa, niin jutteluapua, et tule kovinkaan paljon saamaan, tai mikä sinun tarpeesi on. Jos noin kerta viikossa sovittelu keskustelu riittää. Muu juttelu tapahtuu kanslian ovenraossa.
Olen ollut hoidossa Turun kaupungin psykiatrisella monenmonta kertaa. Tässä oli hiljaittain tilanne, että harkitsen sinne menoa. Mutta päivystävä hoitaja ja psykiatri sanoivat, että kaikki keskusteluapua, mitä saisin tuon lisäksi olisi plussaa. Joten jätin menemättä, luultavasti oloni olisi vain pahentunut.
Psykiatrinen hoito osastoilla on valitettavan aliarvoista. Siitä ei päästä mihinkään. Keskeisin hoito on edelleen lääkkeet. Mutta kehoitan sinua siltikin menmään sinne ja hankkimaan omat kokemuksesi, jokainen meistä on kuitenkin yksilöitä. Voi olla, että koet hoidon hyväksi ja sinulle sopivaksi.
Itse oli koko kesän (2,5kk) suljetulla osastolla. Hoito aloitettiin tahdosta riippumattomana ja sitten siirryin oma ehtoiseen hoitoon. Osastolla oleminen ei todellakaan ole kamalaa, ihan vaan lepäilyä ja pientä kuntouttavaa toimintaa. Suosittelen kyllä jos tuntuu että voimavarat on lopussa.
Lääkärin lähetteen saa ihan terveyskeskuslääkäriltäkin kunhan vaan tarpeeksi painottaa sitä että nyt on päästävä sairaalahoitoon, ei ne voi kieltäytyä kirjoittamasta lähetettä.
Itsellä ainakin osastolla oli keskustelumahdollisuus hoitajien kanssa niin monesti päivässä kun vain halusi. Kerran viikkoon oli lääkärin aika jolloin arvioitiin lääkitystä, osastolla olo aikaa ja käytiin yleisesti läpi olotilaa.
Ite oon kanssa miettinyt jos sitä hakeutuis osatolle muutamaks kuukaudeks, on niin toivoton olo ollut jo pitemmänaikaa.. Masennusta,syömishäiriötä ja ryyppäämistä..,henkisesti oon aivan loppu.. ,jos sitä vaikka sais oikean masennuslääkityksen ja sais jotain elämäniloa joskus??.. Jos tätämenoa jatkan niin ei todellakaan mee montaa vuotta että oon haudassa,vaik ei sekään niin paha vaihtoehto olis,mutta kuitenkin pitäs ees yrittää selvitä..kai.. Kynnystä ei muuten ole hoitoon menossa,ainoastaan kaverit ynmt tutut ei välttämättä sitä tajuais ja leimautuisin vaan enemmän niiden silmissä.
En oo hukassa mutta voimaton kääntään kelkkaa,haluisin jättää tän kaiken ja alottaa puhtaalta, eikä nykynen elämäntilanne oikeen sovi siihen.. seurustelen tyypin kanssa joka tekee lähinnä onnettomammaks,lähinnä itsestäni johtuen koska tunnen syyllisyyttä omasta jaksamattomuudesta ja innottomuudesta,eikä toinenkaan sitä suhteeseen tua..junnataan vaan,meiden pitäs muuttaa yhteen kohta ja ei kuullosta kovin houkuttavalta ainakaan musta,lähinnä hukuttavalta ja toivottomalta.. Eikä siihen kuvioon oikein sopis mun lepolomat sairaalassa ja kiinnostavamman seuran ettiminen..
Kannattaa muistaa tuon osastojutun kanssa, että se on melko kallista. Ite olen kohta ulosotossa osastolaskujen takia.
ei se osasto nyt niin kallista, ite olin jtn 2,5 kk ja lasku 500e..... ja saa maksaa eris. Siis ei kallis siihen verrattuna mikä apu oli. Todettiin vakava masennus, itkin vaan jatkuvasti enkä jaksanut enää elää.... mietin itsemurhaa..... nyt osastosta pääsystä 2kk ja jaksan jo tehdä normaali askareet ja käydä lenkillä ja nähä kavereita.....Vielä pitkä tie edessä ja välillä paha olo usein, mut siitä selviää. Jatkan tästä matkaani semmoiseen työ kuntoutukseen, ikä 21-v