Olen seurustellut noin 8 kuukautta aika mukiinmenevän miehen kanssa ja minusta mennyt aika hyvin kaikin puolin, myös seksin suhteen.
Noin kuukausi söimme minun luonani kotosalla illalla ja olimme nauttineet vähän tavallista enemmän viiniä kun miesystäväni rupesi utelemaan aiemmista suhteistani ja seksistä. En sen enempää ajatellut kuin etten lähde mitään yksityiskohtia kertomaan, mutta sanoin kuitenkin, että sängyssä olen ollut noin 19 miehen kanssa. Mies meni jotenkin hiljaiseksi siinä ja keskustelunaihe päättyi siihen, mutta sen jälkeen olen saanut kuulla asiasta vähän joka käänteessä. Ilmeisesti hän ei pysty hyväksymään tuota määrää eli hänen mielestään miehiä on ollut aivan liian paljon.
Mitäs siihen sanoisi kun näin nyt kuitenkin on. Mielestäni olin vain rehellinen enkä yhtään kuvitellut asiaan oikein minkäänlaista reaktiota. Ei nyt minustakaan ole kauhean vähän, mutta olemme sentään neljäkymmentä täyttäneet molemmat ja ei tässä iässä oikein odottaisi tuollaista suhtautumista. Kaikillahan on menneisuutensä. En tiedä pitääkö hän nyt sitten minua jonain huorana tai jotain, mutta koko asia tuntuu välillä ihan naurettavalta ja lapselliselta, mutta alkaa tuntumaan vähitellen aika raskaaltakin. Sinänsä hän ei mitään hirveän pahaa ole minulle sanonut, mutta jaksaa jauhaa miksi olen ollut niin monen miehen kanssa, mitä olen heidän kanssaan tehnyt yms. Voi olla varma etten varmasti ketto mitään lisää. Nykyaikana kai ei naistenkaan pitäisi joutua teeskentelemään mitään neitsyttä.
Seksi meillä on tänä aikana vähentynyt ihan radikaalisti, ei kuulemma oikein huvita kun näkee sielunsa silmissä nuo muut miehet. Yritin kysyä mikä tuossa voi oikein niin vaivata ja vaikkei hän sitä suoraan sanonutkaan niin luulen, että hänellä on ollut kumppaneita selkeästi vähemmän kuin minulla, vaikka eihän silläkään pitäisi olla mitään väliä. Itsetunto tuntuu olevan nyt kovin alhaalla.
Nyt ahdistaa ja harmittaa tosissaan, että menin tyhmänä asian kertomaan. Mitä olette mieltä onko tuo normaalia ja ohimenevää kun alkaa jo vähän ko. ihmisen henkinen tasapaino epäilyttämään. Itse koen asian ahdistavana ja loukkaavana, epäreilunakin, koska en mielestäni ole tehnyt mitään väärää ja hän ei voi yhtäkkiä hyväksyä minua tällaisena. Sanoin hänelle, että olen ollut täysi-ikäiseksi tulon jälkeen 18 vuotta sinkkuna, johon tuota määrää minusta voisi vähän suhteuttaa. Eli ei siihen nähden minusta ole niinkään iso määrä. Ei auta näköjään mikään mitä minä sanon.
Onko kenelläkään muulla vastaavaa kokemusta ja miten selvisitte siitä? Onko tuo jo jotenkin sairasta mustasukkaisuutta kun ei kohdistu tähän päivään vaan ihan menneisiin asioihin?
Noin kuukausi söimme minun luonani kotosalla illalla ja olimme nauttineet vähän tavallista enemmän viiniä kun miesystäväni rupesi utelemaan aiemmista suhteistani ja seksistä. En sen enempää ajatellut kuin etten lähde mitään yksityiskohtia kertomaan, mutta sanoin kuitenkin, että sängyssä olen ollut noin 19 miehen kanssa. Mies meni jotenkin hiljaiseksi siinä ja keskustelunaihe päättyi siihen, mutta sen jälkeen olen saanut kuulla asiasta vähän joka käänteessä. Ilmeisesti hän ei pysty hyväksymään tuota määrää eli hänen mielestään miehiä on ollut aivan liian paljon.
Mitäs siihen sanoisi kun näin nyt kuitenkin on. Mielestäni olin vain rehellinen enkä yhtään kuvitellut asiaan oikein minkäänlaista reaktiota. Ei nyt minustakaan ole kauhean vähän, mutta olemme sentään neljäkymmentä täyttäneet molemmat ja ei tässä iässä oikein odottaisi tuollaista suhtautumista. Kaikillahan on menneisuutensä. En tiedä pitääkö hän nyt sitten minua jonain huorana tai jotain, mutta koko asia tuntuu välillä ihan naurettavalta ja lapselliselta, mutta alkaa tuntumaan vähitellen aika raskaaltakin. Sinänsä hän ei mitään hirveän pahaa ole minulle sanonut, mutta jaksaa jauhaa miksi olen ollut niin monen miehen kanssa, mitä olen heidän kanssaan tehnyt yms. Voi olla varma etten varmasti ketto mitään lisää. Nykyaikana kai ei naistenkaan pitäisi joutua teeskentelemään mitään neitsyttä.
Seksi meillä on tänä aikana vähentynyt ihan radikaalisti, ei kuulemma oikein huvita kun näkee sielunsa silmissä nuo muut miehet. Yritin kysyä mikä tuossa voi oikein niin vaivata ja vaikkei hän sitä suoraan sanonutkaan niin luulen, että hänellä on ollut kumppaneita selkeästi vähemmän kuin minulla, vaikka eihän silläkään pitäisi olla mitään väliä. Itsetunto tuntuu olevan nyt kovin alhaalla.
Nyt ahdistaa ja harmittaa tosissaan, että menin tyhmänä asian kertomaan. Mitä olette mieltä onko tuo normaalia ja ohimenevää kun alkaa jo vähän ko. ihmisen henkinen tasapaino epäilyttämään. Itse koen asian ahdistavana ja loukkaavana, epäreilunakin, koska en mielestäni ole tehnyt mitään väärää ja hän ei voi yhtäkkiä hyväksyä minua tällaisena. Sanoin hänelle, että olen ollut täysi-ikäiseksi tulon jälkeen 18 vuotta sinkkuna, johon tuota määrää minusta voisi vähän suhteuttaa. Eli ei siihen nähden minusta ole niinkään iso määrä. Ei auta näköjään mikään mitä minä sanon.
Onko kenelläkään muulla vastaavaa kokemusta ja miten selvisitte siitä? Onko tuo jo jotenkin sairasta mustasukkaisuutta kun ei kohdistu tähän päivään vaan ihan menneisiin asioihin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noin 19 miehen kanssa? Erikoinen pyöristys
yhä edelleenki niin,että miehellä niitä seksipartnereita saa olla pilvin pimein. Mutta naisen pitäis säästää itseänsä sille ainoalle oikealle. Naisena minusta ongelma on vaan siinä,mistä hitosta tietää sen "oikean". entäs jos se senhetkinen partneri tuntuu oikealle? Eli miesten vaatimustaso naiselle on aivan eri kuin miesten vaatimustaso miehelle. Mies on "mahtisonni" ja "miesten mies" mitä enemmän on ollut seksipartnereita. Nainen vastaavassa tilanteessa on huora... Sanot ihan suoraan miehelle,että elettyä elämää ei voi muuttaa. Ja jos ei mies pysty asiaa käsittelemään,niin voi voi...
Miehenä sanoisin että miehesi on sairaalloisen mustasukkainen. Nelikymppisen neitsyenkö hän kuvitteli tapaavansa. Se olisi eri asia jos olisit maannut niiden 19 miehen kanssa teidän seurustelun aikana, mutta se on sinun entistä elämääsi ja turha sinne taaksepäin on katsella.
Uskosin näin että mustasukkaisuus vain pahenee ajan kanssa koska se on jo alussa tuota.
Ystävällinen neuvo: Hakeudu eroon moisesta, säästyt paljolta harmilta.
kuinka monta naista miesystävälläsi on ollut??????
En ole kysynyt kuinka monta naista miesystävälläni on ollut, mutta jotankin olen varma, että selvästi vähemmän kuin minulla. Ei mitenkään, että hän olisi huono sängyssä tai mitään sellaista, mutta jotenkin sen aistii puheista ja asenteista.
Ongelmana on se, että olen aikamoisen ihastunut ja jättäminen ei oikein tunnu nyt vaihtoehdolta. Ongelma on olemassa, mutta eikös niistä päästä yli. Tai menisikö mustasukkaisuus ohi. Kadun kyllä että kerroin koko asiasta.
Mies on kyllä mustasukkainen nykyajan asioistakin, mutta minusta jotenkin normaalimmalla tavalla. Ainakin tuntuu siltä kun vanhoista jutuista mustasukkailuhan on ihan mieletöntä. Tosiasiassa en edes muistele oikeastaan mitään vanhoja asioita vaan haluaisin vaan elää tätä päivää, mutta mies ei anna tähän mahdollisuutta. Itseasiassa hän aiheuttaa sen, että vanhoja heiloja ja kokemuksia palaakin mieleeni. En oikein ymmärrä eikö hän tajua sitä ja se ei varmastikaan ole sitä mitä hän mustasukkaisena toivoisi.
Tuo noin 19 pyöristys tarkoitti vaan sitä, että voi olla etten jotain edes muista tai sitten joku mukaan laskemani voi olla vähän tulkintakysymys onko tehty tarpeeksi, että tällaiseen pitäisi laskea, mutta mitä väliä tällaisella oikeasti. Periaatteessa en kadu sitten yhtään kokemuksiani vaikka on niissä huonompiakin. Jos on tarpeeksi nähnyt ei minusta tarvitse ainakaan haikailla muuta ja on helpompi sitoutua sopivaan mieheen. Varmaan jotain olen oppinutkin matkan varrella, joten luulisi olevan ihan vaan hyvä asia mieheni kannalta.
Nyt olen joitain asioita utelusta väsyneenä kertonutkin, mutta miten tällaisessa pitäisi toimia. Pitäisikö pitää vaan tiukka linja, etten kerro mitään ja sanoa vaikka, että sinä kultani olet kuitenkin kaikkein paras.
Jatkuvaa kyselyä ja utelua on vaan raskasta kuunnella välillä. Välillä mietin sitäkin ettei vaan tuo mies jollakin tavoin nauti tällaisesta, mutta ahdistuneelta hän vaikuttaa joten en uskoisi.
Osaisiko joku neuvoa etten väsy tähän tilanteeseen, kun muuten olisi paljonkin mahdollisuuksia hyvään suhteeseen.
Niin on se kummallista nykyaika, kun melkein pitää hävetä, kun on riittänyt yksi ja sama jo yli 20 v ja hyvin menee ainakin seksin puolesta.
Kai sille miehelle tuli vaan pelko, että tuskin hän jää viimeiseksi, aika luonnollista sekin. Kannattaisi varmaan todeta, että te ette kuulu toisillenne kun toinen elää tätä päivää ja toinen elää tätä päivää ja tulevaisuutta pitkälle eteenpäin.
Menneisyys kulkee aina mukana ja jos suhteitten luominen on ollut helppoa tähän asti, niin ei kai se täsät ainakaan vaikeammaksi tule.
Ei se mies minää huorana pidä vaan kyse on luottamuksesta. Voiko hän luottaa uskollisuuteen kaikissa vastoinkäymisissä ja jääkausien aikana, se varmasti epäilyttää.
Yrittäkää puhua asia keskenänne. Teillä on aikalailla erilaiset periaatteet. Toiselle keskimäärin 1/vuosi on normaalia toiselle se on jatkuvaa parin vaihtoa. Jos sinulla olisi esim. 2-3 pitkähköä suhdetta niin tilanne olisi ihan toinen.
Lisäksi kirjoitat miehestä vähän ikävään sävyyn esim. epäilet henkistä tasapainoa, sairasta mustasukkaisuutta.
Se on ainakin varmaa, että oikein teit kun kerroit rehellisesti, muuta ei voi sanoa. Voisit sen menneisyyden puolesta hyvin kelvata mulle, jos olisi haku päällä. Ihan muut asiat ratkaisevat.
Toivottavasti asia selviää, vähän siihen menee aikaa. Avoin täytyy olla, niin saat siitä hyvän miehen, jollaisen tarvitset.
niin että "ei se mies huorana pidä,vaan kyse on luottamuksesta". Voi hyvää päivää. Jos nelikymppisellä IHMISELLÄ on omien sanojensa kukaan ollut n.19 partneria niin eipä tuo nyt mikään seksihurjastelija ole. Kun alle kakskymppisiä ajattelee,ja vähän ylikin sen ikäsiä,niin niillähän partnerit vaihtuu suurin piirtein lennossa. Siinä tulee helposti joskus useampikin partneri kokastua kuukaudessa,joten tuo 19 menee nurin jo parissa vuodessa.
Eikö sen luottamuksen pitäisi rakentua ihmisen tämänhetkisen käytöksen perusteella,eikä alkamalla kaivella about 20 v vanhoja juttuja???? Kukapa sitä ei olisi nuoruudessa tehnyt yhtä sun toista?! Pönttö sellainen ihminen on jos alkaa märehtiä noin vanhoja asioita. Ei ole luottamuksen arvoinen sellainen ihminen. Omasta kokemuksesta puhun. Vuosikausia sain kärsiä kiukuttelua ja riitoja asiasta,mitä mieheni LUULI minun tehneen. Pikkuhiljaa en uskaltanut enää käydä ystävieni luona enkä voinut osallistua yksin mihinkään tilaisuuteen,kun siitä olisi vaan tullut ensin mykkäkoulu ja mulkoilua ja parin päivän kypsyttelyn jälkeen hirveä huuto... Viimein tajusin,ettei asia todellakaan ole minun syyni. Mutta itseluottamuksen kasvattaminen nollan alapuolelta kestää kyllä vuosia. Vähällä oli,etten synkimpinä hetkinä ajanut autoa rekan alle. Mutta tajusin,etten sillä ratkaisisi mitään ongelmaa,vaan sysäisin ongelman toisten niskaan.