on luullakseni se motiivi, joka tuo meidät tännekin, palstallemme.
Päivän Hesarissa näyttelijä Tiina Lymi kirjoittaa siitä otsikon "Minä rakastan" alla.
Se on halua jakaa toisten kanssa elämyksi ja kokemuksia, hassuja, hämmentäviä ja
pelottavia tilanteita.
Hän kertoo esimerkkejäkin sellaisista, mm. terroriteon, Lontoon metroiskun kokeneiden
ihmisten reaktioista, ja tuosta englantilaisten ihanasta tavasta tarjota kuppi teetä
aina, kun siltä tuntuu: " A cup of tea, love!"
Kyllä se silmiin katsominen ja kokemuksen jakaminen live-elämässäkin hyvältä tuntuu,
sen ovat varmaan useimmat meistä kokeneet! Minä rakastan!
Hyvää sunnuntaita! -
Pitää mennä.
Päivän Hesarissa näyttelijä Tiina Lymi kirjoittaa siitä otsikon "Minä rakastan" alla.
Se on halua jakaa toisten kanssa elämyksi ja kokemuksia, hassuja, hämmentäviä ja
pelottavia tilanteita.
Hän kertoo esimerkkejäkin sellaisista, mm. terroriteon, Lontoon metroiskun kokeneiden
ihmisten reaktioista, ja tuosta englantilaisten ihanasta tavasta tarjota kuppi teetä
aina, kun siltä tuntuu: " A cup of tea, love!"
Kyllä se silmiin katsominen ja kokemuksen jakaminen live-elämässäkin hyvältä tuntuu,
sen ovat varmaan useimmat meistä kokeneet! Minä rakastan!
Hyvää sunnuntaita! -
Pitää mennä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lainaan Satua "Se on halua jakaa toisten kanssa elämyksi ja kokemuksia, hassuja, hämmentäviä ja
pelottavia tilanteita".
Tosi onnea on aamukahvipöydässä katsoa toista henkilöä joko vilkaisten ei kuitenkaan tuijottaen, keskustella vaikka Egyptin tilanteesta, turistien kohtalosta. Kait se sekasorto panee Punaisen meren rannalla lomailevien ajatusmaailmaan "mitä jos, jos...". Perusvieras osaa aina löytää vastaukseksi jonkin myönteisen kohdan asiasta.
Siitäkin on kokemusta kun katsoi vastakkaisen seinän valkealla tapetilla olevaa seinäkelloa, ajan ratasta mitä tämäkin päivä tuo tullessaan! Tiedän sama kokemus tulee eteen yksinäisten päivien mukana, jos hän lähtisi kokonaan pois eikä tulisi takaisin muutaman päivän kuluttua. Kun vain ystävyyttä riitäisi puolin ja toisin silloin tällöin.
Tietysti oman lauman jäsenyys on parasta mitä olla voi, eri sukupolvien yhteys ja jatkuvuuden tunne. Luin Härkösen jutun päällisinpuolisin, ja satunnaisia kohtaamisia hän tarkoittaakin . Minulle tulee ensinnä mieleen synnytyssairaalassa samassa huoneessa lepäävät tuoreet äidit, joita yhdistää valtava tunnekuohu , onni ja myös koettu kipu. Siellä sisaruus on kukoistavimmillaan ja herkimmillään. Esikoisen kanssa samana päivänä syntynyt poika oli esikoulun ja koko alakoulun samalla luokalla , me äiditkin hyvät tutut.
Hisseissä syntyy näitä silmien kohtaamisia, joskus tulee muutama sanakin vaihdettua. Lasten tokaisut voivat saada aikaan yhteisen nauruhetken. Kuopukselle oli puhuttu, että mennään viikonloppuna uuteen Lippulaivaan (Kauppakeskus Espoonlahdessa). Ajettiin pohjakerroksen parkkikselle ja siitä hisseille. Hississä kuopus katseli ympärilleen ja kysyi : "Milloin tämä laiva alkaa likkua?"
"Nyt talven tuulet ne metsässä laukkaa, lumet ne lentää" , vaikkei pakkanen paukakaan.
"Oravanpesästä pienoinen pää , se ikkunanreiästä pilkistää."
Reipasta sunnuntaita !
olisikin oma aihepiirinsä! Valtavat tunnekuohut juuri koettu, ja kaikilla kolmella oli tarve puhua.
Olisi kyllä aihetta tässä, sillä koskaan eivät nuo tilanteet unohdu.
Niistäkin tilanteista riittäisi jakamista muille, mutta se se onkin vaikeampaa. Toisaalta sitten kun alkuun jutuissa päästään parin kaverin kanssa, hauskuutta riittää. Lähinnä löylyt siinä laukaisijana toimivat. Ja paras sitten onkin se, jonka jakamat kokemukset parhaiten naurattavat. Näissä elämyksissä jokainen kavereistani tuntuu olleen välillä.
Tuo 'love' on se pehmennys, mitä ystävällisessä puheessa käytetään paljon,
jopa nuori poliisikin aikoinaan lopetti lauseensa siihen, ja sehän suomalaistyttö
tai oikeastaan olin jo nuori rouva silloin, hämmästytti tosi paljon. Olisiko se lähinnä 'kultaseni' suomennettuna.
Emmerdalin vanha kiharapäinen rouva käyttää sitä sujuvasti tarkoittamatta sillä mitään sen kummempaa.
Katsekontakti saattaa olla yhteisymmärryksen merkki esimerkiksi jossain tilanteessa,
missä nauru on lähellä, mutta sitä ei voi päästää näkyviin tai kuuluviin.
Lapsena muistan niitä tilanteita olleen usein.
Toiseb vahingolle ei sopinut nauraa.
Ainahan muodostuu erilaisia "laumoja." Vanhasta ajasta tulee mieleeni, että todella halusi kuulua edes johonkin. Saattoipa tapahtua myös niin, että halusi pikaisesti myös päästä laumasta eroonkin ja hyvin monenlaisista syistä: meno ja hommelit eivät enää kiinnostaneetkin, tai jos jos alkoi mennä niin hulvattoman puolelle, jopa pieneksi rötöstelyksi, jolloin oli otettava "pitkät" ja äkkiä - vastusteluista huolimatta.
Myös äkillinen onnettomuus, hätätilanne voi koota lauman, joka jähmettyy hetkeksi vain ihmettelemään, ellei paikalla ole jotain ammattilaista. Yleensä joukosta löytyy joku, joka ottaa ohjat käsiinsä ja toisilleen tuntemattomien lauma alkaa toimia, kaikki yhdessä parastaan yrittäen.
En tarkoita, että satuilet, vaan tuot ihanan aloituksen pohdittavaksi.
On kuin saapuisimme aina joskus rauhalliseen satamaan tai tyyneen laguuniin, pakoon myrskyjä. Muistan vielä tuon keskustelun elämäntarkoituksesta palstalla.
Eiköhän tuollainen pyrkimys suurempaan sosiaalisuuteen ole sekin jokin tarkoituas tai pyrkimys.
Mukautumista vaaditaan menestykseen ja ihminen lienee kuitenkin huonompi mukautuja kuin elä'imet. Omalla etevyydellään, ei viisaudellaan selviää mutta muut menehtyvät. Sukupuutto taitaa olla edessä muilla paitsi ihmisillä.
Tekisi mieli pohtia paljonkin, muutta uutisissa on liiaqnkin paljon ajankohtaista tietoa.
Vartokaas kun kerkiän!!
Tämän sunnuntain onnellisuttamana, jolloi sain kokea monet lämpimät halaukset, ja nuoreteni häärimisen yhteishengessä keittiöpuuhissa iloisesti, ole juuri tuota yhteenkuuluvuuden tunnetta parhaimmillaan:)
Saada koko iltapäivä keskustella, syödä ja nauttia yhdessäolosta, on todella hyvää tekevää!
Onhan ihminen sosiaalinen, vaikkakin huomaan itsessäni individualistin piirteitä, kaikkea en voi hyväksyä!
Silloin yksinäisyyskin on parempi:D, mutta samanhenkisten kanssa on mieluisaa jakaa ajatuksiaan ja viihtyä.
Aina on elämä tuonut niitäkin ihmisiä kirkastamaan vaellusta. Kiitos siitä!
Rakkaus, tuo hyvää tekevä tunne, saa meidät sopusointuun itsemme kanssa, vaikka joskus tulemme väärin ymmärretyiksi:D Syitä en edes halua tiedostaa, riittää kun on ihmisiä, joilta saa joskus vastakaikua.
Hyvä ja tarpeellinen avausaihe.