... kyky ymmärtää oikea ja väärä, vastuu omista teoista...
Nyt tässä keskustelunavauksessani pohdinkin sitä, mihin suomalaiselta naiselta on kadonnut lähes täysin kyky moraaliseen vastuunottoon ihmissuhteissa, tietoisuus siitä miten on oikein kohdella (varsinkin toista sukupuolta ja viattomia lapsia) muita ihmisiä lähellään niin työelämässä kuin ihmissuhteidenkin osalta.
Nimittäin nyt muutaman vuoden sisällä olen havainnut yhä vain lisääntyvänä toimintamallina sen, että suomalaisella naisella tulee, pitää ja täytyy olla omasta mielestään lähes rajaton oikeus käyttäytyä aivan miten haluaa, muiden tunteista tai elämästä mitään välittämättä. Lähes kaikki tulee siis olla sallittua, kunhan vain nainen pystyy itselleen perustelemaan syyn / oikeuden toiminnalleen! Se mitä muille tapahtuu naisen toiminnan seurauksena, näyttää olevan naisille täysin yhdentekevää!
Esimerkkeinä työpaikoilla tapahtuva työtoverin työn mitätöinti niin henkisen mustamaalaamisen ("selkään puukotuksen") kautta kuin jopa teoinkin toteutettuna täysin oikeutettuna, jos se vain omia etuja ajaa ja ihmissuhderintamalla moninaiset tavat kohdella mm. toista sukupuolta täysin tunteita vailla olevana sekä täysin tahdottomana "esineenä".
Käytännössä olen niin ystäväpiirini, eri työpaikkojen kautta sekä omin silmin nähden todennut, miten naisten sanavarastosta (moraalittomuuden, itsekeskeisyyden ja rajattomuuden lisäksi) puuttuvat esimerkiksi sanat anteeksi, "miten sinä tämän koit", "olenko oikeassa vai väärässä" jne.).
Näin siten ylipäänsä kokien olen havainnut naisilta puuttuvan nykyään kyvyn miettiä miten omat teot vaikuttavat toiseen ihmiseen, läheisiin, työpaikan ilmapiiriin (työtovereihin) ja esim. mieheen, joka naista tuntevana ihmisenä lähestyy.
Näistä edellisistä mielestäni surullisimpana esimerkkinä se, että nainen voi avioeronsa yhteydessä, "tapellessaan" eri oikeusasteissa "yhteisen omaisuuden" (kodin) jakamisesta sivuuttaa täysin synnyttämänsä lapset, kunhan hän vain saa varmasti puolet yhteisestä omaisuudesta. Tiedän lukuisia tapauksia, joissa nimenomaan nainen on kaikin mahdollisin keinoin pyrkinyt kiristämään miestä yhteisillä lapsilla saadakseen avioerossa haluamansa, mutta sitten kuitenkin halunnut sopia niin, että lapset jäävät asumaan isänsä kanssa. Toimintamallina tämä, koska naisten sanoja lainatakseni; "Lapset rajoittaisivat liikaa tulevaa elämää"!
Tokihan miehetkin ovat moraalittomia, kumppaninsa pettäjiä, jne., mutta yhä vain kasvavassa määrin naiset toteuttavat em. asioita paljon suunnitelmallisemmin ja laskelmoiden omaa tulevaa "hyötyään" kuin miehet.
Nyt tässä keskustelunavauksessani pohdinkin sitä, mihin suomalaiselta naiselta on kadonnut lähes täysin kyky moraaliseen vastuunottoon ihmissuhteissa, tietoisuus siitä miten on oikein kohdella (varsinkin toista sukupuolta ja viattomia lapsia) muita ihmisiä lähellään niin työelämässä kuin ihmissuhteidenkin osalta.
Nimittäin nyt muutaman vuoden sisällä olen havainnut yhä vain lisääntyvänä toimintamallina sen, että suomalaisella naisella tulee, pitää ja täytyy olla omasta mielestään lähes rajaton oikeus käyttäytyä aivan miten haluaa, muiden tunteista tai elämästä mitään välittämättä. Lähes kaikki tulee siis olla sallittua, kunhan vain nainen pystyy itselleen perustelemaan syyn / oikeuden toiminnalleen! Se mitä muille tapahtuu naisen toiminnan seurauksena, näyttää olevan naisille täysin yhdentekevää!
Esimerkkeinä työpaikoilla tapahtuva työtoverin työn mitätöinti niin henkisen mustamaalaamisen ("selkään puukotuksen") kautta kuin jopa teoinkin toteutettuna täysin oikeutettuna, jos se vain omia etuja ajaa ja ihmissuhderintamalla moninaiset tavat kohdella mm. toista sukupuolta täysin tunteita vailla olevana sekä täysin tahdottomana "esineenä".
Käytännössä olen niin ystäväpiirini, eri työpaikkojen kautta sekä omin silmin nähden todennut, miten naisten sanavarastosta (moraalittomuuden, itsekeskeisyyden ja rajattomuuden lisäksi) puuttuvat esimerkiksi sanat anteeksi, "miten sinä tämän koit", "olenko oikeassa vai väärässä" jne.).
Näin siten ylipäänsä kokien olen havainnut naisilta puuttuvan nykyään kyvyn miettiä miten omat teot vaikuttavat toiseen ihmiseen, läheisiin, työpaikan ilmapiiriin (työtovereihin) ja esim. mieheen, joka naista tuntevana ihmisenä lähestyy.
Näistä edellisistä mielestäni surullisimpana esimerkkinä se, että nainen voi avioeronsa yhteydessä, "tapellessaan" eri oikeusasteissa "yhteisen omaisuuden" (kodin) jakamisesta sivuuttaa täysin synnyttämänsä lapset, kunhan hän vain saa varmasti puolet yhteisestä omaisuudesta. Tiedän lukuisia tapauksia, joissa nimenomaan nainen on kaikin mahdollisin keinoin pyrkinyt kiristämään miestä yhteisillä lapsilla saadakseen avioerossa haluamansa, mutta sitten kuitenkin halunnut sopia niin, että lapset jäävät asumaan isänsä kanssa. Toimintamallina tämä, koska naisten sanoja lainatakseni; "Lapset rajoittaisivat liikaa tulevaa elämää"!
Tokihan miehetkin ovat moraalittomia, kumppaninsa pettäjiä, jne., mutta yhä vain kasvavassa määrin naiset toteuttavat em. asioita paljon suunnitelmallisemmin ja laskelmoiden omaa tulevaa "hyötyään" kuin miehet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.