Me sisarukset (3 kappaletta) olemme jakamattoman perikunnan jäseniä. Kyseessä on käytännössä isohko maatila, jolla ei asuta. Haluaisimme, että tämä maatila pysyy aina meidän suvussamme. Eli periytyisi vain lapsillemme, lapsenlapsillemme jne. Tämä on kaikkien yhteinen tahto eikä tässä ole mitään riitaa. Nyt meitä mietityttää, että minkälaisen paperin tästä laadimme. Kahdella meistä on lapsia ja yksi on naimaton ja lapseton. Jos käy niin, että tämä naimaton sisaremme avioituu eikä saa lapsia niin hänethän perisi aviopuoliso(ko?). Ja silloinhan 1/3 tilasta olisi jo jollain muulla kun ns. omalla suvulla. Onko siis mahdollista tehdä sellaista testamenttia jolla tila saadaan jäämään meidän suvullemme? Ei siis aviopuolisoille. Ja jos se on mahdollista niin kuinka kauas sellaisen testamentin voi ulottaa? Siis voiko siinä määrätä ettei lasten tulevilla aviopuolisoilla ole avio-oikeutta tilaan ja ettei tulevien lastenlasten aviopuolisoilla ole oikeutta, ja ettei tilaa voi testamentilla siirtää suvun ulkopuolelle. Vai onko niin, ettei tällaista testamenttia voi tehdä vaan ainostaan voi jättää jälkeensä toivomuksen ja toivoa, että tulevat sukupolvet sitä kunnoittaisivat.
Maatila aina samalla suvulla?
Mäen Anna
161121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Perintökaaren 9 luvun 2 § mukaan (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040) testamentti voi ulottua enintään perittävän kuolinhetkellä elävän henkilön vastaisuudessa syntyville lapsille.
Rintaperillisillä on oikeus lakiosaan, mutta ei puolisoilla. Puolisot voidaan siis testamentissa sulkea aina perintöoikeuden ulkopuolelle.
Tämä selvensi asiaa paljonkin.
>>Kahdella meistä on lapsia ja yksi on naimaton ja lapseton. Jos käy niin, että tämä naimaton sisaremme avioituu eikä saa lapsia niin hänethän perisi aviopuoliso(ko?).
Jos yksikin sukunne jäsen ryhtyy maanviljelijäksi ja haluaa tilan itselleen niin tila jaetaan siten että maanviljelijä saa 60 % sinä ja sisaresi 20 %. Huomioikaa tämä riski. PK 25 luku jää usein huomaamatta joho vahingossa tai maaseudulla ehkä jopa tarkoituksella
vaikka viljelijäksi joku alkaisikin? Jos joku jakoa vaatii niin oman osuutensa siinä vain saa.
Väittämäsi on tuulesta temmattu. Pk 25 hinta on 65-70% markkinahinnasta laskettu tilan arvo jota voidaan korottaa tai laskea.
Hinta on sukupolvenvaihdos hinta eli ilman myyntivoittoverotusta .. se hinta joka tulisi jaettavaksi verojen jälkeen.
Hinnan määrittelee yleensä ProAgria ja metsänhoitoyhdistys. Näistä hinnoista otetaan PK 25 luvun mukainen alennus.
Markkinoilla ei ole vuosiin voinut ostaa ProAgrian tai Mhy:n hinnoilla. Esimerkiksi pellon ollessa 10.000 e/ha se arvotetaan noin 6.000 e/ha. Lopputulos on, että ko. tapauksessa omaisuus jaetaan 60/20/20.
Pesänjakaja arvioi arviot.
Muutenhan oikeata hintaa ei ole olemassakaan , mikäli katsotaan "myyjän " kannalta.
ps. Pellonhinta 10 000 e on se hinta josta on maksettava myyntivoittovero huom ...siis myyntivoittovero.
oikeudenmukaisen jaon saamiseksi hinnasta on vähennettävä maksettava myyntivoittovero.
Eli hinta on pro agrialla oikea 6000 euroa
Sama asetelma on SPV maatilalla . Miksi jatkajan täytyy maksaa veron verran enemmän ... eikö tarkoituksena olekkaan tasa jako!!!!
Arvioi ja arvioi, mutta silti pyytää PK 25 luvun mukaiset hinta-arviot mhy ja Pro Agrialta ja hyväksyy ne AINA.. Hinta-arviot ovat kertaluokkaa pienemmät, kun kiinteistövälittäjien arvoit. Ja jussi voittaaaaaaa
Ero johtuu katsanto kannasta. Maatilaa arvioidessa arvioidaan koko tilan pelto lohkot. Peltoja on monenlaisia ja kaikki ei ole isoja ja maantien varressa ja keskellä aukeata puhumattakaan onko kiilamaisia kuvioita. Pro Agria on ainoa joka käy paikan päällä arvioimassa.
Kiinteistövälittäjä nostaa hintaa jotta saisi itselleen myytäväksi maatilan. Koska yleensä kiinteistön myynnin saa, joka lupaa eniten vaikka lopputuloksena ei olisikaan arvioitu hinta. ( oma lehmä ojassa)
Paikka kunnan korkein maksettu pelto kauppa ei ole koko totuus. Miksei otettaisi vastaavati matalin hinta? Pro Agria perustaa hinta arvion keskiarvoon, joka on oikeuden mukaisempi arvio !
Miksi korkeasti koulutetut sisarukset on kaikista vaikeimpia ihmisiä sukupolvenvaihdosta tehdessä tai perikuntaa jaettaessa?? Tämä lausahdus on tullut useammalta asiantuntijalta jotka on asioiden kanssa tekemisissä. Monessa tapauksessa sisaruksille on ostettu asunnot ja kesämökit ja vielä koulutettu hyviin ammatteihin. Vastaavasti se ,joka jää hoitamaan kotitilaa vanhempien kanssa ei saa mitään , vaan sanotaan "sinä saat sitten meidän kuoltua tilan".
Tässä tapauksessa pk 25 on turva sille joka on jäänyt hoitamaan sukunsa maita.
Samassa kuolinpesässä mökki, arvioitiin sen hintaiseksi kun on käyty kauppaa ja sen sai sisareni (kaupan kassa=varsin koulutettu). Mitään myyntivoittoverotusvähennyksiä ei tehty. Maanviljelijä tuli ja sai maatilan juuri noin kun Tasa Arvo kertoi eli maatila arvioitiin sen hintaiseksi kun 20 vuotta sitten käytiin kauppaa ja sitten tehtiin PK 25 vähennys. Eikä ollut edes sukutilasta kyse, päivääkään maailveilijä ei ollut tilalla asunut.
Miksi asianajajat sanovat, että maajussien ahneus on rajaton.
Jos on kyse maanviljelijästä niin maan ja mettän hinta on sille eri kuin ei maanviljelijälle. Hinta ennen sukupolvenvaihdos tai PK 25 alennusta on noin 1/4 pienempi.
...viljellään päätoimisesti eikä vain omisteta yhdessä !!
Suosittelen keskustelua sisarusten kesken kuka jatkaa sukutilaa.Mikäli omistajia tulee enemmän alkaa joku jossakin vaiheessa vaatimaan pesänjakajaa ja lopputuloksena on sukutilan myynti vieraalle tai pahimmassa tapauksessa se myydään useampaan osaan kylän maajusseille.
Yhteisomistus toimii vain yhden sukupolven, mikäli siihen tulee serkut ja heidän aviopuolisot on riita valmis. Seuraavaksi pesänjakaja tulee pesää selvittää ja ottaa tarvittaessa koko pesän itselle palkkiona.
Suomen laki antaa pesänjakajalle mahdollisuuden pitkittää jakoa vaikka mailman tappiin asti. Pesänjakajalla ei ole valtuutta jakaa pesää mikäli kaikki osakkaat ei ole yksimielisiä.
PK 25 on tehty riitasia pesiä varten helpottaa pesänjakajaa!
ELI päättäkää jatkaja eikä tyhmiä riitoja. Suomessa on viisaita asiantuntijoita esim Esko kivi... kansanedustaja
Valtaosa asianajajista on tyhmiä maatila asioissa ja tästä johtuu riidat yleensä.
Tutkikaapa mahdollisuutta perustaa maatilasta osuuskunta osakkaina perilliset. Luulisi (en tiedä), että osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä miten osuudet periytyvät. Jos joku perillisistä haluaa viljellä maata, hän voi ottaa tilan vuokralle muilta osakkailta. Tällaisia perikuntien muodostamia osuuskuntia ei taida olla Suomessa montakaan, mutta muistelen, että radiosta olen kuullut ainakin yhdestä:)
mielestäni OY pitää varmasti tilan suvulla. Oy käsitellään irtaimistona jonka lukuun on mahdollista liittää vaikka asunto-osakkeita tai arvopapereita. Aviopuolisoile ei tule erimiellisyyttä koska puolislle ei kuulu irtain omaisuus.
Kerronpahan esimerkkinä, että läheisen "lapsuuden kesänviettopaikka", joka siinä vaiheessa oli kolmen lapsen jakamaton pesä (ystäväni isän ja hänen 2:n veljen) Tunnesiteet tilaan on suuret ja ystäväni on nuoresta asti puhunut, kuinka tilaa ei koskaan myydä jne. Nyt kolmesta sisaruksesta on elossa enää ystäväni iäkäs isä. Ystäväni riitelee jo ainoa siskonsa kanssa kaikista muistakin asioista (ei tilasta) mutta huomaan sivusta seuranneena, ettei hän huomioi ollenkaan sitä, että isän kuoltua tilan (pesän) omistaa jo 11 serkusta...jonka jälkeen heidän lapsensa?
Riitaa tulee jatkossa varmasti siitä, kuka milloinkin kesänsä ja lomansa tilalla viettää. Kuka maksaa rakennusten korjaukset ja kuka hoitaa pihapiiriä. Kuka ottaa asiakseen papereiden hoidon jne jne.
Tällähän ei nyt ole lain ja perintökaaren kanssa mitään tekemistä, mutta aivan varmaa on, että loputtomiin tilan "suvulla pitämistä" jakamattomana on mahdotonta jatkaa. Miettikää jo ajoissa muita ratkaisuja, ennenkuin pesän omistaa yli 30 henkilöä.