Olenko pulassa, jos tulen raskaaksi?

sain itse tietää miehelläni olevan lapsi, kun olimme jo seurustelleet pitkään. ei sillä, ei miehenikään sitä tiennyt. Näkee lastaan silloin tällöin. Se tuntuu olevan pieni kitka meidän suhteessa tällä hetkellä.. en uskalla kovin luottaa tähän suhteeseen, vaikka kuinka yritän. Valitettavasti.

...lienee törmännyt sellaiseen miestyyppiin joka on asettunut taloksi uuden seurustelukumppanin katon alle ihan alkumetreiltä, eli asuu epävirallisesti jo ap:n osoitteessa mutta oma kämppä on vielä tallella.

Alkuperäiselle varoituksen sana: Kirjoituksesi perusteella olet astumassa mahdollisen narsistin ansaan. Olet jo huomannut ristiriidan puheiden ja käytöksen välillä, sekä mies on esittänyt täysin epärealistisia tavoitteita, kuten hinkua saada lapsi teidän katon alle, vaikkei samaan aikaan edes tapaa kyseistä lasta. Sinusta hän haluaa oman egonsa jatkeen, ja sinä lakkaat olemasta. Kaikki arjen vastuu lankee osaksesi, niinikään taloudellinen vastuu vuokranmaksun ja elämisen osalta. Vasuunpakoilu tulee selväksi kirjoituksestasi, ja tuossa jo joku ehti epäillä, että jotain voi olla pielessä myös raha-asioissa. Varmaan on, jos kyseessä narsisti. Tekstissäsi ilmentyy myös sinun tarpeidesi vähättely sekä empatiakyvyttömyys eli sinä viet koiran kuumeessa, koska mies ei jaksa.

Jos olet persoonaltasi vastuunkantokykyinen ylikiltti huolehtia, joka asettaa omat tarpeesi muiden jälkeen, ja empaattinen sekä tunnollinen ihminen, olet juuri sellainen jota hän kuumeisesti tarvitsee kantamaan kaiken vastuun siinä missä pitää vallan itsellään. Tarkkaile hänen puheitaan: Mikäli hän ei koskaan puhu mitään hyvää muista ihmisistä, langettaa syyn kaikista tappeluista sinun syyksi, maksattaa kaikki kulut sinulla, on ilmiriidoissa exän kanssa jota hän tituleeraa hulluksi ämmäksi ja mustamaalaa, sekä antaa ymmärtää että maailma on kohdellut aina ja kaikkialla häntä huonosti, ja kaikki tämä on aina johtunut muista ihmisistä, eli kantaa ilmiselvästi marttyyrin viittaa olkapäillään, sekä on alkumetreiltä asti äkkiä halunnut naimisiin nopeasti ja lapsia heti, ja kaiken lisäksi sivellyt itsetuntoasi ihanilla rakkauden täytteisillä puheillaan, kuinka kaunis olet, kuinka suuresti rakastaa kaksi viikkoa tapaamisen jälkeen jne,on entistäkin selvempää mikä hän on oikeasti.

Lisäksi tarkkaile omaa elämääsi: Miten miehen tapaaminen on muuttanut elämääsi? Onko muut ihmissuhteet ja niihin käytetty aika vähentynyt, ja murjottaako mies kun palaat takaisin vaikka ystävättären kanssa vietetyn kahvihetken jälkeen? Pitääkö hän ystäviäsi tai sukulaisia tyhminä, ja kertoo tämän sinulle? Oletko luopunut jostain harrastuksesta tai mielipuuhasta sen takia, että voisit viettää kaiken aikasi vain ja ainoastaan miehesi seurassa?

Toivonpa tosiaan että olisin hakoteillä, sillä mikäli nämä täsmäävät sinuun ja mieheen, ongelmia on tiedossa myös eron jälkeen....

fdfghfjkggfkghghjgkh kirjoitti:

...lienee törmännyt sellaiseen miestyyppiin joka on asettunut taloksi uuden seurustelukumppanin katon alle ihan alkumetreiltä, eli asuu epävirallisesti jo ap:n osoitteessa mutta oma kämppä on vielä tallella.

Alkuperäiselle varoituksen sana: Kirjoituksesi perusteella olet astumassa mahdollisen narsistin ansaan. Olet jo huomannut ristiriidan puheiden ja käytöksen välillä, sekä mies on esittänyt täysin epärealistisia tavoitteita, kuten hinkua saada lapsi teidän katon alle, vaikkei samaan aikaan edes tapaa kyseistä lasta. Sinusta hän haluaa oman egonsa jatkeen, ja sinä lakkaat olemasta. Kaikki arjen vastuu lankee osaksesi, niinikään taloudellinen vastuu vuokranmaksun ja elämisen osalta. Vasuunpakoilu tulee selväksi kirjoituksestasi, ja tuossa jo joku ehti epäillä, että jotain voi olla pielessä myös raha-asioissa. Varmaan on, jos kyseessä narsisti. Tekstissäsi ilmentyy myös sinun tarpeidesi vähättely sekä empatiakyvyttömyys eli sinä viet koiran kuumeessa, koska mies ei jaksa.

Jos olet persoonaltasi vastuunkantokykyinen ylikiltti huolehtia, joka asettaa omat tarpeesi muiden jälkeen, ja empaattinen sekä tunnollinen ihminen, olet juuri sellainen jota hän kuumeisesti tarvitsee kantamaan kaiken vastuun siinä missä pitää vallan itsellään. Tarkkaile hänen puheitaan: Mikäli hän ei koskaan puhu mitään hyvää muista ihmisistä, langettaa syyn kaikista tappeluista sinun syyksi, maksattaa kaikki kulut sinulla, on ilmiriidoissa exän kanssa jota hän tituleeraa hulluksi ämmäksi ja mustamaalaa, sekä antaa ymmärtää että maailma on kohdellut aina ja kaikkialla häntä huonosti, ja kaikki tämä on aina johtunut muista ihmisistä, eli kantaa ilmiselvästi marttyyrin viittaa olkapäillään, sekä on alkumetreiltä asti äkkiä halunnut naimisiin nopeasti ja lapsia heti, ja kaiken lisäksi sivellyt itsetuntoasi ihanilla rakkauden täytteisillä puheillaan, kuinka kaunis olet, kuinka suuresti rakastaa kaksi viikkoa tapaamisen jälkeen jne,on entistäkin selvempää mikä hän on oikeasti.

Lisäksi tarkkaile omaa elämääsi: Miten miehen tapaaminen on muuttanut elämääsi? Onko muut ihmissuhteet ja niihin käytetty aika vähentynyt, ja murjottaako mies kun palaat takaisin vaikka ystävättären kanssa vietetyn kahvihetken jälkeen? Pitääkö hän ystäviäsi tai sukulaisia tyhminä, ja kertoo tämän sinulle? Oletko luopunut jostain harrastuksesta tai mielipuuhasta sen takia, että voisit viettää kaiken aikasi vain ja ainoastaan miehesi seurassa?

Toivonpa tosiaan että olisin hakoteillä, sillä mikäli nämä täsmäävät sinuun ja mieheen, ongelmia on tiedossa myös eron jälkeen....

Tunnen entuudestaan yhden narsistin. Olen hiljaa mielessäni epäillyt, että nyt tunnen kaksi.
Olen "liian kiltti ihminen". Viimeisimpänä haluan ajatella pahahinta. Vaikka tietäisin millainen mieheni on, tyhmyyttäni yritän etsiä toista vaihtoehtoa. Tämä pätee vain tässä suhteessa. Ennen ei tullut kuuloonkaan alistua toisen liiallisuuksiin meneviin sääntöihin. Toisin kuin nyt.

Olen vihainen itselleni. Ei ole mieheni vika millainen hän on. On minun vika, että elän sellaisen kanssa. En voi syyttä kuin itseäni.
Entisen olen vihainen siitä, etten ole nähnyt ketään ystäviäni. Suhteemme alussa se onnistui. Juhlminne yhdessä kummankin ystävien kera. Nykyään homma ei toimisi. Ei edes selvin päin. Eikä edes niin, että minä menisit tapaamaan ystäviäni. Se ei vain yksinkertaisesti onnistu. Minua ei ole kielletty; asia on tehty hyvin selväksi ilmeillä ja eleillä.
Joka kerta, kun lähdemme juhlimaan, jään yksin. Mieheni syrjäyttää minut. Hän ei huomaa minua - ja suuttuu, jos mainitsen asiasta.
Eräs kerta menimme Tampereelle juhlimaan hänen ystävän läksiäisiä. Matka päättyi kaaokseen. En tuntenut porukasta ketään. Istuin yö kolmeen yksin.
Enää en lähde juhlimaan vaan jättäydyn suosiolla kotiin. Eikä miestäni haittaa se.

Hän tulee todella hyvin sukulaisteni kanssa toimeen. Ja varmasti ystävieni, jos vain viitsisi. Ehkä hänellä on tasokkaampia ystäviä?

Miksi tällaisesta suhteesta on vaikea päästää irti?
Voiko kyse olla säälistä tai vihasta, pelosta tai sinisilmäisyydestä?

Olen(ko) pulassa? kirjoitti:

Tunnen entuudestaan yhden narsistin. Olen hiljaa mielessäni epäillyt, että nyt tunnen kaksi.
Olen "liian kiltti ihminen". Viimeisimpänä haluan ajatella pahahinta. Vaikka tietäisin millainen mieheni on, tyhmyyttäni yritän etsiä toista vaihtoehtoa. Tämä pätee vain tässä suhteessa. Ennen ei tullut kuuloonkaan alistua toisen liiallisuuksiin meneviin sääntöihin. Toisin kuin nyt.

Olen vihainen itselleni. Ei ole mieheni vika millainen hän on. On minun vika, että elän sellaisen kanssa. En voi syyttä kuin itseäni.
Entisen olen vihainen siitä, etten ole nähnyt ketään ystäviäni. Suhteemme alussa se onnistui. Juhlminne yhdessä kummankin ystävien kera. Nykyään homma ei toimisi. Ei edes selvin päin. Eikä edes niin, että minä menisit tapaamaan ystäviäni. Se ei vain yksinkertaisesti onnistu. Minua ei ole kielletty; asia on tehty hyvin selväksi ilmeillä ja eleillä.
Joka kerta, kun lähdemme juhlimaan, jään yksin. Mieheni syrjäyttää minut. Hän ei huomaa minua - ja suuttuu, jos mainitsen asiasta.
Eräs kerta menimme Tampereelle juhlimaan hänen ystävän läksiäisiä. Matka päättyi kaaokseen. En tuntenut porukasta ketään. Istuin yö kolmeen yksin.
Enää en lähde juhlimaan vaan jättäydyn suosiolla kotiin. Eikä miestäni haittaa se.

Hän tulee todella hyvin sukulaisteni kanssa toimeen. Ja varmasti ystävieni, jos vain viitsisi. Ehkä hänellä on tasokkaampia ystäviä?

Miksi tällaisesta suhteesta on vaikea päästää irti?
Voiko kyse olla säälistä tai vihasta, pelosta tai sinisilmäisyydestä?

Ainoa keino päästä pois, ja tehdä valitsemasi tyranni tarpeettomaksi on kasvu ja itsetuntemus. Sinä tarvitset tuota miestä johonkin, ja se jokin on siellä syvällä sinussa. Lapsena ehkä sinun elämästäsi on määrännyt vastaava tyranni, ehkä alkoholistivanhempi tai kovinkin auktoritäärinen vanhempi. Joku muu on määrännyt elämäsi kulun, ja aikuis-iällä olet luonut nuo turvalliset ja tutut lapsuuden tunnelmat taas kerran elämääsi valitsemalla tuollaisen miehen rinnallesi. Ehkä lapsuudessa olet kokenut olevasi arvoton, ja ainoa keino saada rakkautta vanhemmiltasi on ollut kiltteys ja huomaamattomuus.

Pääset miehestä henkisellä tasolla eroon vain löytämällä itsestäsi nuo arvet, ja rupeat työstämään niitä. Sinun on kukistettava ajatukset siitä että olet arvoton ja epäkelpo.Sinun on opittava rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet: Ihmisenä, joka ansaitsee niin paljon parempaa. Ihmisenä, jolla on oikeus olla onnellinen ja määrätä oman elämänsä kulun. Jäämällä tuohon suhteeseen vältät tehokkaasti vastuunkannon omasta elämästäsi. Tämä vastuunotto omasta elämästään voi sekin olla helvetinmoinen kynnys ylitettäväksi jos lapsuuden ajan joku muu on määrännyt kaikesesta siitä, mitä saat olla, mitä tehdä ja mitä saat tuntea.

Suhteessanne on kyse sairaalloisesta riippuvuudesta. Tarvitsette molemmat toisianne. Mutta vain sinulla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, ja päästä pois. Voittaa ja kukistaa oma "lohikäärmeesi", mikä ikinä se sitten onkaan. Arvottomuudentunne? Lapsuudesta opittu kaava? Kykenemättömyys sanoa -"EI" tai kykenemättömyys asettaa rajoja ja opettaa muille, miten sinua saa ja tulisi kohdella? Itsetunnossa on juuri narsistin kehuille ja lemmenlurituksille avoinna oleva kohta? Narsisti ei koskaan kasva, vaan toistaa jatkuvasti omaa sairasta kaavaansa niin käytöksen kun elämän suhteen.

Askel kerrallaan sinun on ottava oma elämäsi takaisin. Lähde ystäviesi kanssa ulos, koska haluat mennä. Keskity täysin itseesi ja siihen mitä haluat ja tahdot. Se ei ole itsekkyyttä vaan tervettä oman elämänsä elämistä jonkun muun rinnalla, parisuhteessa. Hän syyllistää sinua siitä, ihan varmasti, ja toinen lanka josta hän sinua ohjaa on mitä luultavimmin häpeä. Eli tarkastele jälleen itseäsi: Jos sana itsekkyys jo tuottaa sinulle tuskaa, ja koet olevasi itsekäs kun lähdet ystävien kanssa ulos, voit olla varma siitä, että hän pelaa syyllisyydentunnollasi yhtälailla kun sysää häpeän näitä "itsekkäistä" teoistasi kontollesi.

Irtautumisprosessi on pitkä, ja kehoitankin sinua hamstraamaan kirjastosta kaiken kirjallisuuden jota löydät aiheesta narsismi ja psykopatia. Näissä kirjoissa on suuressa osassa todella hyödyllisiä neuvoja siitä, miten siitä tunnekoukusta irti pääsee, ja kuinka iotsensä saa vapaaksi. Narsistienuhrit.info-sivuilta löydät vertaistukea ja voit kurkata muitten kertomuksia miten itsensä voi vapauttaa.

Luota ja usko itseesi, että jonain päivänä olet vapaa, ja tuo kauhea ajanjakso mennyttä. Se vaatii tosin paljon työtä. Ei sen osalta, että ymmärrät tuon miehen käytöstä ja hänen sairauttaan, vaan sen osalta, että löydät oman akilleen kantapääsi ja fiksaat sen kuntoon.

Minun prosessini kokonaan irti narsistisesta exästäni kesti kutakuinkin 5,5vuotta. Ensimmäisen eron jälkeen, kun olin tiedostanut hänen luonnehäiriönsä, palasin vielä takaisin ja synnytin vielä toisenkin lapsen sille miehelle. Minä pääsin hänestä eroon, mutta lapseni eivät koskaan pääse eroon tuosta sairaasta isästään, jolle ovat pelkkiä nukkeja hänen leikeissään, kykyä asettua lasten asemaan kuin ei ole..

Älä soimaa itseäsi tyhmäksi. Harvinaisen fiksu ja järkevähän sinä olet, kun nyt jo tajuat että jotain on pielessä. Älä myöskään ole liian julma itsellesi, jos voimia erota ei juuri nyt ole. Mutta tee kaikkesi, että opit löytämään itsessäsi ne heikot kohdat joilla hän sinua manipuloi, ts. suojaa itsesi hänen hyökkäyksiltään, muuten sinun käy todella huonosti.

Sä pystyt siihen. Ja sä pääset pois. Ja tiedätkö miksi? No just siksi, että ansaitset jotain paljon parempaa, koska olet empaattinen, avulias, suurisydäminen, lämmin ja rakastettava ihminen (muuten et olisi narsistille kelvannut alunperinkään ;-) ) ja tulet olemaan loistava äiti lapsillesi, johan sinä huolehdit siitä karvapallerostakin suurella sydämellä. Älä sinetöi omaa ja lastesi tulevaisuutta narsistin ikuisina pelinappuloina. Kukaan ei ansaitse sellaista, ja jos sen vaan voi välttää, se kannattaa, sillä loppupelissä hinnan tästä kaikesta maksavat ne lapset. Rutkasti voimia vielä kerran!